TÄSSÄ OLI KAIKKI VIELÄ MAHDOLLISTA.
ALEMPANA KUVIA PAIKOISTA, JOISSA ON VALMIIKSI PALJON SURUA.
Ajatelkaa kuinka suurta surua nämä nämä haudat ilmentävät. Näiden suunnitteluun on uhrattu aikaa ja rahaakin on pulitettu. Samalla on tehty surutyötä-
Voi tätäkin pikku puttoa. Onkohan pieni lapsi maan povessa kuin kymmenkuinen veljeni Ylitornion kirkkomaalla.
Vanhempani eivät täysin toipuneet ensimmäisen leukemiaan sairastuneen poikansa kohtalosta.
Mitä väliä on jollakin lätkämatsilla oikeasti tärkeiden asioiden rinnalla.
Suomi voi voittaa joskus toiste tai olla voittamatta, mutta veljeni ei palaa koskaan. Toivottavasti tapaan hänet kun minun aikani on koittanut.
Näitä Etelä-Ranskassa olevia murheen symboleja katsellessa voimme muistaa edesmenneitä rakkaitamme.
Veistos on minusta hyvin koskettava.
Me suomalaiset laitamme matkalaukkuja kyljelleen läheistemme haudoille. Tapa johtuu siitä, että tuo ranskalainen tyyli tulee kalliiksi.
Ehkäpä nämä hienoimmat ranskalaiset ovatkin varakkaiden surijoiden pystyttämiä.
Asiasta kukkaruukkuun, lätkähäviöstä etelän surulehtoihin.
Surujakin on monen kokoisia. Puolison menettäminen kuoleman tai avioeron kautta on yksi niistä suurista. Samoin lapsen kuolema. Vanhemman kuolema on ehkä pienempi, koska ikääntyneen poistuminen tuonilmaisiin ei yleensä tule yllätyksenä.
Työpaikan menetys tai opiskelemaan pääsemättömyys varmasti harmittavat.
Lätkäfania oman joukkueen tappio varmasti harmittaa, mutta tuskin terapiaan tarvitsee.
Sitten on pikkuisia pettymyksiä kuten parkkisakko tai pieni erimielisyys puolison kanssa.
Kaikki me kerran kuollaan.
Carpe diem.
#jääkiekko #olympialaiset #suru #murhe #tappio #häviö #fanitus

.jpeg)


.jpeg)






.jpeg)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti