Vaimostani tuli kirjailija

 

Hän sai eilen ottaa vastaan laatikollisen lämpimäisiä. 

Pitkä urakka on takana. Runotytöstä on tullut elämäkerturi. 

Tapasin kesällä 1974 Tukholmassa tytön, jossa oli jotakin salaperäistä, mutta kerron alempana tarkemmin, millainen hän on. 

On hän ennenkin ollut mukana kirjoittamassa kirjoja, mutta tämä on ensimmäinen kokonaan oma. 

Tässä kuvaus uutukaisesta kustantaja Minervan sivuilta : 

Kiehtova elämäkerta lahjakkaasta suomalaisesta laulajattaresta Elli Forssell-Rozentālesta (1873–1943). Lupaavasti alkanut ura päättyi nopeasti dramaattisen avioliiton myötä. Kirja kuvaa aikakauden taiteilijaelämän koko kirjoa iloineen ja suruineen.

Teos kertoo mukaansa tempaavasti Ellin tiestä Helsingin musiikkiopistosta Italian ja Ranskan musiikkiopintojen kautta konsertoivaksi taiteilijaksi. Baltian konserttikiertueella Elli Forssell valloittaa eloisuudellaan arvostetun latvialaisen taidemaalarin. Ensi kohtaamisella on seurauksensa: Elli päätyy Riikaan Latvian kansallistaiteilijaksi kutsutun Janis Rozentālsin puolisoksi.
Elli Forssell-Rozentāle oli aikansa naistaiteilija, jonka oma ura hiipui kuuluisan miehen taiteen jalkoihin. Laulajattaresta tuli muusa, puoliso ja äiti, mutta myös vahva Suomen ja Latvian kulttuurisuhteiden kehittäjä ja ylläpitäjä. Avioliitossa oli runsaasti dramaattisia käänteitä, muun muassa kolmoisdraama pariskunnan ja Aino Kallaksen välillä.
Ellin kirjeissä 1900-luvun alun kulttuurielämä avautuu ainutlaatuisesti. Sukuun ja ystäväpiiriin kuului suuri määrä aikansa kulttuuripersoonia kuten Ellin serkku Maila Talvio, Helmi Krohn, Erkki Melartin, E. N. Setälä, Emmy ja Aino Achté. Ellin taidesalongissa vierailivat mm. Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Eliel Saarinen ja Emil Wikström.

Teoksessa on ainutlaatuinen ja paljolti aiemmin julkaisematon runsas kuvitus Ellin sukulaisen yksityisarkistosta.

Näin kirjailija esitellään kustantajan sivuilla:

FM Saara Vaherjoki-Honkala (s. 1953) on taide- ja kulttuurihistorioitsija, joka opettaa elämäkertakirjoittajia ja kirjoittaa kulttuurihistoriallisia artikkeleita lehtiin. Kirjailija on erikoistunut Latvian kulttuuriin ja historiaan sekä arkkitehtuuriin ja sen symboliikkaan. Hän harrastaa klassista musiikkia, ja myös kuvataide sekä Ranskan kulttuuri ovat lähellä hänen sydäntään.
Kirjailija asuu Turussa.

 

Me kesätyöläiset kuljimme porukassa. Runotytön kaksi siskoakin olivat Tukholmassa. Asuin serkkuni kanssa samassa majapaikassa. Mainitulla tytöllä oli nimipäivä, ostimme serkkuni kanssa kukkia ja menimme tapaamaan Ungdomshemmetiin sisaruksia ja muita, jotka asuivat samassa kortteerissa. 

Olin ajatellut kukkia lähinnä kohteliaisuutena, mutta ne tuntuivat saavan isomman merkityksen. 

Jotenkin ajauduimme runotytön kanssa keskusteluihin, kun kuljimme porukalla. Kerran meitä oli jäänyt kolmikko serkkuni, minä ja hän kaupungille. Jostakin syystä (😊) serkkuni keksi jonkun syyn poistua paikalta. 

Lähdimme kaksin kävelylle Djurgårdenin rantaan. Siellä otin häntä kädestä kiinni ja niin meistä tuli seurusteleva pari. 

Olimme palaamassa kaksin laivalla Suomeen. Soitin äidille ja kerroin, että olemme tulossa. Ketkä me, kysyi äitini. Mikäpä auttoi kuin kertoa. 

Meidät vihittiin seuraavana keväänä Oulun tuomiokirkossa. 

Vaimoni oli aikoinaan lähettänyt runojaan kustantajalle ja ne olisi ilmeisesti julkaistu, mutta hän hätääntyi ja veti asian takaisin. Hän oli jossakin vaiheessa ollut jopa Pentti Saarikosken opissa jonkin aikaa. 

Pidin omaa äitiäni taiteellisena ja ilmeisesti tällä oli jotakin merkitystä kiintymyksessäni runotyttööni. 

Hän oli itse asiassa sellisti, mutta keskeytti opiskelut lähinnä terveydellisistä syistä. 

Minulle oli arvoitus, mitä hän elämässään aikoi. 

Saimme lapsia ja äitiydestä tuli hänelle ammatti pitkäksi aikaa. 

Olen oppinut, että hän on aistiyliherkkä tai ainakin eritysiherkkä ja sen, mitä tällainen merkitsee. 

Olen ihmetellyt miksi yksi tai toinen kirjoitushanke ei edisty ja huomannut, että asiaan en voi mitenkään vaikuttaa. Hän saattaa lopulta kirjoittaa homman kuin purkautuen. Teksti kypsyy hänen mielessään ja se tulee ulos, kun on sen aika. 

Hän on erityisherkkä, mutta toinenkin ulottuvuus. Hän saattaa saada aivan käsittämättömiä raivareita. En ollut oppinut sellaiseen, mutta elämä on neuvonut, miten niihin pitää suhtautua. Nykyään on aika tyyntä. 

Vaimoni alkoi opiskella taidehistoriaa. 

Olin jossakin vaiheessa parin viikon ajan Latviassa opettajana. Vaimoni tuli käymään luonani. Hän sattui Riiassa paikkaan, jossa hän huomasi olevan Latvian "kansallistaiteilija" Janis Rosenthālsin kotimuseon. Hänelle selvisi, että tämän vaimo oli ollut suomalainen laulajatar. 

Vaimoni innostui, Latvia ja Elli Rosenthāls sulautuivat hänen opintoihinsa. Syntyi yksi gradu Riian jugendista ja toinen Elli Rosenthālista. Kun Jyväskylän yliopisto ei antanut periksi eräässä asiassa, meidän jääräpäämme siirsi opinnot Turun yliopistoon, josta hän sitten valmistui. 

Elli on kellinyt hänen työpöydällään iät ja ajat, mutta nyt on tullut valmista ja uuttakin muhii hänen mielessään. Näenköhän vielä sen päivän, kun seuraava valmistuu.

Saara 💗

 #laulajat #taidemaaalarit #latvia #henkilöhistoria #kulttuurielämä #kulttuurisuhteet #rosentals #elliforssell 

 

#saaravaherjokihonkala #haaveidenhaaksirikko #elliforssell #elliforssellrozentale #mailatalvio #ainokallas #juhajärvelä #tietokirjailija #rozentalsseura #latvia #laulajatar #minerva #wsoy #tietokirja #elämäkerta #kirja #historia #kulttuurihistoria #kirjallisuus #muistelmat #henkilöhistoria