Kivinen tie

Kävin eilisellä lenkilläni kiertämässä Antibesin niemen eteläpään reitistä sen osan, jolla en ole vielä ollut, Maasto oli hankalaa, mutta kannatti. Klikkaamalla näet kuvat isompina.

Siirtääkö koronaviirus kotimatkaa?

Tarkoituksemme on palata Antibesista Turkuun tämän kuun lopussa. Saapa nähdä, miten käy. Täältä on matkaa Italian rajalle noin 55 kilometriä. Rajan takana oleva alue ei kuulu pahimpaan Pohjois-Italian koronakriisialueeseen, mutta kriisialueelle on täältä alle 200 kilometriä.

Aiemmin ajattelin, että voisimme matkustaa junalla Pohjois-Italian kautta pohjoiseen. Onneksi emme ostaneet lippuja, koska voisi olla epävarmaa, pääsisimmekö Suomeen. Italia kehottaa maassa olevia matkailijoita olemaan palaamatta kotimaahansa. Meillä on matkaliput täältä Strasbourgin, Frankfurtin, Hampurin ja Kööpenhaminan kautta Tukholmaan.Italiassa ollaan varotilanne kolmosessa, Ranskassa kakkosessa.

Täällä näkee toistaiseksi aika vähän kasvomaskeja. Tosin näimme tänään kaupassa pariskunnan, jolla oli kasvomaskien lisäksi kookkaat silmien suojalasit ja vaimo oli huomannut myös suojahanskikkaat heidän käsissään.

Eräs Rivieran suomalaiset -ryhmään kuuluva on talvehtinut tällä kertaa Italian puolella. He aikovat keskeyttää olemisensa ja lähteä Suomeen. Kriisi kuuluu olevan lähestymässä siten, että sen huomaa.

Jos tilanne pahenee, emmekä voi tulla Suomeen, aiomme siirtyä Strasbourgiin, jotta saamme edes osan matkalipuistamme käytetyksi. Taideakatemiassa on 31.3. alkava kurssi, jolle olen ilmoittautunut.   Tarkoituksemme on osallistua myös erääseen tapahtumaan seuraavana viikonloppuna Turussa. Meidän kahden eläkeläisen maailma ei kaadu, jos emme ehdi niihin. Matkakulut kuitenkin nousisivat.

Junavuorojakin voidaan kai peruuttaa kuten lentoja.  Voimme ehkä joutua pysymään täällä Nizzan tienoilla, jos niin käy. Ystävämme tuli eilen luoksemme Rouenista. Juna oli ollut aika tyhjä.

Tilanne on täällä toistaiseksi aika vakaa. Se näyttää kuitenkin muuttuvan nopeasti. Kiinassa epidemia kuuluu olevan rauhoittumaan päin. Toivottavasti Italiakin saa kehityksen kääntymään.



Tekstiä päivitetty klo 22.25 Ranskan aikaan.

Syöpien kaikuja?

Mieleeni on tullut, että uniongelmani saattaisi liittyä alentuneeseen testosteronitasoon. Saatan olla jäljillä, koska artikkelissa "Testosteroni ikääntyvillä miehillä" mainitaan unihäiriö yhtenä oireena. Puolet tehtaastani poistettiin ensimmäisen syöpäni hoidoissa (tosin tuolloin minulla ei vielä ollut diagnoosia), ja täytän kesällä 66 vuotta. Minulla on siis kaksi syytä alentuneeseen hormonitasoon.

Sain tänään testosteronipiikin. Edellisen sain helmikuun kahdeksantena päivänä. Hematologi ohjeisti taannoin, että voisin alkaa ottaa piikin kolmen viikon välein. Tämä Ranskassa oleskelun aika mennään vielä kuukauden syklillä.

Viimeaikainen unipilleriannoksen kasvu saattaa selittyä testosteronitason alentumisella, koska edellisestä piikistä on melkein kuukausi.

Ehkäpä käyttöjärjestelmäni ei olekaan viallinen. Jatkossa on vain huolehdittava riittävän tiheästä pistosrytmistä.

Minulla on toinenkin syy ottaa yhteys Tyksin hemapoliin. Oikea ranteeni tyvi on yhä kipeä. Ehkä kyse ei olekaan "ohjauspaneelikädestä", koska vaiva ei ole kokonaan poistunut muutaman viikon aikana, vaikka olen varonut kättäni. Leukemiaan tai leukemiahoitoihin voi tietääkseni liittyä osteopenia, joka on osteoporoosin pikkuveli. Minulla on pientä kipua myös vasemmassa kyynärpäässäni. Voisivatko nämä olla merkkejä osteopeniasta?

Jos nämä vaivat liittyvät syöpiini, olen silti hyvin onnekas. Tilanne voisi olla paljon huonompi.

Psykofyysinen käyttöjärjestelmäongelma

Onkohan tämä vanhuutta vai sytostaattien aikaansaama käyttöjärjestelmävika? Jostakin syystä en saa  illalla unta ilman unilääkettä. Herään samoihin aikoihin joka aamu. Sen pitäisi johtaa siihen, että illalla alkaa väsyttää unentarpeeni verran ennen aamuheräämistä. Jostakin syystä tämä ei nyt toimi, vaikka vältän päiväunia.

Olen tokkurainen parhaaseen aikaan päivästä. Lenkkeily selvittää päätä, mutta en viitsi vaivautua joka päivä hölkkäämään.

Kai tähän pitää suhtautua stoalaisesti. Elämä nyt vain on näin. Iltaisin olisin pirteämpi, mutta silloin pitää välttää tarkkaavaisuutta vaativia puuhia, jotta psyyke voisi alkaa rentoutua kohti lepoa.

Asiat ovat hyvin, koska olen eläkkeellä ja voin sopeuttaa toimeni tilanteeseen. Mieleni haraa kuitenkin vastaan. En haluaisi vielä asettautua täysin oloneuvokseksi.

Tällä hetkellä minun on syytä tehdä voitavani päästäkseni eroon unipillereistä. Jos/kun se onnistuu, voin alkaa tunnustella mihin toimintakykyni riittää.

Tämän kuun viimeinen päivä alkaa Turun taideakatemiassa kurssi "Taidegrafiikan menetelmät I. Sitä pidetään kolmena päivänä viikossa. Tähän mediumiin en olen tähän mennessä saanut koulutusta. Toivottavasti käyttöjärjestelmäni vikatila oikenee siihen mennessä.

Voi olla, että kurssin todennäköinen toiminnallisuus on eduksi unirytmilleni. Sen jälkeen alkaa Taidegrafiikan menetelmät II.

Outoja suomen kielen sanoja

Eräs Antibesin asuinkumppanimme toi minulle lukemista mukanaan. Luen nyt Kalle Päätalon välirauhan aikaa ja jatkosodan alkua kuvaavaa teosta "Ukkosen ääni". Kirja on mitä ilmeisemmin omaelämäkerrallinen. Päätalo puhuu itsestään omalla nimellään. Hän on varusmies, jolle on määrätty palvelusajan pidennys sodan uhan vuoksi.

Päätalo Koillismaan Taivalkoskelta kotoisin ja hän kirjoittaa kirjan repliikit kunkin puhujan murteella. Omat sanomiset ovat kotiseudun puhetta.

Yleensä ymmärrän kaiken, mitä suomen kielellä sanotaan tai kirjoitetaan. Päätalo käyttää kuitenkin sanoja, jotka ovat minulle outoja. Yleensä ymmärrän merkityksen asiayhteydestä ainakin suunnilleen. Joitakin joutuu pohtimaan enemmän.

Päätalo käyttää jatkuvasti sanaa "ehki". Sen luulisi merkitsevän samaa kuin "ehkä", mutta se tulkinta ei tee virkkeistä mielekkäitä. Parhaiten tuntuisi sopivan merkitys "edes", mutta ihan aina sekään ei tunnu toimivan. Osaisiko joku lukijoista kertoa merkityksen?

Atimoida-sanaa käyttävät serkkuni, jotka ovat Kuusamosta kotoisin. Se tarkoittaa ilmeisesti kyläilyä sukulaisten luona.

Mitä tarkoittaa "Taaron tässä on hyvää tulevaisuutta outtaa ..."? Tuskin-sana on luultavasti aika täsmällinen synonyymi.

Toplokas lienee jonkilainen uittopomo.

"Minulla ei ole montakaan sekuntia alkaa pelata entiijaa." Tässä tuntuu olevan kyse kovin lyhyestä ajasta valita parasta toimintavaihtoehtoa tiukassa paikassa.

Suivaisa työ on ilmeisesti vastenmielistä tai hankalaa tekemistä.

"- Niin kevyt kuorma taluu Mustanki perässä ..." Musta on uppiniskainen hevonen. Taluuminen on kai kulkemista, kulkeutumista tai jotakin sinne päin.

"Musta alkaa iukua entistä viiltävämmin ja samalla alkaa tulla myös virtsaa." Minkälaista ääntä hevonen voi päästää paitsi hirnumista? Vinkumista ehkä.

"Jälkitautia"?

Olen selvinnyt syövistäni toistaiseksi käsittämättömän hyvin ja olen kiitollinen siitä. Kokonaan entiselleni en ole kuitenkaan palannut.

En kestä intensiivistä elämää, esimerkiksi matkustamista paikasta toiseen. Lomailimme viime kesänä Pohjois-Suomessa. Ajoimme paikasta toiseen. Se oli mukavaa, mutta jouduin taas turvautumaan unilääkkeisiin. Vauhdikasta vaihetta voi seurata myös syvä väsymys. Ei kuitenkaan aina, täydellistä syy- ja seuraussuhdetta en pysty tunnistamaan.

Elämämme täällä Antibesissa on rauhallista arkea. Minun on silti vaikea saada unta. Oikeastaan nukahdan liiankin helposti, mutta väärään aikaan. Aamupäivin minua vaivaa uneliaisuus ja puolen yön aikoihin liiallinen vireys. Tokkuraisuus johtuu ilmeisesti unilääkkeistä, joita joudun käyttämään. Tarvittava annoskoko on kasvanut huolestuttavasti.

Kuuntelin Areenasta eilen ohjelman Kysy mitä vain unettomuudesta. Joillekin ihmisille on kuulemma tietty vireys ominaista. Olen enemmän ilta- kuin aamuvirkku. Kukkujilla on muita useammin uniongelmia. Olen iltaisin vireä, mutta en todellakaan aamupäivisin. En haluaisi lopettaa puuhiani illalla, kun olen päässyt vauhtiin.

Puuhani eivät ole kummoisia, opiskelen ranskaa, käyn lenkillä, luen ja kirjoitan blogiani pari kertaa viikossa. Oikea käteni tarvitsee yhä lepoa, joten pidän lomaa piirtämisestä.

Saatan kuitenkin olla liian tavoitteellinen toimissani. Ahnehdin Coffee Break Frenchin mainioita oppituokioita. Käyn kolme kertaa viikossa lenkillä. En juokse koko matkaa, mutta olen nostanut hölkkäämisen yhteismäärän 45 minuuttiin. Olen ollut mielisttäni, kun olen huomannut selviäväni urakasta kohtuullisen vaivattomasti. Lenkit tuntuvat kuitenkin saattavan minut liialliseen vireyteen. Luulisi, että ulkoilu pikemmin edistää nukkumista.

Olen rajoittanut nukkumistani siten, että herään kahdeksan tienoilla. Se ei ole auttanut. Olen myös välttänyt läppärin käyttöä illalla. Lukeminenkaan ei tunnu rauhoittavan riittävästi. Juon kofeiinitonta kahvia.

Tuntuu vaikealta vähentää liikkumista, kun olen päässyt pitkään harjoittelemalla eteenpäin. Olen jo aikaistanut ulkoiluani, jotta palautumisaikaa on riittävästi. Ranskan kielen ahmimista voin yrittää hillitä.

Selvisin aika tyynenä taannoisista syöpäjaksoistani. Mieleeni on tullut, että pääsinkö siinä suhteessa liian helpolla. Onko alitajunnassani jotakin kuoleman läheisyyden aiheuttamaa kuormaa?
Mainitsemassani radio-ohjelmassa mainittiin, että painajaisunet saattavat olla merkki jostakin, joka ei ole kunnossa. Näen hyvin harvoin painajaisunia, enkä muista niiden koskaan liittyneen sairastamiseen. Menneen ajan työpaineet palautuvat joskus uniini.

Voi olla, että sytostaatit ovat sotkeneet käyttöjärjestelmäni. Tai sitten kyse on vanhenemisesta. Unilääkkeistä olisi hyvä päästä eroon. Ongelmasta on vaikea saada otetta.