Sairaan rakas elämä

Since 2014

perjantai 14. marraskuuta 2025

Silmiä hivelevän kaunis löytö

 



Tämän kaunokaisen löysin tänään Betaniankadulta. 

Nikkarijugendia. 

Niin harmooninen ja kaunis.




Vihreä väri yläkerran seinissä ja ikkunanpielissä soi kauniisti rapatun alakerran keltaisen kanssa. 























Punaiset suorakaiteet ikkunoiden yläpuolisissa kaarissa jännittävät raikkaasti seinien laajaa vihreyttä. 



















Wikimedia Commons

Puurakennuksen vieressä on ollut Betanian kirkko, joka tuhoutui korjauskelvottomaksi talvisodan pommituksissa.

Martinseurakunta käytti kirkkoa kunnes sen oma kirkko valmistui. Betanian kirkko oli valmistunut vuonna 1908.




Wikimedia Commons









Talossa toimii nykyään ilmeisesti päiväkoti. Hiljaiselta kuitenkin näytti.




#turku #betaniankirkko #jugend #nikkarijugend #arkkitehtuuri #martinseurakunta #evankelisluterilainenkirkko #päiväkoti 







torstai 13. marraskuuta 2025

Valoa ja pimeää Aurajoella ja sen tuntumassa

 

Rakenteilla oleva uusikonserttitalo Fuuga


Päiväkävelyn satoa.




Kaupunginteatteri
























Aboa Vetus ja taustalla Vartiovuoren tähtitorni








Vasemmalla kirjasto








Ravintola Pinella









Loppukevennys: Onko sinulla töpseli kiinni, kysyi vaimoni. On minulla töpseli kiinni, minähän puhun, vastasin. 

Keitin kahvia vieraillemme ja minulla oli kahvinkeitin päällä. Keittämisessä on kolme haastavaa kohtaa. On pantava töpseli seinään, keitin päälle ja kaadettava vesi kahviastiasta laitteen vesitilaan. Jos yksi puuttuu, kahvia ei tule. 




#turku #aurajoki #kuvat #maisema #turuntuomiokirkko

keskiviikko 12. marraskuuta 2025

Pimeitä tunnelmia Aurajoella

 






Turkulainen ikiliikkuja







Bore, linna ja Suomen Joutsen



































Suomen Joutsen

























#turku #aurajoki #maisema #joki #maisema #suomenjoutsen #föri

tiistai 11. marraskuuta 2025

Leukemiadiagnoosini täyttää tänään 10 vuotta


Martin kirkko, Turku. Artikkelin somistekuvat ovat
 tämäniltaiselta kävelyltäni. 

Olin tuona päivänä sairaalassa Meilahdessa. Odotin tutkimusten tulosta. Se kesti ja kesti. 

Lopulta asia selvisi. Diagnoosini oli akuutti myelooinen leukemia, joka on veri- ja luuydinsyöpä. 

Olin sairastanut edellisenä vuonna lymfooman eli imusolmukesyövän, joka hoidettiin leikkauksella ja sytostaateilla. Solunsalpaajat eivät varsinaisesti aiheuta syöpää, mutta voivat harvinaisissa tapauksissa lisätä riskiä muihin syöpiin. 

Lääkkeillä on sekä parantavia että haitallisia sivuvaikutuksia. 

Minun tapauksessani epätodennäköinen riski toteutui. 


 


Jäin samantien sairaalaan. Sain hyvin raskaita sytostaattihoitoja, joiden seurauksena menetin kykyni kävellä. Syynä oli varmaankin se, että olin pitkään makuulla. Pohjelihakseni surkastuivat varjoiksi entisistään. Onneksi pääsin sittemmin taas jaloilleni. 




Solunsalpaajat tehosivat ja pääsin remissioon, mikä tarkoittaa oireiden pysyvää tai väliaikaista katoamista tai lievenemistä. 

Remissio mahdollisti sen, että minulle voitiin tehdä kantasolusiirto. Jollakin tuntemattomalla oli minulle sopiva veri. Aina ei tällaista löydy, Joku jossakin kävi luovuttamassa verisolualkioita, ne tuotiin valvotusti paikalle ja annettiin minulle tiputuksessa sen jälkeen kun oma verentuotantoni oli tyrehdytetty. Alkioista kehittyi minulle vähitellen verisoluja eli verta.   




Lääkäri sanoi ennusteeni olevan huono, kun kysyin ennen siirteen saamista. Tällä kertaa riskit olivat ilmeisen suuret, mutta eivät toteutuneet, koska tässä tätä juttua naputtelen. 




Kävin vielä maistamassa työntekoa vuoden 2016 keväänä, mutta päätin jäädä oloneuvokseksi samana kesänä, kun saavutin eläkeiän. 




Tuntuu ehkä kliseiseltä mainita kiitollisuudesta, mutta minulla on varmasti siihen aihetta poikkeuksellisen paljon. 


Taivaan isä, kiitos elämästä!




#syöpä #leukemia #lymfooma #sairaala #sytostaatit #terveys #kantasolusiirto

 

maanantai 10. marraskuuta 2025

Kohtaaminen uima-altaassa


Haapavesi, Google Maps

 

Usein keskustelussa jonkun oudon ihmisen kanssa tulee esiin jotakin yhteistä. Näin kävi taas tänään.

Samassa paikassa kävi kerran samalla tavoin. Olimme vaimoni kanssa altaassa ja reunalla istuksi varttunut mies, jonka kanssa puhuimme niitä näitä. Huomasimme erästä hänen sanomastaan, että meillä on yhteistä taustaa. Kävi ilmi, että hänen kummisetänsä oli vaimoni lankomiehen isä. Meillä oli kovastikin keskustelua ja niin on tehty myöhemminkin. 

Olimme tänään vaimoni kanssa uimassa kantapaikassamme toimintakeskus Meri-Karinassa, joka kuuluu paikalliselle syöpäyhdistykselle. 

Altaassa oli varttunut pariskunta. Nainen oli taitava uimari, mutta mies keskittyi vesijumppaan. Kehuin rouvan uimista ja totesin omani olevan räpiköimistä, mikä johtuu pienistä käsistäni. Hän sanoi käyneensä aikuisena uimakoulun. Pohdiskelimme käsien koon merkitystä. Löyhä johtopäätös oli, että merkitystä on. 

Hän mainitsi jostakin syystä sanan, joka soitti kelloja. Se oli Haapavesi. Voi olla, että hän mainitsi, ettei Haapavedellä ollut uimahallia, koska siellä on kahdeksan järveä. Ilmeisesti ei uimakouluakaan. 

Minä kävin uimakoulua lapsena Nurmijärven Sääksijärvellä. 

Kerroin, että aloitin kansakoulun Haapavedellä vuonna 1961. Kävi ilmi, että rouva on syntynyt mainitussa kunnassa ja käynyt siellä koulunsa. Nykyään asuu miehineen Turussa.



Aravatalo, Google Maps


Kerroin myös, että asuimme ensin niin sanotussa Aravatalossa, jonka hän tunnistikin. Näyttää kovin pieneltä kuvassa, mutta niinhän lapsuuskodeilla on tapana. Kerroin, että muutimme sitten uuden koulurakennuksen vieressä olevaan opettajien rivitaloon. Nämäkin hän tunnisti. Mainitsin parin tuolloisen kaverini nimet. Sukunimet kuulostivat tutuilta.

Kerroin myös, että yhden luokkatoverini nimi oli Anneli Bex. Luulin, että sukunimi Becks kirjoitetaan noin. Hänen isänsä on saksalainen Günther Becks, jolla on suomalainen vaimo. Rouva tiesi vaimon olevan Eila Becks ja toimineen lukion rehtorina. Günther toimi opettajana ja opetti rouvalle saksaa. 

Kuukkeloin kotona Haapavettä ja löysin kuvan, jossa oli mukana pariskunta Becks. 

Etsin myös tietoja kavereistani ja Annelista, mutta kovin kummoista ei jäänyt haaviin. 

Oli mukava muistella menneitä.



#nuoruus #menneisyys #kotiseutu #lapsuus #nostalgia 



 



 

lauantai 8. marraskuuta 2025

Olin omissa hautajaisissani

 


Hiekkalapiolliset tömähtelevät arkun kanteen. Ne kertovat kuolinkelloja paremmin, mistä on kysymys. 

Kasvava hiekkakerros erottaa meidät edesmenneestä, jonka sielu on jo siellä, mihin mekin haluamme. 

En saa ystäväämme millään siirtymään arkkuun vaan hän elää yhä mielessäni täällä keskuudessamme. Ehkä se johtuu hänen voimakkaasta läsnäolostaan silloin, kun vielä tapasimme häntä täällä ajassa. Syynä voi olla myös se, että hän oli vielä puoli vuotta sitten hyvin epäkuollut. Sitten  jäytävä kuolema otti hänet käsittelyynsä ja nyt hän on poissa. 

Nyt ikääntyneenä olen alkanut kokea hautajaiset valmistautumisena omaan lähtöön. Oma kuolemani alkaa tuntua itsestään selvältä ja jotenkin arkiselta tapahtumalta. Osa tämän päiväisistä saattajista on kenties paikalla, kun minä makaan arkussa alttarin edessä. Toivon, että tunnelma ja koettu yhteys on silloin samanlainen kuin tänään. 

Kuolema kutsuu ja sitä alkaa vähitellen odottaa. 

Hautajaisten ohjelma oli tänään sellainen, että voin hyvin kuvitella omani samanlaiseksi. Sain elää tänään omat hautajaiseni.

Kun hautajaiset olivat loppumassa, koin, että näin on hyvä. 

Hänen elämänsä on tullut valmiiksi ja hän on nyt tallessa. Toivon, että omat saattajani tulevat kokemaan saman. 



Alan tulla sinuksi oman kuolemani kanssa, joten voin alkaa suunnitella, mitä toivon saattajieni kokevan omissa hautajaisissani. 

 


#kuolema #hautajaiset #muistojuhla #sairaus #elämä #taivas #seurakunta #usko

perjantai 7. marraskuuta 2025

Turun iltataivas tulessa tänään

 



Tämänpäiväisen kävelyn antia.






















































#iltataivas #auringonlasku #iltarusko #turku #aurajoki
 #turunkauppatori #maisema


torstai 6. marraskuuta 2025

Turun tauti ei vienyt kaikkea

 

Monia vanhoja ja kauniita rakennuksia on menetetty, mutta onneksi paljon on säilynytkin



Turun synagoga

Tässä artikkelissa esittelen kolme esimerkkiä säästyneistä. 

Tein toisen talokävelyn. Haaviin tarttui kolme Eskil Hinderssonin suunnittelemaa rakennusta. 
Tämä turkulainen on yksi merkittävistä viime vuosituhannen alun arkkitehdeistä. Kaunista on hänen kädenjälkensä. 

Turun synagogan hän suunnitteli apunaan arkkitehti August Krook. Suomessa on kaksi synagogaa, Ensimmäinen valmistui Helsinkiin vuonna 1900 ja toinen Turkuun vuonna 1912. 

Ruotsin vallan aikana juutalaisia ei sallittu maassa ollenkaan. Sama säädös jäi voimaan autonomian ajan alkaessa, mutta vähitellen sallittiin Venäjän armeijassa palvelleiden juutalaisten sotilaiden asettua Suomeen, joskin rajoitetusti. 

Juutalaisten ammatillinen toiminta sai olla lähinnä vanhojen vaatteiden myymistä ja "nappikauppaa". 

Tontti saatiin kaupungilta lahjoituksena, mutta itse rakennuksen rahoitus oli juutalaisten hoidettava itse. Tämän on täytynyt olla suuri haaste, koska juutalaiset olivat lähinnä köyhiä kauppiaita ja heitä oli Turussa vähän, huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä. He saivat kuitenkin lahjoituksia ulkopuolisilta kuten tehtailija Fredrik von Rettigiltä. 

Juutalaiset saivat kansalaisoikeudet vuonna 1918, minkä jälkeen heillä oli mahdollisuus kouluttautua ja assimiloitua yhteiskuntaan. 





Vähäväkisten talo

Komealla talolla on erikoinen nimi. Se johtuu siitä, että Turkuun perustettiin vuonna 1901 Vähävakisten Osuusliike, jonka nimi muuttui sittemmin Turun Osuuskaupaksi. Osuusliike hankki ensin tontin Puutorin reunalta ja rakennutti siihen talon, joka valmistui vuonna 1907. Piirustuksen laati tuolloin kaupunginarkkitehtinä toimiva Eskil Hindersson. 

Turun jugend-aika kesti vain noin kymmenen vuotta, mutta tyylin mukaisia rakennuksia syntyi runsaasti. Jugendia alettiin myöhemmin pitää vanhanaikaisena ja tämäkin rakennus muokattiin funkkiksen tyyliin. Alkuperäinen jugend-ilme palautettiin 1980-luvulla.

Kaikkeen on ossuusliikkeellä ollut varaa panna jäsentensä rahaa. 






Turun kauppaopiston talo

Sama mies suunnitteli ja talo valmistui vuonna 1908. Kauppaopisto toimi siinä vuoteen 1968 saakka. 

Kaupallinen koulutus oli alkanut Turussa jo vuonna 1839 nimellä Turun kauppakoulu. Vuonna 1880 nimi muutettiin Turun kauppaopistoksi. 

Kuvassa olevassa rakennuksessa toimi myös vuonna 1950 perustettu Turun kauppakorkeakoulu, joka muutti vuonna 1958 uusiin tiloihin Rehtorinpellontielle ja joka oli myöhemmin minun opinahjoni. 



Nykyinen kotikaupunkimme on saanut kyseenalaista mainetta niin sanotusta Turun taudista. Poliitikot ja grynderit ovat kähmineet keskenään ja surauksena ovat monet merkittävät jugend-rakennukset saaneet väistyä elementtitalojen tieltä. 

Turun taudin todellisuutta kuvataan värikkäästi dokumentissa Taistelu Turusta. Elokuva antaa ymmärtää, että grynderit rahoittivat puolueiden vaalikampanjointia ja saivat vastineeksi mieluisia päätöksiä. 

Onneksi kuitenkin hyvin paljon viime vuosisadan alun rakennuskantaa on säästynyt. 

Joku oli valittanut innokasta purkamista, mutta hänelle oli kommentoitu, että Turussa on nähtävissä kerrostumia useiden aikakausien rakentamisesta. Tästä voi saada hieman lohtua suruun. 



#turuntauti #jugend #rakentaminen #korruptio #synagoga #kaavoitus #grynderit #tutunkauppakorkeakoulu #vähäväkistentalo #juutalaisuus 

maanantai 3. marraskuuta 2025

Viikinkiesi-isäni kävi ryöstämässä kaukaa vaimon itselleen

 


Image by Óscar CR from Pixabay


Jeesusta on sanottu Daavidin pojaksi. Matteuksen mukaan linkomiehestä lunastajaamme on 28 sukupolvea. 

Päätin kokeilla Genillä kenen kaikkien poika minä olisin yhtä monessa polvessa. Löysin hämmästyttäviä asioita. Eräs esiäitini on ryöstetty Skotlannista Islantiin. Eräällä esi-isälläni oli liikanimi Litteänenä. 

No eipä tavis noin pitkälle pääse kuin poikkeustapauksissa. Äitini isän äidin äidin äidin isän äidin äidin äidin äidin isän äiti oli Märta Pedersdotter Lilliehöök, joka oli syntynyt vuonna 1530 Jonköpingissä. Tämän yhdennentoista isoisoäidin kautta minulle avautuu sukuverkosto kauas taaksepäin ja aivan käsittämättömiin suuntiin. 

 Löysin penkomalla Óttarr Bjarnarssonin  (noin 890-950), joka oli nähnyt päivänvalon Islannin Bjarnarhofnissa,  oli hakenut ehkä viikinkiveneellä Norjan Jamtalandissa syntyneen Gró Geirleifsdóttirin (890-?) vaimokseen. Heidät on molemmat haudattu Breida Fjordiin kotisaarelleen. Sukulinja kulkee Islannista Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen.

Olen hämmästynyt siitä, mitä kaikkea tuolta kaukaa löytyi. Olin tullut keskelle Islannin asuttamista ja merkittäviä viikinkisukuja. Löysin jopa yhteyden tuolloiseen Norjan kuninkaaseen. 

Viikingit asuttivat Islantia 800-luvulta alkaen. Saattoi siellä olla tai olla ollut kourallinen asukkaita, mutta nyt ryhdyttiin tositoimiin.  Óttarrin isoisä Ketill Litteänenä Björnsson oli muuttanut hallitsemaan Orkney-saaria ja Hebrideja nykyisessä Britanniassa. Hän joutui pakenemaan Norjan kuningasta. Óttarrin isä Björn Austraenni Ketilsson taas ei voinut palata Norjaan, joten hän pakeni Islantiin. 

Óttarr ja Gró aloittivat merkittävän dynastian Islannissa. Heidän poikansa Helgi kävi ryöstämässä kaukaa vaimon itselleen. 

Norjan historiaa on tallennettu saagoihin pitkän ajan kuluttua tapahtumista. Varmasti niissä on myyttisiä aineksia mukana, mutta on kuitenkin jotakin historiaa noista ajoista. Suomella ei taida olla mitään. 

Olen siis ainakin Óttarrin poika. 

Kerron myöhemmin lisää.  




#historia #keskiaika #viikingit #suku #sukututkimus #juuret #norja #islanti