Söin ärjysoppaa (chilillä maustettua kaalikeittoa) tänään lounaaksi. Lisäsin vettä, mikä auttoi pikkuisen. Tein vaimolle munakasta korvaamaan keiton. Hän sai eilen vatsaoireita.
Vaimo on keittänyt riisiä ja lisännyt keittoon. Päivälliseksi syömme kaalilaatikkoa.
Opin uuden ruoanlaittoon liittävän asian, kun tein munakasta. Laitoin oliiviöljyä paistinpannuuun, mutta en levittänyt sitä. Kaadoin taikinan (ei ihan istu, mutta mikä olisi parempi sana) öljyyn, mutta se ei levinnytkään taikinan alle. Öljy jäi useaksi kummitussilmäksi taikinan sekaan.
Ajattelin, että paistaminen voisi silti sujua teflonpannussa. Ei sujunut. Taikina juuttui pian pannun pintaan. Öljyläikkien pintaan alkoi tulla kuvioita kuin lasiin pakkaskelillä.
Tapanani on antaa munakkaan pysyä pyöreänä pannulla ja kääntää sen sitten puolikuun muotoiseksi. Nyt munakkaasta tuli poimuisa kasa, mutta näytti ihan oikealta ruoalta, sellaiselta, jota voi saada hotellien aamiaisilla. Työ tekijäänsä opettaa. Öljysilmät katosivat, kun kaavin munakkaan kasaksi. Kai ne imeytyivät mukaan.
Vaimon mukaan pannumme ei olekaan teflonia vaan se on keraaminen. Öljyä on kuitenkin syytä käyttää paistohommissa.
Sain Facebookin kautta tiedon, että ylettömään veden juontiin voi kuolla, koska "Natrium menee matalaksi, siinä vastaus.". Kiitos Päivi!
Kaihi vaivaa silmiäni. Katseen tarkentamisessa on vaikeuksia. Etsin netistä tietoja. Ennen puhuttiin harmaa- ja viherkaihista. Nykyään niitä näytään kutsuttavan kaihiksi ja glaukoomaksi. Minun vaivani lienee harmaakaihia eli nykyään kaihia.
Muistan kuin olin kauan sitten myyntikäynnillä, ja keskustelukumppanini oli varmaan ruotsinkielinen. Joku kävi juttelemassa hänen kanssaan. Jollakin oli kai todettu viherkaihi. He puhuivat suomea, mutta eivät tainneet muistaa, mikä viherkaihi on suomeksi. He käyttivät ruotsin lomassa sanaa grön starr.
Kun tämä joku oli lähtenyt, kumppanini kysyi minulta, mitä grön starr on suomeksi. Arvasin vastauksen ja osasin neuvoa häntä. En minä ruotsinkielistä viherkaihia ennestään tainnut tietää.
Muisti ei ole luotettava apu. Jopa jonkin asian palauttaminen mieleen kuulemma muuttaa muistoa. Saattoihan tuossa tuo joku käyttää viherkaihia, mutta naapurini ehti unohtaa sen. Muistissani on tuo ensimmäinen versio, mutta en ole varma. Muuttuukohan muisto nyt, kun muistelen.
Kaihini johtuu kortisonista. Hoito jatkuu, mutta käydessäni apteekissa, kuulin, että resepti ei ole voimassa. Soitin tänään hemapolin sairaanhoitajapäivystykseen, mutta en saanut ketään langanpäähän. Nauha toisteli, että olen ensimmäisenä jonossa. Soitin vaihteeseen ja kuulin, että loppiaisena ei vastata. Asiakaspalvelija arveli, ettei polilla ole muuta nauhaa loppiaista varten. Hän kysyi, onko minulle annettu ohjetta tällaisiin tilanteisiin, esimerkiksi ottaa yhteyden päivystykseen. Sitten hän mainitsi osastoista. Pyysin 7A:lle ja tuttu hoitaja vastasi. Hän lupasi pyytää lääkäriä kirjoittamaan minulle reseptin, joka on iltapäivällä voimassa, jos soittoa ei kuulu. Kello tulee puoli kuusi, eikä soittoa ole kuulunut.
En viitsi lähteä Manskulle hakemaan näköä huonontavaa, mutta käänteishyljintää torjuvaa lääkettä. Kanta-apteekkimme ei luultavasti ole auki. Saattoipa dosetissa ollakin vielä annos tällä päivälle. Vaimoni on täyttänyt "dosentin" ja minä kaadoin pillerisatsin aamulla kurkkuuni.
Hyvää loppiaisen jatkoa kaikille!
Jos haluat lukea loppiaishistoriasta (ja olet Facebookissa), voit lukea vaimoni kirjoittaman artikkelin aiheesta täältä. Juttu on minun seinälläni. Tilini on avoin, joten pääset lukemaan sen, vaikka et olisikaan FB-kaverini.
Ei kun syömmekin kaalilaatikkoa vasta huomenna. Tänään tulee vieraita, ja vaimo laittaa muuta tarjolle.
perjantai 6. tammikuuta 2017
torstai 5. tammikuuta 2017
Vesi voi olla vaarallista
Alan oppia juomaan. Puoli litraa nestettä tuntuu menevän seitsemällä kulauksella, kun kaataa suuhun, minkä mahtuu. Kuudella voisi mennä, kun oikein keskityn. Olen juonut paljon käyttämällä pullonsuussa sellaista suljettavaa tuttia. Olen huomannut tankkaaminen sujuu paremmin ilman sitä. Tavallista laajempi pullonsuu näyttää toimivan hyvin. Luulen nesteen valuvan sellaisesta paremmin kuin lasista, kun voi kallistaa kunnolla.
Minulle tahtoo jäädä juomavelkaa päivän mittaan. Kun tankkaaminen painottuu iltaan, käy niin kuin minulle on viime päivinä käynyt. Sattuneesta syystä uni katkoontuu.
Olen kertonutkin, että pyrin juomaan päivittäin neljä puolen litran annosta. Lisäksi juon ruokailujen ja välipalan yhteydessä kaksi lasillista. Noista kertyy vähintään kolme ja puoli litraa. Kun ohje on kolme litraa, tuohon jää unohtamisvaraa. Ihmeesti kroppaan mahtuu vettä, kun oikein tankkaa.
Olen juonut kiintiöannoksina enimmäkseen mehuja, yleensä laimennettuina. Nyt olen kyllästynyt niihin. Vesi on parasta. Juomavalioni painottuu nyt siihen. Mehuissa on sitäpaitsi sokereita.
Tämänpäiväisen Hesarin artikkelissa Useat terveysväitteet ovat myyttejä kerrotaan, että ylenpalttinen vedenjuonti on turhaa. Normaalisti ei tarvitse juoda kuin janon mukaan. Minä olen tietysti poikkeustapaus. Runsas juominen suojelee munuaisiani. Olen juonut ahkerasti, mutta silti kreatiniiniarvoni oli viime mittauksessa 114 (umol/l), kun suositus on 60-100.
Hesarin jutussa on hämmästyttävä tieto: "Joka vuosi kuolee ihmisiä, kun he ovat juoneet yli viisi litraa vettä lyhyessä ajassa." Mitähän siinä tapahtuu?
Sain tänään päätöksen tilapäiseläkkeestäni maaliskuun loppuun saakka. Kutsuvat etuani työkyvyttömyyseläkkeeksi, joka myönnetään kuntoutustukena. Yllättävää on, että saisin tienata 40 prosenttia aikaisemmasta tulotasostani indeksillä korjattuna. Tarkoituksena on varmaan kannustaa kuntoutumaan töihin. Hyvä periaate sellainen. Mitähän Meikussa asiasta sanottaisiin. Voisinkohan tehdä sairauslomatuurauksia koululle. Sairas sairasta tuuraamaan? Heh.
Voisihan tuota ajatellakin, mutta ensin minun pitää saada nukkumisasiat kuntoon.
Saimme vaimoni kanssa kunnon makuelämyksen tänään. Hän teki kunnon kattilallisen kaalikeittoa ja ajatteli laittaa paprikaa mausteeksi. Hän laittoi noin kaksi ja puoli kapean pitkulaista paprikahedelmää pilkottuna joukkoon. Ne olivatkin chiliä eli turkinpippuria. On muuten ärjyä keittoa. Laitoimme raejuustoa sekaan loivikkeeksi. Huomenna lounaalla varmaan jatketaan ponnistelua. Taitaa sittenkin vielä jäädä. Eihän tuota poiskaan voi heittää.
Jaa, vaimo aikookin lisätä riisiä keittoon ja tehdä siitä kaalilaatikkoa.
Minulle tahtoo jäädä juomavelkaa päivän mittaan. Kun tankkaaminen painottuu iltaan, käy niin kuin minulle on viime päivinä käynyt. Sattuneesta syystä uni katkoontuu.
Olen kertonutkin, että pyrin juomaan päivittäin neljä puolen litran annosta. Lisäksi juon ruokailujen ja välipalan yhteydessä kaksi lasillista. Noista kertyy vähintään kolme ja puoli litraa. Kun ohje on kolme litraa, tuohon jää unohtamisvaraa. Ihmeesti kroppaan mahtuu vettä, kun oikein tankkaa.
Olen juonut kiintiöannoksina enimmäkseen mehuja, yleensä laimennettuina. Nyt olen kyllästynyt niihin. Vesi on parasta. Juomavalioni painottuu nyt siihen. Mehuissa on sitäpaitsi sokereita.
Tämänpäiväisen Hesarin artikkelissa Useat terveysväitteet ovat myyttejä kerrotaan, että ylenpalttinen vedenjuonti on turhaa. Normaalisti ei tarvitse juoda kuin janon mukaan. Minä olen tietysti poikkeustapaus. Runsas juominen suojelee munuaisiani. Olen juonut ahkerasti, mutta silti kreatiniiniarvoni oli viime mittauksessa 114 (umol/l), kun suositus on 60-100.
Hesarin jutussa on hämmästyttävä tieto: "Joka vuosi kuolee ihmisiä, kun he ovat juoneet yli viisi litraa vettä lyhyessä ajassa." Mitähän siinä tapahtuu?
Sain tänään päätöksen tilapäiseläkkeestäni maaliskuun loppuun saakka. Kutsuvat etuani työkyvyttömyyseläkkeeksi, joka myönnetään kuntoutustukena. Yllättävää on, että saisin tienata 40 prosenttia aikaisemmasta tulotasostani indeksillä korjattuna. Tarkoituksena on varmaan kannustaa kuntoutumaan töihin. Hyvä periaate sellainen. Mitähän Meikussa asiasta sanottaisiin. Voisinkohan tehdä sairauslomatuurauksia koululle. Sairas sairasta tuuraamaan? Heh.
Voisihan tuota ajatellakin, mutta ensin minun pitää saada nukkumisasiat kuntoon.
Saimme vaimoni kanssa kunnon makuelämyksen tänään. Hän teki kunnon kattilallisen kaalikeittoa ja ajatteli laittaa paprikaa mausteeksi. Hän laittoi noin kaksi ja puoli kapean pitkulaista paprikahedelmää pilkottuna joukkoon. Ne olivatkin chiliä eli turkinpippuria. On muuten ärjyä keittoa. Laitoimme raejuustoa sekaan loivikkeeksi. Huomenna lounaalla varmaan jatketaan ponnistelua. Taitaa sittenkin vielä jäädä. Eihän tuota poiskaan voi heittää.
Jaa, vaimo aikookin lisätä riisiä keittoon ja tehdä siitä kaalilaatikkoa.
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Kontrollikäynti
Kävin tänään Meikussa tapaamassa hematologia. Kontrollikäynti ei kuulosta kauniilta suomen kieleltä. Mikä olisi parempi sana? Tarkistus-, valvonta- vai seurantakäynti? Viimeinen kuulostaa aika hyvältä.
Tällä kertaa tapaaminen tuntui rutiininomaiselta, mikä on hyvä asia, koska silloin asiat ovat hyvin. Maksan ALAT-arvo (alaniiniaminotransferaasi) oli nyt 58 U/l . Aikuisten miesten viitearvo on alle 50, joten lukemani lienee siedettävä. ALAT oli jonkin aikaa sitten noussut reippaasti, mutta laski sitten nopeasti.
Kysyin nilkkakuvauksestani. Jalkani on kunnossa. Lääkärin mukaan kipu saattoi johtua siitä, että olin alkanut liikkua passiivisen vaiheen jälkeen. Voi olla kulumaakin. Nyt jalka tuntuu jo varsin hyvältä. Mitä nyt vähän jäykkä.
Veriarvot:
Kaikki yllä olevista arvoista eivät ole viitealueillaan. Lääkäri tulkitsi tilanteen niin, että kortisonilääkitystä on syytä vielä jatkaa. Muitakaan lääkemuutoksia ei tullut.
Olen kävellyt tai pyöräillyt noin kolme varttia viikossa ja voimistellut sen lisäksi. Vaimoni arveli, että liikunnan määrä väsyttää. Kysyin asiasta hematologilta. Hänellä ei ollut huomauttamista asiasta. Voimien mukaan, hän sanoi.
Kyselin syytä siihen, että olen välillä väsynyt. Voi johtua käyttämistäni lääkkeistä.
Ostin hyviä tuloksia juhlistaakseni vaimolleni ja minulle Linda-leivokset. Nautimme ne iltapäiväteen ja -kahvin kanssa. Leivoksissa oli mustaherukkaa ja suklaata. Tuntuivat kevyeltä syötävältä, mutta kai niissä kaloreita oli.
Tällä kertaa tapaaminen tuntui rutiininomaiselta, mikä on hyvä asia, koska silloin asiat ovat hyvin. Maksan ALAT-arvo (alaniiniaminotransferaasi) oli nyt 58 U/l . Aikuisten miesten viitearvo on alle 50, joten lukemani lienee siedettävä. ALAT oli jonkin aikaa sitten noussut reippaasti, mutta laski sitten nopeasti.
Kysyin nilkkakuvauksestani. Jalkani on kunnossa. Lääkärin mukaan kipu saattoi johtua siitä, että olin alkanut liikkua passiivisen vaiheen jälkeen. Voi olla kulumaakin. Nyt jalka tuntuu jo varsin hyvältä. Mitä nyt vähän jäykkä.
Veriarvot:
Hb 136, 140, 136 (134-167)
Leuk. 3.1, 1.9 ,1.9 (3.4-8.2)
Neutr. 1.07, 0.8, 0.72 (1.5-6.7)
Leuk. 3.1, 1.9 ,1.9 (3.4-8.2)
Neutr. 1.07, 0.8, 0.72 (1.5-6.7)
Tromb. 127, 201, 143 (150-360)
CRP <3, 6, 4 <3 (<3)
CRP <3, 6, 4 <3 (<3)
Kaikki yllä olevista arvoista eivät ole viitealueillaan. Lääkäri tulkitsi tilanteen niin, että kortisonilääkitystä on syytä vielä jatkaa. Muitakaan lääkemuutoksia ei tullut.
Olen kävellyt tai pyöräillyt noin kolme varttia viikossa ja voimistellut sen lisäksi. Vaimoni arveli, että liikunnan määrä väsyttää. Kysyin asiasta hematologilta. Hänellä ei ollut huomauttamista asiasta. Voimien mukaan, hän sanoi.
Kyselin syytä siihen, että olen välillä väsynyt. Voi johtua käyttämistäni lääkkeistä.
Ostin hyviä tuloksia juhlistaakseni vaimolleni ja minulle Linda-leivokset. Nautimme ne iltapäiväteen ja -kahvin kanssa. Leivoksissa oli mustaherukkaa ja suklaata. Tuntuivat kevyeltä syötävältä, mutta kai niissä kaloreita oli.
tiistai 3. tammikuuta 2017
Tiedätkö mikä on paragon?
Minulla on huomenna taas kontrollitapaaminen Meikussa. Kai se hyvin menee.
Kävin eilen Huslabin Myllypuron labrassa, joka sijaitsee Liikuntamyllyn vieressä olevassa rakennuksessa. Jumppapaikan vastakkaisella puolella on suuri monttu, johon nousee Metropolian uusi kampus.
Liikuntamyllyn omistaa Helsingin kaupunki, mutta rakennus valmistui vuonna 1979 kuittifirma Paragonin painotaloksi. Olin itse Paragon-konsernin palveluksessa sen tietokonemyynnissä, joka edusti amerikkalaista Burroughs-merkkiä. Kävin tutustumassa painotaloon, kun sen suuri sali oli vielä tyhjä. En ole sen koomin käynyt kyseisessä rakennuksessa, mutta sali näkyy ikkunasta ulos ja samanlaiselta se näyttää.
Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti ja professori Aarno Ruusuvuori, joka oli suunnitellut myös Paragonin toimistorakennuksen Mäkelänkadun varteen Käärmetalon eteläpuolelle. Muistatko Hyvinkään pyramidimaisen kirkon? Sama mies suunnitteli senkin.
Minun työpaikkani oli siellä Mäkelänkadun varressa. Nykyään talossa toimii Helsingin luonnontiedelukio. Käärmetalo mutkittelee. Siitä sen nimen täytyy johtua. Sekin edustaa luovaa arkkitehtuuria, mutta Paragonin taloja vanhemmalta ajalta. Suunnittelija on Yrjö Lindegren, joka oli suunnitellut Olympiastadionin yhdessä Toivo Jäntin kanssa.
Käytän joskus asioidessani tahallani termiä paragon. Olen ollut huomaavinani etteivät tämän päivän nuoret asiakaspalvelijat tiedä, mitä sana tarkoittaa. Ennen vanhaan pyydettiin paragoonia, kun haluttiin kuitti.
Olen kuvitellut sanan käytön johtuvan entisestä työnantajastani Paragonista, mutta nimi juontuukin kauempaa. Wikipedia kertoo, että itsekopioivan kuittilomakkeen kehitti John Carter 1800-luvulla Kanadassa. Euroopassa lomakkeita rupesi valmistamaan Paragon Check Book Co. Isossa-Britanniassa. Sana paragon tarkoittaa esikuvaa.
Suomessa kirjapaino Oy Weilin & Göös Ab sai yksinoikeuden itsekopioivan kuittilomakkeen valmistukseen vuonna 1909.
Weilin & Göösin olivat perustaneet kaksi Jyväskylässä toimivaa opettajaa K.G. Göös ja Alexander Weilin. Göös toimi muuten Suomen Liikemiesten Kauppaopiston ensimmäisessä johtokunnassa ja oli yksi sen tukiyhtiön perustajista. Kyseisen koulun perillisestä minä olen sairauslomalla.
Weilin & Göös näyttää muodostaneen jossakin vaiheessa tytäryhtiö Paragonin hoitamaan kuittibisnestä. Sittemmin Amer-yhtymä (nykyinen Amer Sports Oy) osti Weilin & Göösin, mutta Paragonin täytyy olla jäänyt kaupan ulkopuolelle. Muistan Paragonin ajoilta, että yhtiöllä oli jokin yhteys WG:in.
Ympyrä alkaa sulkeutua. WG nimittäin rakennutti itselleen painotalon Espooseen vuonna 1964. Rakennuksen kaksi ensimmäistä osaa suunnitteli Aarno Ruusuvuori. Nykyään se on WeeGee-talo, jossa toimii Espoon modernin taiteen museo Emma.
WG:n toiminnot siirtyivät myöhemmin WSOY:ön. Tämän ahmaisi myöhemmin Sanoma Oy, joka julkaisee Helsingin Sanomia. Paragonin taas söi jo aiemmin leiri, johon kuuluu Hesarin kilpailija Aamulehti. Muistelen, että Paragonin ostaja oli Tampereen Kirjapaino, joka myöhemmin yhdistyi Uuden Suomen kanssa. Nykyään Aamulehti kuuluu Alma Mediaan, johon Talentum on yhdistynyt.
Kävin eilen Huslabin Myllypuron labrassa, joka sijaitsee Liikuntamyllyn vieressä olevassa rakennuksessa. Jumppapaikan vastakkaisella puolella on suuri monttu, johon nousee Metropolian uusi kampus.
Liikuntamyllyn omistaa Helsingin kaupunki, mutta rakennus valmistui vuonna 1979 kuittifirma Paragonin painotaloksi. Olin itse Paragon-konsernin palveluksessa sen tietokonemyynnissä, joka edusti amerikkalaista Burroughs-merkkiä. Kävin tutustumassa painotaloon, kun sen suuri sali oli vielä tyhjä. En ole sen koomin käynyt kyseisessä rakennuksessa, mutta sali näkyy ikkunasta ulos ja samanlaiselta se näyttää.
Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti ja professori Aarno Ruusuvuori, joka oli suunnitellut myös Paragonin toimistorakennuksen Mäkelänkadun varteen Käärmetalon eteläpuolelle. Muistatko Hyvinkään pyramidimaisen kirkon? Sama mies suunnitteli senkin.
Minun työpaikkani oli siellä Mäkelänkadun varressa. Nykyään talossa toimii Helsingin luonnontiedelukio. Käärmetalo mutkittelee. Siitä sen nimen täytyy johtua. Sekin edustaa luovaa arkkitehtuuria, mutta Paragonin taloja vanhemmalta ajalta. Suunnittelija on Yrjö Lindegren, joka oli suunnitellut Olympiastadionin yhdessä Toivo Jäntin kanssa.
Käytän joskus asioidessani tahallani termiä paragon. Olen ollut huomaavinani etteivät tämän päivän nuoret asiakaspalvelijat tiedä, mitä sana tarkoittaa. Ennen vanhaan pyydettiin paragoonia, kun haluttiin kuitti.
Olen kuvitellut sanan käytön johtuvan entisestä työnantajastani Paragonista, mutta nimi juontuukin kauempaa. Wikipedia kertoo, että itsekopioivan kuittilomakkeen kehitti John Carter 1800-luvulla Kanadassa. Euroopassa lomakkeita rupesi valmistamaan Paragon Check Book Co. Isossa-Britanniassa. Sana paragon tarkoittaa esikuvaa.
Suomessa kirjapaino Oy Weilin & Göös Ab sai yksinoikeuden itsekopioivan kuittilomakkeen valmistukseen vuonna 1909.
Weilin & Göösin olivat perustaneet kaksi Jyväskylässä toimivaa opettajaa K.G. Göös ja Alexander Weilin. Göös toimi muuten Suomen Liikemiesten Kauppaopiston ensimmäisessä johtokunnassa ja oli yksi sen tukiyhtiön perustajista. Kyseisen koulun perillisestä minä olen sairauslomalla.
Weilin & Göös näyttää muodostaneen jossakin vaiheessa tytäryhtiö Paragonin hoitamaan kuittibisnestä. Sittemmin Amer-yhtymä (nykyinen Amer Sports Oy) osti Weilin & Göösin, mutta Paragonin täytyy olla jäänyt kaupan ulkopuolelle. Muistan Paragonin ajoilta, että yhtiöllä oli jokin yhteys WG:in.
Ympyrä alkaa sulkeutua. WG nimittäin rakennutti itselleen painotalon Espooseen vuonna 1964. Rakennuksen kaksi ensimmäistä osaa suunnitteli Aarno Ruusuvuori. Nykyään se on WeeGee-talo, jossa toimii Espoon modernin taiteen museo Emma.
WG:n toiminnot siirtyivät myöhemmin WSOY:ön. Tämän ahmaisi myöhemmin Sanoma Oy, joka julkaisee Helsingin Sanomia. Paragonin taas söi jo aiemmin leiri, johon kuuluu Hesarin kilpailija Aamulehti. Muistelen, että Paragonin ostaja oli Tampereen Kirjapaino, joka myöhemmin yhdistyi Uuden Suomen kanssa. Nykyään Aamulehti kuuluu Alma Mediaan, johon Talentum on yhdistynyt.
maanantai 2. tammikuuta 2017
Hyvää tuli
Aioin lisätä kypsyvään merimiespihviin vielä voita, mutta unohdin. Meillä olisi ollut oikeaa voita.
Vaäiajalla poljin kuntopyörää ja voimistelin. Ajattelin laittaa suihkun jälkeen jo yöpuvun päälle ja laitoinkin, mutta pukeuduin kuitenkin kunnolla, jotta olisin päivällisellä asianmukaisissa vaatteissa.
Pata onnistui oikein hyvin. Liemi oli hyvin maukas. Voin puute ei haitannut. Olisikohan sillä saanut laikkuja liemen pintaan. Olin laittanut pataan lähes kymmenen laakerinlehteä, mitkä maistuivat liemessä.
Ihmettelen Kotikokin reseptin ehdottamaa lihamäärää (800 g). Vaikka padassani oli lihaa vain noin 300 grammaa, se tuntui oikein riittävältä, jopa runsaalta. Ohjeen mukaisella määrällä padasta olisi tullut todella tuhtia tavaraa.
K-Ruoan reseptissä annetaan määräksi puoli kiloa. Pataa saataisiin tällä ohjeella suunnilleen sama määrä. Lihapalojen lisäksi kehotetaan ruskistamaan myös sipulit. Lihaliemen sijasta osaksi lientä tulee ruskistuspannun huuhteluvesi.
Valion ohje tuottaa myös edellisiä vastaavan kokonaisannoksen merimiespihviä, mutta lihan määräksi annetaan kolmesataa grammaa. Johtuuko Valion toimialasta, että tässä käytetään myös purkillinen smetanaa. Luulisin liemen menevän sotkuiseksi. Ohjeeseen kuuluu myös puolitoista teelusikallista paprikajauhetta. Olutta ei tässä lisätä.
Vaimoni piti merimiespihvistäni, mutta mainitsi, ettei porkkanoita ole mukana. Valion ohjeeseen niitä kuuluukin.
Lihakin oli kypsynyt riittävästi. Olin paistanut paloja lyhyesti kahdelta puolelta. Kokemukseni mukaan liha menee paistettaessa helposti sitkeäksi. En osaa sanoa, olisivatko mureutuneet uunissa, jos niin olisi käynyt.
Näistä resepteistä vain K-Ruoalla on mukana laakerinlehtiä. Silläkin vain kaksi kappaletta. Onneksi laitoin niitä runsaasti mukaan. Minusta ne antavat hyvän säväyksen makuun. Ehkä niillä on visuaalistakin merkitystä.
Kotikokki varoittaa lisäämästä liikaa vettä liemeen, ettei ruoasta tule keittoa. Patani liemestä haihtui osa, mutta sitä jäi runsaasti. Kun merimiespihviä syödään matalista lautasista haarukalla ja veitsellä, liemi on ongelma. Millä sitä saa suuhun asti? Näistä kolmesta reseptistä Kotikokissa oli eniten nestettä.
Pataa riitti meille molemmille eiliseksi päivälliseksi ja tämänpäiväiseksi lounaaksi. Tuntui, että liemen maku oli syventynyt lämmityksessä tänään.
Vaäiajalla poljin kuntopyörää ja voimistelin. Ajattelin laittaa suihkun jälkeen jo yöpuvun päälle ja laitoinkin, mutta pukeuduin kuitenkin kunnolla, jotta olisin päivällisellä asianmukaisissa vaatteissa.
Pata onnistui oikein hyvin. Liemi oli hyvin maukas. Voin puute ei haitannut. Olisikohan sillä saanut laikkuja liemen pintaan. Olin laittanut pataan lähes kymmenen laakerinlehteä, mitkä maistuivat liemessä.
Ihmettelen Kotikokin reseptin ehdottamaa lihamäärää (800 g). Vaikka padassani oli lihaa vain noin 300 grammaa, se tuntui oikein riittävältä, jopa runsaalta. Ohjeen mukaisella määrällä padasta olisi tullut todella tuhtia tavaraa.
K-Ruoan reseptissä annetaan määräksi puoli kiloa. Pataa saataisiin tällä ohjeella suunnilleen sama määrä. Lihapalojen lisäksi kehotetaan ruskistamaan myös sipulit. Lihaliemen sijasta osaksi lientä tulee ruskistuspannun huuhteluvesi.
Valion ohje tuottaa myös edellisiä vastaavan kokonaisannoksen merimiespihviä, mutta lihan määräksi annetaan kolmesataa grammaa. Johtuuko Valion toimialasta, että tässä käytetään myös purkillinen smetanaa. Luulisin liemen menevän sotkuiseksi. Ohjeeseen kuuluu myös puolitoista teelusikallista paprikajauhetta. Olutta ei tässä lisätä.
Vaimoni piti merimiespihvistäni, mutta mainitsi, ettei porkkanoita ole mukana. Valion ohjeeseen niitä kuuluukin.
Lihakin oli kypsynyt riittävästi. Olin paistanut paloja lyhyesti kahdelta puolelta. Kokemukseni mukaan liha menee paistettaessa helposti sitkeäksi. En osaa sanoa, olisivatko mureutuneet uunissa, jos niin olisi käynyt.
Näistä resepteistä vain K-Ruoalla on mukana laakerinlehtiä. Silläkin vain kaksi kappaletta. Onneksi laitoin niitä runsaasti mukaan. Minusta ne antavat hyvän säväyksen makuun. Ehkä niillä on visuaalistakin merkitystä.
Kotikokki varoittaa lisäämästä liikaa vettä liemeen, ettei ruoasta tule keittoa. Patani liemestä haihtui osa, mutta sitä jäi runsaasti. Kun merimiespihviä syödään matalista lautasista haarukalla ja veitsellä, liemi on ongelma. Millä sitä saa suuhun asti? Näistä kolmesta reseptistä Kotikokissa oli eniten nestettä.
Pataa riitti meille molemmille eiliseksi päivälliseksi ja tämänpäiväiseksi lounaaksi. Tuntui, että liemen maku oli syventynyt lämmityksessä tänään.
Merimiespihviä
Seikkailuni ruuanlaiton maailmassa jatkuu. Nyt olen hääräillyt merimiespihvin parissa.
Googlasin kyseisen ruuan nimellä ja valitsin ensimmäisen osuman, joka on Kotikokin resepti. Tein lihasoppaakin saman sivuston ohjeen mukaan ja kun se oli hyvä, miksei tämäkin olisi.
Valitsemani resepti ehdottaa neljän hengen satsiin peräti 800 grammaa lihaa. Keiton teosta jäänyt kimpale painoi vain noin 300 grammaa. Saa luvan riittää. Olkoon kevytmerimiespihviä.
Leikkasin lihan pieniksi pihveiksi, kuorin kaksitoista perunaa ja siivutin ne. Pilkoin kaksi sipulia. Paistoin pihvejä ja ohessa latelin aineksia kerroksiksi pyöreään vuokaan. Ripottelin välillä suolaa päälle.
Sipulit hoksasin vasta kun olin jo ehtinyt kartuttaa kerroksia. Sulloin sipulinpalasia ainesten väleihin. Sipulipaloista oli runsaudenpulaa kerrostamisen loppupäässä, mutta laitoin kaikki mukaan.
Reseptissä kehotettiin ripottelemaan mustapippuria sekaan. Minä olin varannut kokonaisia. Ujutin pippureita mukaan.
Pata oli täyttynyt sopivan näköisesti. Kokonaisuuteen kuuluu neljä desiä vahvaa lihalientä.
Nyt kännykkä hälyttää. Pitää mennä laskemaan uunin lämpötilaa.
Säädin lämmön 225 asteesta 150:en. Ohje kehottaa laittamaan kannen päälle tässä vaiheessa. Vuokaan ei ole sellaista, mutta laitoin vaimon neuvomana folion.
Aineksien asettelun jälkeen kaadoin neljä desiä keittämääni lihalientä vuokaan. Sitten lisäsin yhden tölkin Lidlistä ostamaan alkoholitonta olutta. Nesteen pinta nousi lähelle reunaa. Tämä oli alottelijan onnea.
Sitten huomasin, että tämä resepti ei puhu laakerinlehdistä mitään. Niitä pitää merimiespihvissä olla ehdottomasti. Olin varannut niitäkin tätä operaatiota varten. Taas sujuttelin.
Merimiespihvi kypsyy pitkään, joten tänäänkin syömme päivällisen aika myöhään.
Jotakin on jäänyt tekemättä. Ainesten päälle piti ripotella voita. Täytyy käydä lisäämässä. En tiedä, onko meillä täysvoita, mutta voitakin sisältävää levitettä löytyy.
Googlasin kyseisen ruuan nimellä ja valitsin ensimmäisen osuman, joka on Kotikokin resepti. Tein lihasoppaakin saman sivuston ohjeen mukaan ja kun se oli hyvä, miksei tämäkin olisi.
Valitsemani resepti ehdottaa neljän hengen satsiin peräti 800 grammaa lihaa. Keiton teosta jäänyt kimpale painoi vain noin 300 grammaa. Saa luvan riittää. Olkoon kevytmerimiespihviä.
Leikkasin lihan pieniksi pihveiksi, kuorin kaksitoista perunaa ja siivutin ne. Pilkoin kaksi sipulia. Paistoin pihvejä ja ohessa latelin aineksia kerroksiksi pyöreään vuokaan. Ripottelin välillä suolaa päälle.
Sipulit hoksasin vasta kun olin jo ehtinyt kartuttaa kerroksia. Sulloin sipulinpalasia ainesten väleihin. Sipulipaloista oli runsaudenpulaa kerrostamisen loppupäässä, mutta laitoin kaikki mukaan.
Reseptissä kehotettiin ripottelemaan mustapippuria sekaan. Minä olin varannut kokonaisia. Ujutin pippureita mukaan.
Pata oli täyttynyt sopivan näköisesti. Kokonaisuuteen kuuluu neljä desiä vahvaa lihalientä.
Nyt kännykkä hälyttää. Pitää mennä laskemaan uunin lämpötilaa.
Säädin lämmön 225 asteesta 150:en. Ohje kehottaa laittamaan kannen päälle tässä vaiheessa. Vuokaan ei ole sellaista, mutta laitoin vaimon neuvomana folion.
Aineksien asettelun jälkeen kaadoin neljä desiä keittämääni lihalientä vuokaan. Sitten lisäsin yhden tölkin Lidlistä ostamaan alkoholitonta olutta. Nesteen pinta nousi lähelle reunaa. Tämä oli alottelijan onnea.
Sitten huomasin, että tämä resepti ei puhu laakerinlehdistä mitään. Niitä pitää merimiespihvissä olla ehdottomasti. Olin varannut niitäkin tätä operaatiota varten. Taas sujuttelin.
Merimiespihvi kypsyy pitkään, joten tänäänkin syömme päivällisen aika myöhään.
Jotakin on jäänyt tekemättä. Ainesten päälle piti ripotella voita. Täytyy käydä lisäämässä. En tiedä, onko meillä täysvoita, mutta voitakin sisältävää levitettä löytyy.
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
Lihakeitto valmiiksi
Jatkoin kokkaamista. Ohjeessa kehotetaan poistamaan liemen pinnalle noussut vaahto ja niin olin tehnytkin. Luulin, että vaahtoa oli noussut uudestaan, mutta pinnalla kelluikin yhä näkkileipä. Hajotin höttöisen siivun liemen sekaan.
Ohjeen mukaan liha nostetaan liemestä.
Kaadoin keitokseni sihdin läpi toiseen kattilaan. Kaadoin liemen takaisin alkuperäiseen kattilaan. Sattumat jäivät sihtiin odottamaan.
Reseptin tarkoituksena ilmeisesti on, että koko liha keitetään yhtenä könttinä. Minä olin pilkkonut ne jo alkuvaiheessa. Mikähän ajatus tuohon kokonaisena kypsyttämiseen on haudattuna.
Ohjeen mukaan nyt olisi nyt pitänyt lisätä juurekset liemeen, keittää niitä 10-15 minuuttia ja sitten lisätä perunat. Laitoin kuitenkin perunat mukaan saman tien. Kehotus lihan pilkkomiseen on ohjeessa tässä kohtaa. Millä tavoin siitä voisi pitää kiinni leikatessaan.
Vielä olisi pitänyt hauduttaa, mutta kaadoin sattumat sekaan ja minusta keitto oli valmista. Kirvelin ja persiljan lisäämisestä mainitaan, mutta niitä meillä ei ollut.
Söimme keittoa vaimoni ja aattovieraamme kanssa. Tuntui maistuvan. Minustakin se oli onnistunutta. Liha oli kypsää ja liemi oli maukasta.
Söimme tänään keiton lopun lounaaksi vaimoni kanssa. Minun oli tarkoitus laittaa tänään merimiespihviä, mutta suunnitelma on muuttunut. Teen sitä varmaan huomenna.
Ohjeen mukaan liha nostetaan liemestä.
Kaadoin keitokseni sihdin läpi toiseen kattilaan. Kaadoin liemen takaisin alkuperäiseen kattilaan. Sattumat jäivät sihtiin odottamaan.
Reseptin tarkoituksena ilmeisesti on, että koko liha keitetään yhtenä könttinä. Minä olin pilkkonut ne jo alkuvaiheessa. Mikähän ajatus tuohon kokonaisena kypsyttämiseen on haudattuna.
Ohjeen mukaan nyt olisi nyt pitänyt lisätä juurekset liemeen, keittää niitä 10-15 minuuttia ja sitten lisätä perunat. Laitoin kuitenkin perunat mukaan saman tien. Kehotus lihan pilkkomiseen on ohjeessa tässä kohtaa. Millä tavoin siitä voisi pitää kiinni leikatessaan.
Vielä olisi pitänyt hauduttaa, mutta kaadoin sattumat sekaan ja minusta keitto oli valmista. Kirvelin ja persiljan lisäämisestä mainitaan, mutta niitä meillä ei ollut.
Söimme keittoa vaimoni ja aattovieraamme kanssa. Tuntui maistuvan. Minustakin se oli onnistunutta. Liha oli kypsää ja liemi oli maukasta.
Söimme tänään keiton lopun lounaaksi vaimoni kanssa. Minun oli tarkoitus laittaa tänään merimiespihviä, mutta suunnitelma on muuttunut. Teen sitä varmaan huomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)