Pysähdyin eilisellä lenkilläni istumaan Promenade de Angalaisille. Kilometrien pituisella rannalla on runsaasti tunnusomaisen sinisiä yhden hengen tuoleja. Tässä Fabronin tienoilla on niitä ei ole, koska rantaraitin pinnoitusta uusitaan.
Paikalla oli kuitenkin tyypillinen puistonpenkki. Penkki oli jaettu kyynärnojalla keskeltä kahtia siten, että kummallekin puolelle jäi tilaa kahdelle hengelle. Penkin itäpäässä istui vanha nainen, jolla oli koira mukanaan. Haukku oli ilmeisesti arvaamaton, koska sille oli laitettu kaulaan kartion muotoinen muovisuojus.
Istuin penkin toiseen päähän. Katselin aaltoja ja taisin puuhata jotakin. Sitten paikalle saapui varttunut herrasmies, joka istui koiratädin viereen vaitonaisena katselemaan merta. Puoliso saapui paikalle, ajattelin. Mitäpä tuota höpöttelemään, kun kaikki on jo sanottu moneen kertaan ja uutisia ei aina ole. Vanhan parin eleetöntä yhteiseloa.
Siinä istuimme ja nautimme olostamme.
Sitten täti nousi ja poistui koirineen paikalta sanaakaan sanomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti