Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Lähtösähellystä


Olemme pariskunta, jolle on tapana tulla hirmuinen kiire ennen matkalle lähtöä. Nyt yritämme toimia viisaammin.

Lentomme lähtee sunnuntaina aamupäivällä. Siirrymme huomenna viimeiseksi yöksi lentokentän lähellä olevaan hotelliin. Näin varmistamme, että voimme rauhassa laittaa majapaikkamme luovutuskuntoon, pakata tavaramme ja lähteä kerrankin ajoissa.

Olemme aloittaneet jo tänään. Olemme siivonneet ja osa tavaroista on pakattu.

Niin kuin matkoilla usein käy, meille on karttunut enemmän vietävää takaisin kuin mitä tänne toimme. Pohdimme uuden lentolaukun ostamista ja tavaroiden osan lähettämistä postitse. Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun.

Lähdin illan suussa kahden kassin kanssa postiin. Tarkoituksenani oli ostaa postista pahvilaatikko ja pakata tavarat siihen. Esillä olevat valmispakkaukset näyttivät liian pieniltä. Pyysin apua ja takahuoneesta löytyi sopivan kokoinen.

Kysyin onko saatavissa teippiä pakkaamista varten. Ei ollut. Postissa oltiin sitä mieltä, että laatikko voidaan sulkea sen omalla mekanismilla riittävän hyvin. En luottanut siihen.

Kysyin voisinko jättää laukut siksi ajaksi, kun käyn ostamassa teippiä. Sulkemisaikaan oli runsas puoli tuntia. Lupasin olla menemättä kauaksi ja lähdin. Totesin kännykän kartasta, että suuri supermarket Casino ei ole kovin kaukana.  Kävelin Avenue de la Californieta lentokentän suuntaan. Reitille sattui suuri Carrefour-myymälä, jonne poikkesinkin etsimään teippiä. Kauppa vastaa kooltaan K-supermarketteja Suomessa, mutta teippiä sieltä en löytänyt. En löytänyt myöskään vapaata asiakaspalvelijaa. Yhden näin selin jossakin pienessä huoneessa, mutta ei häirinnyt, koska hän oli tupakalla.

Lähdin uudelle kierrokselle, mutta heikoin tuloksin. Palasin ja pääsin nyt esittämään asiani eräälle myyjälle. Kuulin, että teippiä ei todella ole. Viitottiin lentokentän suuntaan.

Lähdin eteenpäin ja menin Casinoon. Sieltä löysin nopeasti pakkausteippirullan. Kassoilla jonot etenivät hitaasti, joten ajattelin turvautua omatoimikassaan, jollaista en tosin ollut Ranskassa käyttänyt. Onneksi paikalla oli avustaja, joka hoiti homman.

Kun pääsin ulos, minulla oli yhdeksän minuuttia aikaa. Lähdin juoksemaan. Mietin samalla, otanko raitsikan. Sellaisia ei ollut näkyvissä. Juoksemalla ehtiminen alkoi näyttää toivottomalta. Näin pysäkillä pari tätiä ja huomasin raitsikan olevan tulossa. Sillä sitten eteenpäin.

Onnistuin jäämään pois sellaisella pysäkillä, joka oli kohtuullisen lähellä postia. Ehdin postiin pari minuuttia ennen sulkemista. Nyt minulla oli teippiä, mutta ei aikaa pakkaamiseen. Sovin myyjien kanssa, että tulen huomenna takaisin. Ajattelin ottaa kassit ja pahvilaatikon mukaani pakatakseni majapaikassa. Tarjosin maksua pahvilaatikosta, mutta kuulin, että voinkin jättää tavarat postiin ja hoitaa maksun huomenna.

Osaan synnyttää kiirettä, vaikka aikaa on.


Ei kommentteja: