Kiittelin edellisessä jutussani ranskalaisten välittömyyttä. Ranskalaisten pyrkimys luontevaan ja ystävälliseen vuorovaikutukseen on kunnioitettavaa. Ihanteen ja todellisuuden välillä on kuitenkin täälläkin ristiriitaa.
Yksi sujuvaa vuorovaikutusta haittaava tekijä on se, että yllättävän moni nuoristakin osaa huonosti englantia. Asiointi on hankalaa, kun myyjä vaivautuu ja menee sanattomaksi. Minun vähäisestä ranskan kielen taidostani on vain rajallisesti apua.
On erikoista, että kassahenkilöt saattavat täällä keskustella vilkkaasti keskenään samalla, kun hoitavat työtään. Teknisesti asia hoituu, mutta asiakas tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Suomalaiset asiakaspalvelijat saattavat olla tässä suhteessa paremmin valmennettuja.
Alkeellisen ranskan käyttäminen asiakastilanteissa saattaa herättää sympatiaa, mutta jos myyjä osaa englantia, hän saattaa vaihtaa nopeasti kieltä ja ehkä hieman ärsyyntyä, jos asiakas itsepäisesti harjoitella asiointia paikallisella kielellä. Tämä saattaa johtua siitäkin, että myyjä haluaa osoittaa kielitaitonsa tai kenties harjoitella englantia.
Luulen, että täällä lapsia kasvatetaan määrätietoisemmin hyvien tapojen noudattamiseen kuin Suomessa. Kyynärsauvan kanssa kulkeva saa nopeasti istumapaikan bussissa ja raitsikassa. Näin äskettäin erään äidin läpsäyttävän lastaan. En uskalla väittää yhden tapauksen perusteella tuon olevan yhä tapana täällä. Toivottavasti käytöstapojen opettaminen onnistuu ilman väkivaltaa.
Nämä johtopäätökset perustuvat hajahavantoihin, joten niitä ei kannata ottaa liian vakavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti