Lomamatkamme pohjoiseen on ollut hyvin antoisa. Olen nähnyt paljon minulle merkityksellistä. Niistä myöhemmin. Ajoimme tänään Rovaniemeltä Ylitorniolle, joka on syntymäpaikkani. Isälläni oli työ täällä vuosina 1953-1959. Lapsistamme minä ja kaksi seuraavaa olemme syntyneet täällä.
Minä olen kuullut, että synnyinkotiani ei enää ole. Tietoa on vahvistanut se, että en ole onnistunut paikallistamaan taloa Google Mapsissa. Olen ollut siitä surullinen. On tuntunut kuin elämäni perutuksiin olisi tullut murtuma. Ei jollakin rakennuksella pitäisi olla tällaista merkitystä, mutta niin on vain käynyt.
Hämmästykseni oli suuri, kun tänään löysin talon ulkorakennuksiaan myöten samanlaisena kuin kauan sitten. Vain ikkunat, ulko-ovi ja varmaan katot on uusittu. Ennen paikka oli avonainen ja siitä näkyi Torniojoen yli Ruotsiin. Nyt sitä ympäröivät lehtipuut. Näkymää ulkomaille peittämään on noussut rakennuksia.
Paikalla ei ollut ketään. Selvästi paikka ei kuitenkaan ole autio. Pihalla oli kaksi ruohonleikkuukonetta. Talo on varmaan jonkun loma-asunto.
Tässä talossa minä synnyin hieman yli 65 vuotta sitten. Olin itkenyt, kun kätilö lähti. Tuntuu hyvältä, kun lapsi jää huutamaan, hän oli sanonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti