Onko tämä kesä jotenkin erityinen vai onko vanhentuminen saanut minut samastumaan kypsään viljaan? Loppukesän viljavainiot näyttävät minusta tavattoman kauniilta. Ihan kuin en ennen olisi niiden viehätystä oivaltanutkaan.
Kävimme vaimoni kanssa tänään viemässä isäni hänen kotiinsa. Ajoimme pääkaupunkiseudun uloimmalta kehätieltä Selkin, Nummenpään ja Perttulan kautta Nurmijärven kirkonkylään. Mutkainen reitti kulkee kauniiden maalaismaisemien poikki.
Paluumatkalla me kaksi visuaalisesti vinksahtanutta höpsöä pysähdyimme monta kertaa kuvaamaan säväyttävän kauniita peltonäkymiä. Maisemissa oli lukemattomia värisävyjä. Minä otin 165 kuvaa. Voisi melkein sanoa sarjatuleksi.
Valitettavasti kännykän kamera ei pysty toistamaan elämyksistäni kuin mitättömiä häivähdyksiä. Eivät nämä näytä juuri miltään. Kesän valo ei näissä näy, ja pilvetkin ovat monessa kohdin ylivalottuneita. Monissa kuvissa jotkin alueet ovat kummallisen epäjohdonmukaisesti epäselviä. Valitsin tähän joitakin siedettäviä. Joissakin on käytetty automaattikorjausta, toisissa ei.
2 kommenttia:
Tänä kesänä luonto on ollut erityisen kaunis. Luonto on ollut rehevää ja voimakasväristä. Auringonlaskut iltaisin ovat täällä Keskipohjanmaalla olleet niin upeita. Tämä kesä on ollut monella tapaa aivan erityinen.
Kiitos kommentistasi Terttu! Sinulla tuntuu olleen samanlaisia tuntemuksia kuin minulla.
Lähetä kommentti