Elämme jännittäviä aikoja

Maailmanpolitiikan shakkilaudalla siirrellään nappuloita. Putin on aktivoinut pelin. 

Hän on päässyt ainakin välitavoitteeseen, koska asia etenee  neuvottelupöytään. Presidentti Biden valmistautuu EU/Nato-yhteisön piirissä ensiviikkoiseen neuvotteluun. Oma presidenttimme on  prosessiin liittyen keskustellut ainakin Ruotsin pääministerin ja Naton pääsihteerin kanssa. Hyvä näin. Putinin provokaatio otetaan tosissaan. 

Kuva: PIRO4D, Pixabay

Suomi korostaa yhä Nato-optiotaan, joka ei sinänsä ole aivan uusi asia. Tämä lienee ollut alunperin koepallo Suomen taholta. Nyt on olemassa selvä ristiriita Venäjän ja Suomen välillä, kun Venäjä on ilmaissut kielteisen kantansa Naton laajenemiseen itään. Kuinka paljon meillä on liikkumavaraa? Nyt meille yritetään asettaa rajoja. 

Presidentti Niinistö reagoi nopeasti, kun hänen uudenvuodenpuheensa kirvoitti tulkintoja, jollaisia hän ei ilmeisesti ollut odottanut. Tämä oli ehkä tarkoitettu rauhoittamaan Venäjällä alkanutta spekulaatiota Suomen mahdollisista aikeista hakea Natoon täysjäsenyyttä. Valittua linjaa ei ole muutettu. 

En tiedä, mitä kulisseissa tapahtuu. Luulisin, että avainpoliitikkomme arvioivat erilaisia uhkakuvia. Voi olla, että Suomen ja Ruotsin jäsenhakemusten mahdollisuus ehkäisee Venäjän lisätoimia Ukrainassa. Ensin mainitut eivät ole ilmaisseet, että Natoon mennään, jos Venäjä etenee. Itänaapurimme on kuitenkin otettava laskelmissaan huomioon tällainen mahdollisuus. Hiljaisuus on taktiikkaa. Käsiä ei haluta sitoa etukäteen.  

Jos Venäjä yrittää ahmaista lisää maa-alueita Ukrainasta, länsi asettaa pakotteita ja Suomi on niissä mukana EU:n kautta. Kysymys kuuluu, olisiko Suomen asema Naton ulkopuolisena tällaisessa tilanteessa suojaton.

Niinistön mukaan Naton avoimien ovien politiikan jatkuvuus on vahvistettu. Minua kiinnostaisi, tarkoittaako hän tällä Stoltenbergin puheita avoimista ovista vai onko asia varmistettu asiasta lopulta päättävien jäsenmaiden taholta. Stoltenberg ei ole voinut päättää yksin avoimien ovien linjasta. Hänellä täytyy olla jäsenten tuki asiassa, mutta millainen? 

Jos Venäjä ei etene Ukrainassa, Suomi luultavasti jatkaa optiolinjalla. Natolla ei ole äänestäjien tukea. Voi olla, että eskaloitumisen seurauksena asia päätettäisiin eduskunnassa, mikä ilmeisesti juridisesti riittäisi. 

Tilanteessa on hankalaa se, että Putinin vaatimuslista on kohtuuton ja hänelle ei oikeastaan voida antaa myönnytyksiä. Mistä hänelle löydettäisiin kunniallinen paluureitti?

Putinilla voi olla takataskussaan jotakin. Hän on saanut Kiinalta tukea asiaansa. Voisiko taustalla olla Kiinan lupaus yhteisistä vastatoimista, jos länsi asettaa Ukrainan tilanteen mahdollisen eskaloitumisen vuoksi tiukkoja lisäpakotteita. 

Shakinpeluu jatkuu. Mitkä ovat seuraavat siirrot!