 |
| Kuva: vonMuehle, Pixabay |
Viron entinen presidentti Toomas Ilves moittii Suomea, koska maamme ei toimita aseita Ukrainaan.(Verkkouutiset). Tämä on hyvä tietää, jos Suomessa on joskus kriisi, hän toteaa.
Ilveksellä on pointti.
Talvisodassa Suomi sai ja osti aseita useasta maasta (Wikipedia). Daavid taisteli Goljatia vastaan. Aseet tulivat varmasti tarpeeseen.
Ote tämänhetkisen hallituksen ohjelmasta: "Suomi ei vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin". Kahteen toimitukseen Ukrainaan ei ole myönnetty virallista lupaa vuoden 2014 jälkeen. (Helsingin Sanomat)
Pidättäytymisen perusteena lienee ainakin se, ettei haluta joutua kriisin osalliseksi eikä heittää bensaa liekkeihin.
Ukraina varmaankin katsotaan sotaa käyväksi maaksi. Aselepo on tainnut rakoilla. Poteroissa seistään Donetskin suunnalla.
Asiaa voidaan tarkastella moraalisesta ja inhorealistisesta näkökulmasta. Jos sotilaallisesti voimakas iso valtio hyökkää huomattavasti pienempää ja heikompaa vastaan, tuntuisi oikeudenmukaiselta, että pienempää autetaan.
Sota-asioissa valtiot toimivat käsittääkseni inhorealistisen itsekkäästi. Ruotsi ei alkanut sotia Suomen rinnalla talvisodassa, mutta toimitti kuitenkin aseita ja muuta tarpeellista materiaalia. Ajateltiin varmaan, että puolueettomuus ehkäisisi joutumasta hyökkäyksen kohteeksi, mutta sotamateriaalin lahjoittaminen ja myyminen voisi osaltaan estää Neuvostoliiton rajan tulemasta Torniojoelle. Kieli keskellä suuta. Päästi Ruotsi kuitenkin vapaaehtoisia Suomeen taistelemaan.
Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan ja Suomi pidättäytyy kaikesta, maamme voi pitää koko arsenaalinsa pahimman varalta, ehkä selviää taisteluitta ja ilman muita yhteiskuntaan kohdistuvia häiriöitä. Se olisi myös kumarrus itään, millä lienee merkitystä. Putinin ei tarvitsisi hajottaa huomiotaan tälle suunnalle.
Valtiovalta pyrkii tietysti toimimaan siten kuin on oman maan kannalta parasta. Ja onhan meillä geopoliittisesti haastava sijainti.
Voi tietysti olla, että Suomen kanta muuttuu matkalla.
Mutta mutta ....
Mitä mieltä sinä olet?
2 kommenttia:
Muistelen kuulleeni lukuisia valituksia siitä, miten epäreilusti Suomea kohdeltiin, kun meitä ei autettu enemmän Neuvostoliiton hyökättyä kimppuumme. Nyt meillä olisi tilaisuus auttaa vastaavassa tilanteessa olevaa pientä maata, jonka kimppuun iso Venäjä on hyökännyt. Eli moraalisesti Suomen olisi syytä tukea Ukrainaa.
Onneksi monet muut maat ovat jo toimittaneet aseita ja sotilastarvikkeita Ukrainaan. Suomi voisi kuitenkin auttaa Ukrainaa lisäaseita arvokkaammalla tavalla viestimällä selvästi Venäjälle, että jos Venäjä laajentaa hyökkäystä Ukrainaa kohtaan, me lähdemme hakemaan Nato-jäsenyyttä. Ja jos aggressioiden sijasta Venäjä vetäytyy Ukrainan kimpusta, laskee samalla todennäköisyys Suomen Nato-jäsenyydelle selvästi.
Kiitos kommentistasi kaima! Olen ymmärtänyt, että Suomi tavallaan hankkii erilaisia pelimerkkejä, joita se käyttää harkiten tilanteissa, joiden eteen joutuu. Esimerkiksi puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa lienee tällainen. Rauhan aikana yhteisiä harjoituksia ja yhteishankintoja. Ymmärtääkseni kumpikin osapuoli ratkaisee vasta, kun kriisi on edessä tai jo käynnissä. Suomen asenne on ehkä jotenkin inhorealistinen ja halutaan pitää toimintamahdollisuudet avoinna. Siksi Suomi tuskin ilmoittaa etukäteen miten toimisi oma-alotteisesti, jos Ukrainan tilanne eskaloituisi. Tietenkin Suomi on mukana lännen leirissä päättämässä ennaltaehkäisevästä pakotepaketista ja varmaan sitoutuu siihen. Voi olla, että Suomi ei oman oletetun etunsa perusteella myy tai lahjoita aseita Ukrainalle, ellei se katso saavansa jotakin erillistä etua siitä. Jos pidättäytyy, ajatellaan ehkä, että se on suhdetoimintaele itäänpäin. No, tällaista keinutuolispekulointia :)
Lähetä kommentti