Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 18. heinäkuuta 2023

"Ei niitä kukaan pakota niihin veneisiin"

 



Näin saattaa joku kommentoida, jos on puhe Välimeren surullisista tapahtumista.

Onko tilanne näin yksinkertainen?

Kun vain saadaan kaikki afrikkalaiset pakolaiset pysymään mantereellaan, kaikki on hyvin?

Kesäkuun lopussa upposi Joonianmereen vene. Ilmeisesti satoja pakolaisia hukkui. Annetaanko tällaisen tapahtua tarkoituksellisesti: "Mitäs yrittävät tänne! Onpa taas vähemmeän."

Eräs työkaverini totesi kauan sitten tyyliin "Hyvä vaan, että neekerit Afrikassa tappavat toisiaan."



Näin EU:

EU pääsi sopimukseen Tunisian kanssa Pohjois-Afrikasta Eurooppaan pyrkivien ihmisten määrän rajoittamisessa

Sopimuksen taloudellisia yksityiskohtia ei kerrottu, mutta kesäkuussa EU oli tarjonnut Tunisialle noin miljardin euron tukea.



Lääkärit ilman rajoja -järjestön kotisivut antavat kuvaa, millaisista olosuhteista pakolaiset tulevat. Tässä linkkejä tarinoihin:


Väkivallan keskellä lapsilla on unelmia Keski-Afrikan tasavallassa: "Isona minusta tulee presidentti"

Lainaus: “Kapinalliset murhasivat isän Liwassa. Olin hänen kanssaan, kun luoti meni hänen päänsä läpi. Aloin heti auttaa ja yritin herättää hänet, mutta äiti tarttui kädestäni kiinni, ja juoksimme metsään turvaan.”


Pelko ja epätoivo ajavat yrittämään matkaa Välimeren yli. "Meidät palkattiin keräämään meressä kelluvia kuolleita ruumiita"

Lainauksia: “Luulin ensin, että Libya olisi kotiani parempi paikka, mutta lopulta se oli paljon pahempi. Libyassa ei ole ihmisoikeuksia tai tasavertaisia oikeuksia. Kukaan ei ole siellä turvassa”, Emenike selittää. “Kun saavuimme Libyaan, meidät myytiin. Joidenkin kuukausien jälkeen poliisit vapauttivat meidät vain sulkeakseen meidät vankilaan Tripolissa. Toukokuussa jotkut ihmiset yrittivät paeta pidätyskeskuksesta, ja vartijat alkoivat ampua. He ampuivat jopa niitä, jotka eivät yrittäneet paeta. Osa ihmisistä kuoli, ja minä sain osuman nilkkaani.”


Kylä vailla tukea - "Ainoa desifiointiaine synnytyksessä oli sitruuna"

Lainaus: ”Väkivaltaisuuksien ja joukkomurhien takia jouduin pakenemaan ja piiloutumaan kuukausiksi. Meillä ei ollut paljoa ruokaa, ja tyttäreni sairastui vakavasti. Kun pääsimme vihdoin palaamaan kotiin, kylässä ei ollut lainkaan ruokaa. Tyttäreni kärsi aliravitsemuksesta. Menimme terveyskeskukseen, mutta siellä ei ollut enää mitään, ja sairaanhoitajat olivat kaikki paenneet Bangassouhin. Sinä yönä tyttäreni kuoli. Naapurini auttoivat minua hautaamaan hänet muutaman metrin päähän kodistamme.”



Afrikassa on hätä. EU haluaa pitää pakolaiset Välimeren eteläpuolella. Luultavasti paine tulee vain lisääntymään. 

Jokainen tapaus on todennäköisesti yksilöllinen. Osa on äärimmäisessä ahdingossa, mutta varmaan joillakin ongelmat ovat lievempiä. On ymmärrettävää, että liikkeelle lähdetään monin erilaisin motiivein. 



Uskovaisena tiedän miten lähimmäisiin pitää suhtautua. Pakolaisetkin ovat lähimmäisiämme. Vai olenko vääärässä?


Johannes Kastaja antaa osviittaa: 

10Ihmiset kysyivät häneltä: »Mitä meidän sitten tulee tehdä?» 11

Hän vastasi heille: »Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.» (Luukas 3: 10-11)


Ihmisten olisi hyvä saada elää kotiseudullaan ja niin varmasti moni haluaisikin. Jos kuitenkin kotona joutuu olemaan jatkuvassa hengenvaarassa, mitä muuta voi tehdä kuin lähteä pakoon?

Jos Eurooppa avaisi kaikki rajansa, seuraisi luultavasti täydellinen kaaos. Sitä emme luonnollisesti halua, mutta pitäisikö meidän? Kysymys on ihmishengistä. 

Hyvä ratkaisu olisi, jos kriisialueille voitaisiin saada rauha ja järjestynyt yhteiskunta. Tuskin kuitenkaan voimme tilanteelle juuri mitään ja jos voisimme, aikaa kuluisi ja ihmisiä kuolisi ennen kuin olosuhteet saataisiin säällisiksi. 


Yhteiskunnat haluavat suojata itseään ja siksi aitoja pystytetään. Kehitysapua alennetaan ainakin Suomessa. 




Minun ymmärrykseni ei riitä tämän ongelman ratkaisemiseen eikä se tietenkään ole minun käsissäni. 

Miten voin helpottaa omaa ahdistustani?

Rukoilla voin. Kenties vaikuttaa mielipiteisiin. Pohtia tätäkin näkökulmaa äänestyspäätöksiä tehdessäni. Tukea jotakin luotettavaa järjestöä, joka toimii hädän vähentämiseksi. 

Psyykata itseäni hyväksymään rajalliset mahdollisuuteni asiassa. 





Mitä mieltä sinä olet?

 







 












2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin kiitos pohdinnastasi. Arvostan sitä, että nostat esille aikamme suuren inhimillisen hädän.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos palautteestasi! Lämpimin terveisin, Heikki