Ette arvaa, kuka veisti Helsingin yliopiston kokoelmiin kuuluvan Henrik Gabriel Porthanin muotokuvan.
Vierailimme tiistaina vaimoni kanssa "pyhillä paikoilla" Sergelin torilla ja Kungsträgårdenissa Tukholman keskustassa.
Me olimme nuoria kesätyöläisiä Tukholmassa vuonna 1974. Tutustuimme ja yhteinen taival jatkuu yhä, 49 vuoden kuluttua.
Sergelin tori ja ympäristö on tismalleen samannäköinen kuin vuonna 1974.
Koin hämmentävää onnen tunnetta. Kokemuksen täytyy tulla jostakin alitajunnasta. Ehkä siirryin jotenkin menneisyyteen.
Johtuiko tunne myös siitä, että mukanani sama rakastettuni? Ehkä tähän paikkaan kiteytyy alku sille kaikelle, mitä elämämme on ollut lapsinemme, lastenlapsinemme ja kaikkinemme.
Ilman tuota historiaa, minä ja vaimoni emme olisi olleet sunnuntaina Gloryn kannella heiluttamassa ohi purjehtiville rakkaillemme.
Sergelin torin seutu on itse asiassa jotenkin rujo. Tuo mieleen Berliinin Alexanderplatzin ddr-estetiikan, aikansa lapsi.
Tuolla jossakin taaempana Maria soitti ja lauloi hengellistä musiikkia. Hänellä oli massiivinen soittopeli mukanaan. Hän oli osa torin tunnelmaa. Täällä näet Marian vaikuttavan näköisen varustuksen.
Ei ole Maria enää keskuudessamme.
Tässä Maria vanhana tositoimissa.
10 s.
Åhléns on aivan samannäköinen kuin silloin kauan sitten.
Tätä ei ollut vielä, kun Kekkonen oli voimissaan. Tai jos oli, ei ollut punainen.
6 s.
Altaan keskellä oleva Kristallvertikalaccent (Edvin Öhrström) oli vihitty kevättalvella 1974, mitä emme tienneet.
Jostakin tämäkin tori on saanut nimensä: Johan Tobias Sergel
Kulttuuritalo, vanha tuttu.
12 s.
Sisältä jotenkin yhtä kolkko kuin ennenkin. Ehkä on ajateltu ajankohtaisten dekoreerausten kuten julisteiden piristävän tunnelmaa.
Sergelin torin ja Hötorgetin välissä olevat korkeat talot ovat yhä paikallaan kuin palikat rivissä. Kasvojenkohotusta on taidettu saada.
Sitten Hamngatania pitkin kohti Kungsträdgårdenia.
Niin, aivan. Porthanin muotokuvan veisti tietenkin Johan Tobias Sergel.
Ses igen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti