Noin kuuluu Sarastus-lehdessä olevan artikkelin "Tasa-arvo aikamme myyttinä" ensimmäisen paragraafin viimeinen lause. Pääministeri Orpo toteaa Iltalehden mukaan: "Hallitus työskentelee määrätietoisesti yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi. Tiedonanto valmistellaan ripeästi, mutta perusteellisesti."
Mihin pyrit, saatat nyt kysyä.
Sarastus sanoo, ettei se "... ole sidoksissa mihinkään poliittiseen puolueeseen tai järjestöön. Se ei myöskään ole samanmielisten kerho ..."
Suomen Sisu on linkittänyt artikkelin etusivulleen. Siellä on myös linkki Hommaforumin keskusteluketjuun Rasistihomma - yleiskeskustelu, jossa on tuoreita kommentteja.
Suomen Sisu toteaa olevansa "puoluepoliittisesti sitoutumaton kansallismielinen yhteistyöjärjestö".
Myöskin Hommaforum ilmoittaa olevansa puolueisiin sitoutumaton kansanliike.
Sarastuksen päätoimittaja on Timo Hännikäinen, joka on myös Suomen Sisun "käräjien" II varapuheenjohtaja. Sisua johtaa kokoomuslainen Kristian Viding ja loput jäsenet näyttävät olevan perussuomalaisia.
MTV:n haastatteleman asiantuntijan mukaan Perussuomalaiset ovat demokraattinen puolue. Hän toteaa, että on tehtävä ero yksittäisten ihmisten ja puolueen välillä. Samoin esimerkiksi Hommaforumin ja puolueen välillä.
Onkohan muodollinen pesäero puolueen ja sen käytännön lähiyhteisöjen välillä tarkoituksellinen järjestely?
Mietin voiko hallituksen yhteistyö toimia, jos yksi puolue noudattaa demokratian sääntöjä, mutta jonka kannattajista merkittävä osa kyseenalaistaa esimerkiksi tasa-arvon ja ihmisoikeudet. Voivatko puoluetta edustavat ministerit pakottautua toimimaan kurinalaisesti huolimatta paineesta äänestäjien taholta.
Olen poiminut otteita Sarastuksen artikkelista "Tasa-arvo aikamme myyttinä" ja tummentanut joitakin kohtia. Artikkelista ei käy ilmi, kuka sen on kirjoittanut. Lainaustekstit on kursivoitu.
"Ihmisarvon objektiivisuus tarkoittaa, että se ei ole mielipidekysymys vaan fakta, kuten
vaikkapa kappaleiden massa ja painovoima. Kappaleiden massa ja painovoima ovat
todellisia
ominaisuuksia riippumatta siitä, onko kukaan mittaamassa niitä tai onko niitä kuvaavia
mittayksiköitä tai yhtälöitä olemassa. Tämän takia liberaalit usein käyttävät sanontaa
”ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys”.
Tasa-arvon kyseenalaistamisen aiheuttamat reaktiot ovat niin raivokkaita, että filosofisen
teorian sijaan on parempi puhua pseudoteologisesta uskomuksesta. Kun joku kehtaa
kyseenalaistaa opinkappaleen, monien ”uskovaisten” reaktio on verrannollinen muslimin
pyhään vihaan Mohammed-pilakuvien piirtäjiä kohtaan."
"Nykyliberalismiin ja sen perustana olevaan tasa-arvoon uskomista voidaan tarkastella myös
psykologisesta näkökulmasta. Liberalismiin uskominen on helppoa. Tasa-arvo ja
ihmisoikeudet tarkoittavat, että tyypillisen liberaalin esimerkiksi turvapaikanhakijaa kohtaan
tuntemat sääli ja empatia ovat objektiivisesti oikeita tunteita. Turvapaikanhakijan auttaminen,
mikä tuottaa sääliä ja empatiaa kokevalle liberaalille mukavan lämpimän tunteen, on näin
ollen myös objektiivisesti oikein. Tasa-arvon oikeutuksella ei tässä tapauksessa ole mitään
tekemistä rationaalisuuden kanssa, vaikka monesti liberaalit kuvittelevatkin olevansa
”alkukantaisiin tunteisiin” vetoavien nationalistien yläpuolella.
Näin tuntevan olisi hyvin vaikea myöntää liberalismin olevan vain yksi arvojärjestelmä
muiden joukossa, ja ihmisten välisen tasa-arvon olevan vain yksi monista metafyysisistä
uskomuksista. Tällöin sortavien rakenteiden kaataminen ei ole yhtään sen oikeampaa tai
rationaalisempaa kuin niiden pystyttäminen. Liberaalin kokemat säälin tunteet eivät ole sen
oikeampia kuin rasistin tuntema inho."
"Läntisen sivilisaation ulkopuoliset kansakunnat kuten Kiina tai Intia eivät usko tasa-arvoon
tai ihmisoikeuksiin, vaikka ne virallisissa puheissaan joskus toisin väittävät. Ne ajavat
häikäilemättömästi omaa etuaan, mikä on selvä kilpailuetu verrattuna lännen toimintaa
rajoittavaan liberaaliin arvojärjestelmään. Moninapainen maailma on jo täällä, ja siinä
selviytyäkseen läntisten kansakuntien täytyy olla vahvoja. Nousevilla kansakunnilla on tahto
suuruuteen. Omien arvojensa heikentämältä länneltä tämä tahto puuttuu. Pienet uudistukset
tehtyyn politiikkaan eivät valuvikaa korjaa. Tarvitaan politiikan taustalla olevan
arvomaailman kokonaisvaltainen muutos."
"Poliittisessa retoriikassa esitetään usein väite, että tasa-arvosta luopuminen johtaa
väistämättä sosiaalidarvinismiin, leireihin ja kansanmurhaan. Mistään ei kuitenkaan
voi päätellä, että näin kävisi. Kuten Jussi-Halla-aho kirjoittaa: ”Toisin kuin egalitaristit
kuvittelevat, eriarvoisuudesta ei seuraa vähempiarvoisten kaasuttaminen, ellei
kaasuttamiselle ole muuta pätevää syytä. Mielestäni olen arvokkaampi kuin
metsäpolulla lojuva hiirenraato, mutta en minä sen takia revi raatoa palasiksi.” (8)
Läntisessä aatehistoriassa nykyisenkaltainen tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat uusi
keksintö, ja suurin osa lännen historiallisista saavutuksista tieteen, teknologian,
taiteen ja filosofian aloilla on tehty erilaisen arvojärjestelmän vallitessa."
"Paluu kansalaisoikeuksiin olisi ennen kaikkea suuri filosofinen muutos, sillä samalla
hylättäisiin oppi universaalista ihmisarvosta ja siitä seuraavista universaaleista
ihmisoikeuksista. Lainsäädäntöön sovellettaisiin oikeuspositivismia, jossa ei ole
kansallisvaltion ylittäviä absoluuttisia periaatteita, jotka rajoittaisivat valtiovaltaa
säätämästä lakeja. Tai ainakaan universaalit ihmisoikeudet eivät olisi tällainen tekijä."
"Yhdysvaltain Konfederaation varapresidentti Alexander Stephens sanoi (10) erään
hulluuden muodon olevan oikeiden johtopäätösten tekeminen vääristä oletuksista.
Tämä kuvaa ytimekkäästi aikamme itsetuhoista tasa-arvo- ja
ihmisoikeusfundamentalismia. Moraalinen uskomus tasa-arvosta johtaa
vääristyneeseen tapaan tarkastella maailmaa. Lopputuloksena lännessä tehdään
politiikkaa, joka on puun kasaamista omaan rovioomme. Tarvitsemme vallitsevien
arvojen uudelleenarvioinnin; silloin länsi voi nousta uuteen kukoistukseen."
Selittääkö tämä artikkeli perussuomalaisten periaatteen "Suomi ensin"? Teksteistä saa
vaikutelman, että ainakin osa puolueen edustajista suhtautuu tasa- ja ihmisarvoon
instrumentaalisesti. Ihmisen kapasiteetti ja kunnollisuus määrittävät hänen arvonsa.
Tulkitsenkohan oikein?
Miten hallitusyhteistyö sujuu, jos yhden puolueen implisiittisenä tendenssinä on
arvojärjestelmämme muuttaminen?
Vaikuttaa silti, että puolue ei aja suomalaisten saamien palvelujen mitoittamista ihmisten
tuottavuuden mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti