Hän muistaa kaiken ja minä en mitään

 

Hajamieli saa Volvo-saagan päätökseen – toivottavasti.

Olen kertonut aikaisemmin huonosta onnestamme Etelä-Tirolissa. Automme hajosi ajokelvottomaksi ja hinattiin korjaamoon. Kunnostaminen olisi maksanut liikaa auton hintaan nähden.  Sairastuimme. Paja oli kolme päivää kiinni vuodenvaihteen vuoksi. Tapoimme aikaa hotellimajoituksessa ja voimme huonosti. 

Jätimme automme romutettavaksi. Emme jaksaneet matkustaa eteenpäin junakyydillä, koska olimme kipeitä, matkatavaroita oli liikaa ja vaimoni käyttää kyynärsauvoja. 

Tulimme taksilla perille. Se oli hyvä ratkaisu, mutta maksoi kultamunia. Mitä muuta olisimme voineet tehdä? Joskus joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, jotta pääsee kiipelistä. Tämä oli pientä, kun paljon pahempaakin voi tapahtua. 

Sattui kuitenkin hankala juttu. Sain pajalta kasan papereita, joiden joukossa oli todistus automme tulevasta romuttamisesta. Sellainen tarvitaan Trafia varten. Olimme lähdössä taksilla korjaamolta. Tulin paperien kanssa korjaamon toimistosta ja panin ne jonnekin. Siis jonnekin, mutta minne?

Muistin antaneeni paperit vaimolleni, jolla pysyy tavarat tallessa. Väärin muistin. Kun tavarat irtoavat minun käsistäni, ne katoavat todellisuudestani. Kun Saara kulkee huushollissamme, hän rekisteröi kaiken, joka on jollakin tavoin ilmestynyt jonnekin. 

Minä havainnoin vain sen verran, etten kompastu mihinkään. Etsiessäni en yleensä löydä mitään. Kun kysyn Saaralta, hän usein kertoo oitis, missä tavara on. 

Hänellä on kuin automaattisesti päivittyvä kartta päässään. Myös liikenteessä hän muistaa maamerkkejä ja tietää intuitiivisesti mihin pitää kääntyä.

Ainakin tässä asiassa vastakohdat täydentävät toisiaan. 

Voin lohduttautua sillä, että Saara ja läppäri ovat aika hankala yhdistelmä. Kun tulee jokin pikku ongelma, hän hermostuu ja alkaa kenties huutaa. Minä en ole mikään nörtti, mutta pystyn usein auttamaan, kun rauhallisesti tutustun ongelmaan. 

Olen yrittänyt vuosikausia selittää hänelle, mitä tarkoittaa kansio tai pilvi. Kehnolla menestyksellä. 

Fabio Bertoldi on korjaamon pomon nimi. Nimessä on tuttu kaiku. Tuo mieleen säveltäjä Felix Mendelssohn-Bartholdyn. Tiedä vaikka Fabiokin soittaa vaikkapa huuliharppua tai haitaria. 

Fabio puhuu italiaa ja jonkin verran englantia, josta tosin luiskahtaa helposti äidinkieleensä. Saksaakin hän kenties osaa, koska Tirolissa puhutaan sitäkin. Minun saksan taitoni on lähempänä possusaksaa kuin hoch deutschia. Välillä turvauduimme Kuukkeliin. 

Nyt meidän piti saada Fabiolta kuva tai kopio romutustodistuksesta. Eräs pohjoisempana Italiassa asuva suomalainen enkeli on tarjonnut meille apua ja nyt sitä tarvittiin. Hän soitti Fabiolle ja kuuli, että meidän pitää itse pyytää todistusta. 

Hän kirjoitti meille valmiin tekstin italiaksi. Sain sen WhatsApp-tililleni. Viesti oli osoitettu signor Fabiolle. 

Yhtiön virallinen nimi on La Regionale S.n.c. di Bertoldi Guido & Figli. Löysin netistä puhelinnumeron, jonka arvelin liittyvän kännykkään. Lähetin viestin siihen WhatsAppin kautta. Hämmästyin, kun kännykkääni ilmestynyt kuva ei esittänyt Fabiota vaan jotakuta vanhempaa miestä. Ehkä hän on Guido tai Figli. Fabio lienee jommankumman poika. 

Ajattelin pyyntöni välittyvän kuitenkin käsiteltäväksi. 

Aivan äsken huomasin saaneeni paluupostia. Se oli pelkkä todistus ilman mitään saatetekstiä. No, mitäpä sitä vaivautumaan, kun en italiaa ymmärrä. Asia hoidettu. 

Certificato di rottamazione = rottakonetodistus?

Rottakone olisikin hauska nimi autoja paalaavalle koneelle. 

Aika hämärä tuo kuva on. 

Kenties joku virkailija joutuu tavailemaan tekstiä Kuukkelin avulla auki. 

Lykkyä hänelle. 

Toivottavasti eivät vaadi minulta käännöstä. 

Joutuisin näppylöimään pitkän tekstin Kuukkeliin ja toivomaan, että konekäännös kelpaa. 

Huh huh! Olipa seikkailu tämä Volvo-sekoilu. 

Arrivederci

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #romutus #autokorjaamo #trafi #volvo