Mystinen väsymykseni lienee saanut selityksen

 

Sain tänään kirjallisena tämänviikkoiset sairaalatoimenpiteet:

• ti vatsan tai kokovartalon tietokonetomografia
• to lääkärinvastaanotto
• pe kokokehon aineenvaihdunnan laaja PET-TT  -tutkimus

Sairaslomani on loppunut. Minulla on tässä jaksossa oppitunteja keskiviikosta perjantaihin. Torstaille ja perjantaille tarvitsen siten sijaisen osalle päivää. 

Tunnen olevani suunnilleen toimintakuntoinen joten yllä mainitun ohjelman mukaan varmaan mennään. Leikkaushaava on parantunut hyvin. 

Tunnen intuitiivisesti, että syöpää on muuallakin kuin äskettäin leikatussa kiveksessä. Tähän suuntaan viittaa mielestäni se, että minua väsytti luonnottoman paljon ajaessani eilen takaisin Lempäälästä. Minua väsyttää vielä tänäänkin. Jokin kehossani vie voimia. En usko sen johtuvan leikkauksesta. Tunneista uskon selviäväni, kunhan en muutoin revittele.

Minulla todettiin kolme vuotta sitten keskivaikea uniapnea. Sain kyseisenä keväänä CPAP -laitteen, jota olen käyttänyt tunnollisesti öisin ja joka on mittausten mukaan poistanut väsymystä aiheuttavia hengityskatkoja tehokkaasti. 

Ennen CPAP -laitteen käyttöä minulla oli suuria vaikeuksia pysyä hereillä auton ratissa tuntia pitempään. Laite on auttanut, mutta ei ole poistanut ongelmaa kokonaan. Eräs kollega otti minusta kuvan viime vuoden lopussa, kun nukuin henkilöstötilaisuudessa.

On ollut erikoista, että olen ollut mallioppilas uniapneapotilaana, mutta olen ollut silti väsynyt. Olen hypännyt työterveysasemallamme ja väsymyksen syytä on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Sieltä sain aikoinaan lähetteen uniapneatutkimuksiinkin. Olen tavannut yhdyslääkäriämme, ravitsemusterapeuttia ja psykiatria. Mahdollinen dementiakin on suljettu tutkimuksin pois.

Nyt syy lienee selvinnyt. 


Kirjoitin edellisessä postauksessani Facebookin merkityksestä. Minulla on vanha ja hyvin läheinen ystävä Tomek Grossman, joka on vanhan liiton miehiä sosiaalisen median suhteen. Tulevana kesänä tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta tutustumisestamme. Olimme kesätöissä Tukholmassa kuten oli myös vaimoni Saara. Olen siten tuntenut heidät yhtä kauan. Olimme Tomekin ja hänen vaimonsa Ewan häissä Puolan Wroclawissa vuonna 1976.

Ewan ja Tomekin nuorempi tytär Aga on opiskellut lakia Lontoossa ja elää siellä yhä. Onneksi hän on Facebookissa. Tomek oli saanut jostakin vihiä sairastumisestani ja yrittänyt soittaa minulle monta kertaa ilman onnea. Olin ilmeisesti tunaroinut tiedottaessani hänelle numeroni vaihtumisesta ja antanut hänelle virheellisen numeron. Saara ja Aga pörräsivät Facebookissa myöhään lauantai-iltana. Aga sai Saaralta oikean numeroni ja Tomek soitti välittömästi.

Olen onnellinen hänen soitostaan. Kerroin hänelle viimeiset vaiheeni. Hän rohkaisi ja lohdutti minua, mutta oli samalla realistinen. Tomek on minulle erityinen ystävä. Hänellä on niin samanlainen varustus päässään ja sydämessään, että ymmärrämme toisiamme melkein telepaattisesti. Sanoinkin hänelle, että hän on minulle kuin veli. Hän on myös erittäin tolerantti ja tahdikas, vaikka vakaumuksemme eivät täysin täsmää. 

Tomek antoi minulle tehtävän, pilkettä silmäkulmassa. Minun pitäisi pysyä hengissä niin kauan, että voin osallistua Agan häihin. Osallistuimmehan taannoin heidän vanhemman tyttärensä Monican häihinkin. Tomek sanoi soittavansa torstai-iltana uudestaan, koska silloin olen kuullut lääkäriltä hoitosuunnitelmista.

On Agalla jo poikaystävä.


Keskeneräinen työ, jonka olen aloittanut akvarelleilla. Olen jatkanut sitä öljypastelleilla saadakseni väreihin lisää voimaa. 

Uusintakierros 9. tai 10.3.2014

Linkki alkuperäiseen tekstiin. Halutessasi voit alkaa lukea blogian omaa tahtiasi lopusta alkuun päin. 

#syöpä #lymfooma #leukemia #sairaala

Siunattu Naamakirja

Olimme siskonpojan kihlajaisissa tänään. Vaimo sanoi autossa paluumatkalla ajatelleensa, että naamani näyttää keltaiselta ja maininnut siskolleni. Siskokin oli sitten aprikoinut samaa. "Nyt kun sanoit ..." Yritin äsken tutkia peilikuvaani, mutta en ollut vakuuttunut havainnosta. Olisikohan maksa sittenkin puhdas?

Jotkut ystäväni ovat sitä mieltä etteivät halua olla Facebookissa, koska arvostavat enemmän kasvokkaisia kohtaamisia. Tuossakin on pointtinsa, mutta kun ajattelen sitä lohdutuksen ja rinnalla kulkemisen vyöryä, jonka olen saanut ottaa vastaan lyhyessä ajassa kuultuani diagnoosini, en pidä perustelua kovin lujana. Olen tavannut melkein kaikki kommentoijat fyysisesti ja osan heistä vaikka kuinka monta kertaa. Siksi näissä viesteissä on paljon enemmän kuin pelkät kirjoitetut sanat. Nämä sanat kumpuavat yhteisestä eletystä elämästä ja muistoni täydentävät niitä.

Ystävien sanat kannattelevat minua tässä tilanteessa. Ne heijastelevat sitä paljon puhuttua välittämistä. Ajatella, että nuo kaikki ihmiset välittävät noin paljon siitä, mitä minulle kuuluu. Varmasti niissä on henkilökohtaistakin. Uutinen herättää ajatuksia omasta kuolevaisuudesta. Minua koskettaa syvästi se, että voin jakaa yhdessä ystävieni kanssa meidän kaikkien kuolevaisuuden. Osa osaa kirjoittaa kauniisti, toisille kirjoittaminen ei ole yhtä luontaista, mutta lyhyeenkin toivotukseen sisältyy se tärkeä viesti, että me kuolevaiset olemme täällä toisiamme varten. Ilman toisiamme emme olisi mitään. Me tässä ja nyt luomme yhdessä yhteistä elämäämme. 

Myös tuntemattomien viestit lämmittävät mieltäni. Minulla on jotakin kautta jotakin merkitystä jollekin ihmiselle niin paljon, että hän haluaa käyttää elämästään hetken tuottaakseen minulle iloa. Tämä merkitys voi heijastua jonkun yhteinen ystävän kautta. Tässäkin on jotakin kaunista.

Osa kirjoittajista on kokenut itse vakavan sairauden ja selvinnyt siitä. Heidän viesteissään on kokemuksen tuomaa viisautta. Olen saanut neuvojakin, vertaistukea. 

Facebook ei tee meistä ihmisiä eikä korvaa henkilökohtaisia tapaamisia, mutta se lisää meidän yhteistä eloamme. Facebook soi meidän inhimillisen tarvitsevuutemme laulua. 

Apokalyptinen iltataivas kuvattuna kotoamme

Uusintakierros 9.3.2014

Linkki alkuperäiseen tekstiin. Halutessasi voit alkaa lukea blogian omaa tahtiasi lopusta alkuun päin. 

Miksikähän kuva ei uponnut vasempaan yläkulmaan kuten alkuperäisessä postauksessa. 

#syöpä #lymfooma #leukemia #sairaala

Paratiisin esikartanoissa

 

Kolme viikkoa sitten perjantaina ajelin kohti Aavan toimipistettä Tapiolassa, johon minulle oli varattu ultraäänitutkimus. 

Ennen kuin kerron mitä matkalla tapahtui, haluan sanoa, että en ole usko etiäisiin, homeopatiaan enkä muihin vastaaviin. Olen kuitenkin uskovainen, mikä merkitsee, että uskon olevaisen taustalla olevan jotakin, mihin järkemme ei yllä.

Kuuntelin radiosta Risto Nordellin mainiota musiikkiohjelmaa Riston valintaa. Kuulin yksinkertaisen kaunista musiikkia, joka sai minut kokemaan seisovani onnellisen pelastettuna rantaniityllä. Murheet olivat kadonneet. Odotin jotakin. Varmaan rakkaitani. Tunsin syvää rauhaa ja levollisuutta. 

Ultraäänitutkimus tehtiin. Minulle kerrottiin, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei voida sanoa mitään. Minulle oli varattu vielä toinen lääkärin tapaaminen. Menin odotusajaksi läheiseen kuppilaan syömään pitaleivän lounaaksi. Taisin myös piirrellä aikani kuluksi.

Kaija Nikkanen osoittautui lääkäriksi, joka oli heti kuin vanha tuttu. Olimme ehkä suunnilleen samanikäisiä ja yhteinen aaltopituus löytyi silmänräpäyksessä. Vaistosin, että hän oli huolissaan. Kerroin, että olimme lähdössä seuraavana päivänä viikoksi lomailemaan Roomaan ja mukaan lähtisi muiden mukana iäkäs isäni, jonka olisi hyvä päästä irti arjesta dementiaa sairastavan äitini hoivaajana. 

Kaija etsi urologia samaksi päiväksi, mutta Aavan piiristä ei löytynyt yhtään vapaata aikaa. Hän tuumiskeli hieman muita ketjuja, mutta muisti sitten HUS:issa olevan urologian professorina hänen kurssikaverinsa. Sitten soittamaan ja yhteys löytyikin. Huipulta kerrottiin, ettei yhden viikon aikana tapahdu mitään ja että lomalle voidaan lähteä. Leikkausaika varattaisiin seuraavalle viikolle.

Kaija ohjaili minua viisaasti tekemään kokonaisuuden kannalta hyvän ratkaisun ja lähtemään ensin lomalle, vaikka leikkaus olisi kai voitu tehdä jo seuraavalla viikolla. Toimin ohjatusti.

Halasin Kaijaa hyvästellessäni. Olin niin hyvillä mielin. Siinä on lääkäri, joka elää hetken empaattisesti potilaansa elämää hänen rinnallaan ja tekee parhaansa häntä auttaakseen. Muistelen Kaijaa hyvin lämpimin ajatuksin.

Selvitin tänään mikä Risto Nordellin soittama kappale oli. Onneksi ohjelma löytyi vielä Ylen Areenasta, mutta on siellä enää muutaman päivän (osa alkaa 41-42 minuutin kohdalta). Kyseessä on John Tavenerin sellolle ja orkesterille sävelletyn teoksen Eternal Memory ensimmäinen osa, joka kuvaa luomiskertomuksen paratiisin rauhaa. Youtubesta löydät teoksen tästä. 

Tuo näky on antanut minulle paljon lohtua. Se kertoo minulle, että vaikka vastoin tautini ennustetta kuolisin siihen pian, minulle käy hyvin. Voin heittää kaikki murheet ja jättäytyä lunastajani turviin. Minulla on vain hyviä vaihtoehtoja. Jos en kuolekaan, saan seurata lastenlasteni varttumista viettää aikaa heidän kanssaan. 

Sain leikkauspäivän iltana kukkalähetyksen, joka oli työtoveriltani. Toivotuksena oli "Rauhallista mieltä ja positiivista toipumista". Se lämmitti kovasti mieltä kuten esimerkiksi Facebookin kautta saamani runsaat lohdutukset ja kannustukset. Ikuistin kimpun tänään yllä olevaan akvarelliin, jonka viemme vaimoni kanssa siskonpoikani ja hänen morsiaimensa kihlajaislahjaksi. Ehkä hieman vielä vahvistan teosta. Nautin sen tekemistä. 

Uusintakierros 8.3.2014

Linkki alkuperäiseen tekstiin. Halutessasi voit alkaa lukea blogian omaa tahtiasi lopusta alkuun päin. 

Kuvan koko sopeutettu näkymään

#syöpä #lymfooma #leukemia #sairaala

Kolmessa viikossa syöpäpotilaaksi

Torstaina kolme viikkoa sitten huomasin aamutoimia tehdessäni oikean kivekseni turvonneen melkein omenan kokoiseksi. Vaimon kanssa ei asiasta tarvittu montaa sanaa. Varasin työsuhdelääkäriketjusta ajan iltapäiväksi. 

Seuraavana lauantaina oli määrä lähteä Roomaan viikoksi lomailemaan.

Lääkäri järjesti perjantaiksi ultraäänitutkimuksen ja lääkäriajan ketjun Tapiolan toimipisteeseen. Ultraäänilääkäri totesi, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei ole tietoa.

Lääkäri alkoi etsiä urologiaikaa samalle päivälle. Ei löytynyt, mutta hän muisti, että eräs hänen kurssikavereistaan toimii HUS:ssa urologian professorina. Hän sai tämän langanpäähän. Professori sanoi, että viikossa ei tapahdu mitään ja että tuumori leikataan loman jälkeisellä viikolla.

Lähdimme Roomaan vaimoni, isäni (85 v.) ja muutaman muun kanssa. Loma onnistui hyvin.

Kotiin tuli loman aikana kutsu Peijaksen sairaalaan. Kävin maanantaiaamuna valmistautumistapaamisessa, tiistaina minut leikattiin ja keskiviikkona pääsin kotiin. Olin hyvin vaikuttunut Peijaksen henkilökunnan ammatillisesta tasosta ja korkeasta palvelualttiudesta. Kives tuumoreineen lähti patologin tutkittavaksi.

Eilen minulle soitettiin HUS:sta. Diagnoosini on imusolmukesyöpä, jonka alku voi olla myös muualla kuin kiveksessä. Minut kutsuttiin verikokeisiin Herttoniemen sairaalaan, jossa kävin tänään, röntgeniin ensi tiistaiksi ja lääkäriä tapaamaan seuraavana torstaina. 

Tällaista kuuluu. 

Uusintakierros 7.3.2014

Linkki alkuperäiseen tekstiin. Halutessasi voit alkaa lukea blogian omaa tahtiasi lopusta alkuun päin. 

#syöpä #lymfooma #leukemia #sairaala

Uusintakierros alkaa

Kuten monet lukijani tietävät, olen sairastanut kaksi syöpää, lymfooman ja leukemian. Jälkimmäisen sain todennäköisesti ensimmäiseen saamistani sytostaattihoidoista. Tämä blogi syntyi, kun minusta oli tullut syöpäpotilas vuonna 2014. 

Alan julkaista blogini artikkeleita  uudelleen alusta alkaen. 

Sinä, joka et ole lukenut blogiani syöpieni aktiivisissa vaiheissa ja olet mahdollisesti kiinnostunut aiheesta ,voit näin seurata selviytymistarinaani.

Seuraava postaukseni on ensimmäisen artikkelini kopio.

Kunkin kopion alareunaan on lisätty teksti Uusinta ja ensijulkaisun päivämäärä.

Mitä tarkoittavat sanat loinen, itsellinen, mäkitupalainen, muonamies, torppari ja lampuoti

Kirkonkirjoissa, romaaneissa ja muissa menneitä aikoja koskevissa lähteissä esiintyy nimikkeitä, jotka liittyvät vanhaan elämänmuotoon ja määrittävät yksittäisten ihmisten aseman yhteiskunnassa. 

Tieteen termipankki määrittelee nämä käsitteet näin:

Loinen

Suomen historiassa loiset muodostivat tilattoman maaseutuväestön köyhimmän osan, jonka jäsenet saivat palkkansa yleensä luontaistuotteina ja elivät toisten, varakkaampien maaseudun asukkaiden asumuksissa

Itsellinen

vanhassa suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa henkilö, joka ei saanut elantoaan omasta maanviljelystään eikä vakituisesta toisen palvelussa työskentelystä vaan esim. toimimisesta käsityöläisenä tai toimimisesta kausityövoimana maataloudessa; itselliset asuivat vuokralla ja saattoivat harjoittaa sivutoimisesti pienimuotoista maanviljelyistä tai pitää kotieläimiä

Itselliset olivat osa maaseudun alempiin sosiaalikerrostumiin kuulunutta väestöä varsinkin länsisuomalaisessa perinteisessä maatalousyhteiskunnassa. Heidän pääasiallinen toimeenetulonsa tuli esim. käsitöistä tai kausiluontoisena työvoimana toimimisesta toisen palveluksessa. Asumisjärjestelyjen osalta he asuivat omissa asumuksissaan vuokralla, mutta saattoivat viljellä samalla pientä kotitarvepalstaa tai pitää yksittäisiä kotieläimiä.

Mäkitupalainen

mäkitupalaiset olivat maatilalta vuokratussa tuvassa asuneita ihmisiä, joiden vuokrasopimukseen ei kuulunut viljelysmaita erotukseksi torppareista, vaan jotka hankkivat elantonsa työskentelemällä toisten maatiloilla tai muissa palkkatöissä

Mäkitupalaiset muodostivat suuren osan suomalaisen maaseudun työvoimareservistä 1700-luvun lopulta pian Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen kesällä 1918 säädettyyn torpparivapautukseen asti.

Muonamies

suomalaisessa torpparijärjestelmässä tilaton henkilö, joka asui omillaan, mutta teki päivätöitä tilanomistajille siten, että osa hänen palkastaan maksettiin ruokana

Muonamiehet olivat vanhan suomalaisen maatalousyhteiskunnan osa-aikaista ja usein köyhää maaseudun työvoimaa, joka asui omissa torpissaan, mutta teki päivätöitä tilanomistajille ja sai osan palkastaan ruokana. Muonamiehet olivat maaseudun sosiaalisessa hierarkiassa melko matalalla, mutta kuitenkin paremmassa asemassa kuin loiset.

Torppari

torpparit olivat perinteisessä suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa vuokraviljelijöitä, jotka olivat saaneet viljeltäväkseen osan suuremmasta maatilasta tavallisesti tilanomistajalle suoritettavia päivätöitä vastaan

Lampuoti

perinteisessä suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa vuokraviljelijä, joka toisin kuin torppari oli vuokrannut maanomistajalta viljeltäväkseen kokonaisen maatilan

Sally Salmisen Katrina-romaani ja Maria Suutalan Onnellisia lehmiä ja viisaita ihmisiä -teos vievät meidät mielikuvamatkalle menneen ajan Ahvenanmaalle. 

Vaikuttava ääni- ja tilaelämys

 

Että ihmisäänellä voidaan tuottaa erikoisen kauniita efektejä, kun ympäristö on sopiva. Olimme eilen Kemiönsaaren seurakunnan järjestämässä konsertissa Kemiön kauniissa kirkossa. Solistina oli laulaja, laulupedagogi, kuoronjohtaja ja kanttori Nina Fogelberg Loviisasta. Hän on valmistumassa kirkkomusiikin pääaineenaan gregorianiikka. Säestystä ei ollut, ellei sinä pidetä joitakin lyhyitä nokkahuilusooloja laulamisen lomassa. Niiden esittäjä oli varmaan seurakunnan edustaja. Pelkkä yksinlaulu kirkkotilassa toi esitykseen arkaaista sävyä.

Ohjelma

Holvikirkon kaiku jotenkin sulautti säveliä toisiinsa, mikä sai aikaan kuplivia efektejä. Paikalla oli yleisöä vain kourallinen, mikä loi tapahtumaan intiimiyttä. Laulaminen polveili ylös ja alas. Mieleen tuli jopa joikuminen. Yleisö kuunteli hiiskumatta.

Kuka?

Kirkkomaalla on liikemies, lehdenkustantaja, kansanedustaja ja mesenaatti Amos Andersonin hauta. Kunnassa on myös Söderlångvikin kartano, jonka Anderson aikoinaan omisti. 

Sankarihaudoilla on tavanomaisista kivilaatoista poiketen puuristit, jotka varmaan joudutaan aika ajoin uusimaan. 

Toivoa on

On lohdullista kuulla, että peliä ei ole menetetty ilmastonmuutoksen suhteen. 

Toivottavasti kukin maa tahollaan tekee voitavansa asian hoitamiseksi. Mielestäni vauraana maana Suomen velvollisuus on olla eturintamassa, vaikka olemmekin mitättömän pieni tekijä. 

Suhteellisesti ottaen taidamme sijoittua hyvin. Hyvä niin. 

Jos muistan oikein, joku on arvioinut, että jos koko maailman autoliikenne sähköistetään, tarvitaan noin tuhat ydinvoimalaa (vai ydinreaktoria?) lisää. Nyt ydinreaktoreita on noin neljä ja puoli sataa. Ensimmäinen ydinvoimalaitos aloitti toimintansa 50-luvulla. Uusia hankkeiden suunnittelua ja toteutuksia voitaisiin monikertaistaa. 

Surullisen kuuluisa Olkiluoto lienee poikkeus. Hyvä että siellä pelataan varman päälle. Eurajoen laitoksen kokemuksia varmasti voidaan hyödyntää uusien suunnittelussa.

Unohtaa ei pidä myöskään tuuli- ja aurinkovoimaa eikä maalämpöä. 

Tuntuu siltä, että halutessaan ihmiskunta pystyy oikaisemaan huolestuttavan kehityksen. 

Petteri Taalakselta, joka on Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri, kysyttiin uutisissa, että onko nyt loppukirin aika. Loppukirin, vastasi Taalas. 

Opintomatkalla mustikassa

Olimme Sepon kanssa taas mustikassa viime torstaina. Hän tuli yhdeltä noutamaan minua ja lähdimme tällä kertaa kohti Kurjenrahkan kansallispuiston seutua, jossa marjastin viime vuonna. 

Kun olimme päässeet matkaan, näimme tumman pilven. Ajoimme eteenpäin ja tarkkailimme taivasta. Näytti siltä, että sateita on, mutta ne ovat paikallisia. Kävi ilmi, että määränpäässämme oli satanut. 

Olin ajatellut, että käännymme metsätielle, joka johtaa viime vuonna tutuksi tulleelle paikalle lähelle suurta hakkuualuetta. Tulimme ajaneeksi kääntöpaikan ohi, kun en ollut varma, oliko se oikea. Jatkoimme matkaa. 

Pysähdyimme sitten eräälle puomille. Maa oli märkää, mutta aloimme hommiin. Saalista kertyi hitaasti. Olin arvellut edellisen kerran perusteella, että kun käyttää enemmän aikaa, yhdellä marjaretkellä voisi saada ämpärillisen mustikoita. Olisivatko satunnaiset sateet voineet pelastaa sadon. 

Jos jossakin on satoisia lämpäreitä, tämä ei ollut sellainen. Oli siinä 

Minulla on ollut sellainen mielikuva, ettei sateella tai sen jälkeen on poimiminen on työlästä. Märkä maa ei kuitenkaan tuntunut juuri haittaavan. 

Jossakin vaiheessa alkoi sataa. Lähellä oli kuusimetsää. Seppo ehdotti, että mennään yhden rungon alle suojaan, 

Nökötimme ison oksan alla. Kännykkä ennusti sateen jatkuvan iltakahdeksaan. 

Kuusen antama suoja toimi yllättävän hyvin. Pidimme puolisen tuntia sadetta. Minä olin valmis kotimatkalle.

Opin, että iso kuusi antaa varsin hyvän suojan sateella, ainakin jos ei rankasti sada.

Sateen hiipuessa jatkoimme hommia. 

Saalis

Kännykän ennuste oli epätarkka. Keli jatkuikin siedettävänä. 

Poimimme aikamme ja lähdimme paluumatkalle. Poikkesimme mainitsemallani viimevuotisella paikalla. Näytti sielläkin olevan jonkin verran mustikoita. Ehdotin Sepolle, että tullaan ensi viikolla. 

Tulin kotiin iltapuolella. Saalis näkyy kuvassa yllä. Torilta irtoaisi vastaava määrä valmiiksi perattuina sopuhintaan.

Saimme viettää laatuaikaa luonnon hiljaisuudessa. 

Opin, että runsasta marikkoa ei tänä vuonna ehkä kannata etsiä, märässäkin metsässä voi poimia ja että kuusi antaa yllättävän tehokkaan suojan ainakin pikkusateella.

Tärkeät talkoot

Hesari kirjoittaa valaisevasti koronarokotteiden tehosta. Husin alueella on suuntaa antavien lukujen perusteella yhden rokotteen saaneista sairastunut seitsemän kuukauden aikana 0,2 prosenttia ja kahden saaneista 0,04 prosenttia. Tämä merkitsee, että Husin alueella yhden saaneista on sairastunut runsas 2000 ja kahden saaneista noin sata henkilöä. 

Löydät kyseisen artikkelin täältä. 

Ylen mukaan yhden rokotteen on väestöstä saanut 36 ja kaksi 66,4 prosenttia.

Tartuntavauhti on ollut nousussa. THL:n Mika Salmisen mukaan toivomme on rokotesuojan kattavuuden paranemisessa. 

Nämä ovat tärkeät talkoot. 

Kävin tänään vaimoni kanssa saamassa toisen rokotteen. Järjestelyt toimivat taas kuin rasvatut. Tällä kertaa meidät palkittiin kannustuspinsseillä. Taidan pitää omaani rinnassani. 

Aasinsilta Yulimar Rojasista Valdemar Rautioon

Ehkä arvaatkin, mikä ominaisuus yhdistää venezuelalaista Rojasia ja kauan sitten edesmennyttä suomalaista Rautiota. 

Eilisessä postauksessani oli ainakin kaksi virhettä. Rojasin etunimi on Yulimar eikä Ylimar ja hänen voittotuloksensa oli 15,67 eikä 16,67 metriä. 

Valdemar "Valle" Rautio piti aikoinaan vaimonsa kanssa kirjakauppaa Nurmijärven keskustassa puutatalossa, joka on purettu jo kauan sitten. Liike oli vastapäätä oppikoulua, jota minä kävin kahdeksan vuotta ja josta kirjoitin ylioppilaaksi. Muistan pari välähdystä Vallesta kaupassaan. Tuohon aikaan ei kirjoja saatu oppikoulusta edes ensimmäisenä viitenä lukuvuotena, jotka vastaavat peruskoulun luokkia viidestä yhdeksään. Raution kirjakauppa oli oppikirjojen suhteen monopoliasemassa Nurmijärven kirkonkylässä. En muista, ehtikö Rintalan kilpaileva liike aloittaa toimintaansa vuoteen 1973 mennessä, jolloin lähdin Turkuun opiskelemaan. 

Valdemar Rautio oli uransa jättänyt, mutta aikoinaan EM-tasolla menestynyt, urheilija, jonka päälaji oli kolmiloikka. Hän voitti kultaa (15,17 m) Oslossa vuonna 1946 ja hopeaa (14,96 m) Brysselissä vuonna 1950. Sen koomin ei suomalainen mies ole saanut arvokisamitalia kolmiloikassa. Rautio osallistui myös Lontoon (1948) ja Helsingin (1952) olympialaisiin.

Rojas on tämän päivän supertähti on naisten kolmiloikassa ja Rautio oli tähti hänkin samassa lajissa  miesten puolella, mutta hänestä ei valtaosa urheilun seuraajista varmaan tiedä mitään. 

Yulimar Rojas oli ylivoimainen, mutta oletko kuullut Bob Beamonista?

Rojas voitti eilen naisten kolmiloikan häikäisevästi tuloksella 15,67 metriä, joka paransi maailmanennätystä 17 senttiä ja josta hopeamitalisti jäi peräti 66 senttiä. Edellinen maailmanennätys oli kestänyt 26 vuotta.

Lujaa tekoa oli myös Robert "Bob" Beamonin Mexikon olympialaisissa vuonna 1968 tekemä pituushypyn maailmanennätys 890 senttiä, joka parani viidellä sentillä vasta vuonna 1991. Viimeksi mainittu tulos on yhä voimassa. ennen Beamonin häikäisevää hyppyä maailmanennätys oli 835 senttiä. Ennätys parani yli puoli metriä.

Erikoista oli, että Beamonin paras hyppy ennen olympiavoittoa oli ollut 833 senttiä ja sen jälkeen  hän ei pystynyt 822 senttiä parempaan tulokseen. 

Jos haluat, voit katsoa Beamonin ennätyshypyn täältä. 

Kaksi korjausta 3.4.2021: Olin kirjannut Rojasin maailmanennätyksen virheellisesti 16,67 metriksi ja hänen etunimensä väärään muotoon. 

Uusi uljas maailma

Aldous Huxleyn tunnettu dystopia julkaistiin vuonna 1932. Kirjoittaja kuvittelee millainen maailma voisi olla usean sadan vuoden kuluttua. 

Uudessa uljaassa maailmassa kuvattu yhteiskunta on totalitaarinen. Sananvapautta ei ole. Ihmisiä tuotetaan teollisesti ja heitä osataan monistaa, enimmillään 96 samanlaista yksilöä.  Tuotetut ihmiset luokitellaan alfoihin, beetoihin, gammoihin, deltoihin ja epsiloneihin. Alfa on ylin ja epsilonit alin kasti. Epsilonien tehtävänä on tehdä ruumiillista työtä. 

Tuotettavien sikiöiden aivojen hapen saantia säännöstellään. "Mitä alempi kasti, sanoi hra Foster - sitä säästeliäämmin happea." Tämä vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen ja varmasti myös älylliseen kehitykseen. Alfojen täytyy näin ollen olla fiksuimpia, mutta heidänkin on sopeuduttava normeihin. 

Vuoden 1978 painos

Taidetta ei hyväksytä. 

Ihmiset on "oloutettu" tyytymään omaan osaansa kukin omassa luokassaan. Olouttaminen on jonkinlaista sopeuttamista. Elämistä rajoittavat tiukat säännöt. Historia on häivytetty. Tieteen tekemiseen suhtaudutaan hyvin kriittisesti, koska keksinnöt saattavat järisyttää yhteiskunnan tasapainoa. Yhteiskunta halutaan säilyttää samanlaisena.

Uskonnot on korvattu Henry Fordin palvonnalla. Aikaa lasketaan T-Fordin keksimisestä lähtien. eletään vuotta a.F. 632. Maailmanvallan tunnukset ovat yhteisyys, samuus ja lujuus. Käsitteet äiti ja isä on häivytetty. Tällaiset käsitteet on ilmeisesti propagandan ja lapsuuden aikaisen aivopesun avulla saatu tuntumaan rivoilta. Perheitä ei ole. 

Taidetta ei hyväksytä. Joitakin taidetta muistuttavia tapahtumia kuitenkin sallitaan. Tällaisilta kuulostavat ainakin tuntokuvat, jonkinlaiset tuoksuelämykset ja syntetisaattorimusiikki. 

Tavoitteena on, että kaikkien luokkien jäsenet ovat onnellisia. Olouttaminen koulii ihmisiä tyytymään luokkaansa ja olemaan toivomatta sellaista. mitä eivät voi saada. Jos onnellisuus jostakin syystä järkkyy, tilanne hoidetaan somalla, joka on jonkinlaista huumetta. Kun pyritään mukavuuteen ja onneen, totuus ja kauneus voidaan uhrata. Ainakin osa alfoista varmaankin tiedostaa, että yhteiskuntarakenteella on hintansa, ainakin luovuuden näkökulmasta, mutta heidänkin on mukauduttava. 

Teknisesti näkökulmasta kuvattu elämä ei vaikuta kovin science fictionilta, vaikka ollaan satojen vuosien päässä tulevaisuudessa. Avaruusmatkailusta ei puhuta mitään. Toki pitää muistaa milloin kirja on julkaistu. 

Huxleyn kuvaaman yhteiskunnan kyynisyyttä kuvaa se, että kuolleiden ihmisten ruumiista saatava fosfori käytetään lannoitteeksi. 

Käytin lähteenä myös Jokken kirjanurkka -blogin artikkelia kyseisestä kirjasta. Halutessasi löydät sen täältä. 

Ravintoloiden ruoka-annoskoko

Ravintoloiden ruoka-annokset ovat usein kovin isoja. Jos syö kaiken, saattaa tulla tukala olo. Osa ateriasta jää monelta helposti lautaselle. Kokonaishävikin määrä lienee aikamoinen. Asialla on ekologistakin merkitystä. 

Minä tunnen velvollisuutta syödä lautaseni tyhjäksi. Johtuu kai ainakin osittain siitä, että olen syntynyt 50-luvulla. Kerran erään laivan ravintolassa tarjoilija hieman yllättyi, kun olin syönyt tuhdin pasta-annoksen kokonaan. 

Jos syö harvoin ulkona, ei ravintola-annoskoolla ole suurta terveydellistä merkitystä. Joskus on kiva nauttia kunnon pitsa kokonaan. 

Iso annoskoko lienee kilpailukeino. Sellainen oikeuttaa isomman hinnan. Yritys saa myydyksi enemmän tavaraa. Ehkä halutaan myös välttää mielikuvaa niukoista annoksista.

Lähellämme olevassa ravintolassa - Tähtibaarissa - voi valita ison tai pienen annoksen. Se pieni on minusta riittävän kokoinen. Hintaero on tosin aika pieni.

Kun syö puolison kanssa ravintolassa, jonka ateriat tietää isoiksi, annoksen voi pyytää kahdelle lautaselle. Hinta putoaa puoleen, mutta ruokaa saa luultavasti kohtuullisen riittävästi. Arvelen, että useissa ravintoloissa tämä onnistuu. Tähtibaarissa en taitaisi kehdata pyytää, kun heillä on pieni annos muutoinkin tarjolla. Ruuan jakamisessa on se haittapuoli, että on päästävä kompromissiin siitä, mitä tilataan. 

Jos ei kehtaa pyytää kahta lautasta yhdelle annokselle, luultavasti useimmista ravintoloista saa "koirapussin". 

Eräällä matkalla ostimme ravintolasta mukaan kaksi pitsaa. Söimme autossa kumpikin omastaan neljäsosan. Loput vartit nautimme kotona kolmella seuraavalla aterialla. 

Tämä tuntuu ehkä nuukailulta, mutta onhan asiassa myös terveydellinen ja kestävän kehityksen näkökulma. 

Mustikassa

Kävin ystäväni kanssa eilen iltapuolella mustikassa. Nyt kuuluu olevan huono mustikkavuosi, mutta saimme sentään jotakin. 

Saaliini oli toista poimurillista. Tuntui, että sen eteen sai urakoida tosissaan. Poimiminen tuntuisi mukavammalta, jos poimurillisvauhti pysyisi kohtuullisena. 

Ystäväni oli saanut joltakin tutultaan vinkin mustikkapaikasta. Sinne hakeuduimme, mitta käännyimme  menomatkan loppupäässä "väärästä" risteyksestä. Satuimme kuitenkin paikkaan, joka ei ollut aivan marjaton. Voi olla, että tällaisena hellekesänä kunnon marikot ovatkin harvassa. 

Sain saaliini aika pieneltä alueelta. Ei tarvinnut kulkea paljoakaan marjojen perässä. Osa marjoista oli niin pieniä, etteivät jääneet poimuriin. 

Saalismarjat ovat muuten erityisen maukkaita. Johtuukohan niiden makeus kuivasta kesästä. Kuvittelenkohan vain. Ehkä vertaan pakkasessa olleisiin. 

Sain viime vuonna mielestäni aika hyvän marjasaaliin. Osa on vielä syömättä. Luulen, että samanlaisen saaminen on nytkin mahdollista, mutta vaatisi enemmän metsätunteja. Voi olla, että moni jättää marjamatkat väliin huonojen satouutisten vuoksi. 

Lisää anglismeja

Kirjoitin äskettäin anglismeista.  

Lainaukset englannin kielestä saattavat ilmentää maailman kansainvälistymistä ja kyseisen kielen vahvaa asemaa kommunikoinnissa. 

Voi olla, että jos lainaus englannin kielestä on suomalaista vastinetta lyhyempi, tuntuu kätevältä käyttää ensin mainittua. Tietyn sanan tarkoittama asia tai ilmiö saattaa myös olla niin uusi, ettei kotimaista vastinetta ole vielä keksitty tai jos sellainen on, se ei ole juurtunut kåyttöön. 

Lisää esimerkkejä:

• seivata
• skipata
• hästäg
• saitti
• skriini
• läppäri
• boksi
• triggeröidä
• floppi
• breikata
• jargon
• pränikkä
• muuvi
• slotti
• leveli
• pentsmarkata
• keisi
• spessu
• skuuppi
• tuunata
• stalkkari
• kuul
• surffaus
• fiilis
• ... livenä
• ... huudeilla

En ole kielitieteilijä, mutta näiden esimerkkien alkuperä vaikuttaa ilmeiseltä. 

Empatiasta ja sympatiasta

Empatiasuunnittelija Enni-Kukka Tuomalan mukaan on olemassa kognitiivista ja emotionaalista empatiaa (kts. blogitekstini "Empatisoinnista"). Ensin mainittu perustuu järkeen ja jälkimmäinen tunteisiin. Emotionaalisessa empatiassa osataan myös asettua toisen asemaan.

Sympatia tuntuu tavalla tai toisella liittyvän empatiaan. Wikipedia määrittelee sen seuraavasti:

"Sympatia (kreikan sanasta sympátheia, myötätunteminen) tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana."

Määritelmässä mainitaan tunteminen. Mielihyvää ja -pahaa tunnetaan. Yllä oleva sympatian määritelmä tuntuu kurkottavan emotionaalisen empatian alueelle. 

Voisiko ajatella niin, että pelkkä mielihyvä ja -paha kattavat vain kaidan osan toisen ihmisen tunnerekisteristä, osan, joka sisältyy sympatiaan ja molempiin empatiaprosesseihin.

Kognitiivisessa empatiassa tavoitetaan äärimmillään toisen ihmisen tunnetila kokonaisuudessaan. Tällainen toteutunee vain teoriassa. Kun jokaisella ihmisellä on yksilöllinen perimä ja menneisyys, voi toisen ihmisen aseman täydellinen tavoittaminen olla hankalaa. 

Minulle ei ole selvinnyt, tarkoittaako Tuomala kognitiivisen ja emotionaalisen empatiaprosessin toteutumista rinnakkain vai peräkkäin. Ehkei järkeä ja tunteita voi erottaa toisistaan. Tässä tapauksessa molemmat prosessit etenisivät vuorovaikutuksen myötä rinnakkain. Vai kävisikö eteneminen vuorotellen tai vaihdellen satunnaisessa järjestyksessä. 

Wikipedia määrittelee empatian seuraavasti: 

"Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan."

Ehkä voidaan ajatella, että tässä määritelmässä ymmärtäminen viittaa kognitiiviseen ja kokeminen emotionaaliseen empatiaprosessiin. 

Miten sympatia ja empatia eroavat toisistaan ei ole vielä täysin kirkastunut minulle. 

"Elämän haastavia käänteitä" ja kaksi muuta kirjoitustani Päivämies-lehden blogisivustolla

Alla linkit Päivämies-lehden blogisivustolla julkaistuihin postauksiini jaksolla 7.8. - 12.9. vuonna 2020. 

Elämän haastavia käänteitä

Rankkaakin on ollut, mutta ollaan selvitty.

Erityisen herkkä omatunto

Henkilökohtainen haaste.

Unelma-ammatin tavoittelusta 

Pohdintoja ammatinvalinnasta. 

Empatiasta ja tiedonvälityksestä

Erilaiset välimatkat haittaavat mahdollisuuksia tuntea empatiaa. Fyysisen etäisyyden merkitys on ilmeinen. Media voi kuitenkin välittää tietoa vainoa ja hätää kokevista. Toimittajat haastattelevat usein kriisialueilla asuvia. Tällä tavoin kaukanakin voidaan saada tietoa yksittäisten ihmisten tai perheiden olosuhteista. Hätä voi näin saada kasvot. On vaikea arvioida, onko tällaisella tiedon välityksellä merkitystä empatian kehittymisen näkökulmasta. Voi myös kysyä, johtaako empatian tunteminen avustustoimiin. Luultavasti pelkällä tietoisuudella on myönteinen vaikutus erilaisiin varainkeruukampanjoihin. Tuntevatko osallistujat ensisijaisesti velvollisuutta vai empatiaa. 

Luultavasti empatialla on parhaat kehittymismahdollisuudet, kun molemmat osapuolet ovat fyysisesti läsnä. Läheinen ystävä, joka osaa kuunnella, on varmaan hyvä empatisoija. 

Voiko tuntea empatiaa jotakin kansanryhmää (esim. rohingyat) kohtaan? Ainakin isoa joukkoa on hankala kuunnella. Empatiasta ei ole hädänalaisille juuri iloa, jos se ei johda avustustoimiin. 

Empatisoinnista

Ohjelmassa Kysy mitä vain empatiasta: Miksi johtajan on usein vaikea kokea empatiaa alaistaan kohtaan?  haastatellaan empatiasuunnittelija Enni-Kukka Tuomalaa. 

Tuomalan mukaan empatiaan sisältyy kaksi prosessia, kognitiivinen ja emotionaalinen. Ensin mainitussa pyritään järjen avulla ymmärtämään toisen näkökulma ja kokemus. Jälkimmäisessä omaksutaan toisen tunnetila, asetutaan toisen asemaan. Kognitiivinen empatia on emotionaalista tavallisempaa. 

Erilaiset välimatkat ovat haitallisia empatisoinnille. Ne voivat olla esimerkiksi emotionaalisia, fyysisiä, ideologisia, taloudellisia ja koulutuksellisia.

Empatiaa voi opetella. 

Empatiaa ei voi tuntea, jollei osapuolet ole samalla tasolla. Ihmisyyden ytimessä ollaan samanarvoisia.

Toista ei voi ymmärtää, jos ei ole kykyä kuunnella häntä.

On hätkähdyttävää, että Tuomalan mukaan valta heikentää kykyä empatiaan. Voisiko tämä selittää sen, että joillakin ehkä on kyky toteuttaa kylmäverisesti irtisanomisia tai lähettää sotilaita itsemurhatehtäviin? Puhuminen pataljoonista ja komppanioista on paitsi käytännöllistä ehkä myös tapa etäännyttää itsensä yksilöistä koostuvista joukko-osastoista. 

Välimatka on minusta hyvä termi kuvaamaan empatian puutteen tasoa ja muotoa. Luulen, että tietty asenteelllisuus tai ennakkoluuloisuus saattavat ehkäistä halua kuunnella. 

Yhteisen kielen puute varmasti vaikeuttaa tehokkaasti empatiaväylän avautumista.

Ymmärtääkseni kyse on myös ajasta. Pataljoonan komentajan on mahdotonta ehtiä kuunnella jokaista rivimiestä ennen hyökkäystä.

Luulen, että terveen on vaikea ymmärtää kaikkia kuolemansairaan ajatuksia ja jakaa tämän tunteita. Ehkäpä voidaan puhua myös terveydellisestä välimatkasta.

Arvelen, että hyväosaisen voimakas ideologinen asenne saattaa vähentää haluja kuunnella, miltä työttömäksi joutuneesta tuntuu. 

Emotionaalinen empatisointi taitaa olla haastava laji. 

Kokemus toisen asemaan asettumisesta alkaa kuuntelemisesta.

Ohjelmassa ei mielestäni käsitelty lohduttamista - ainakaan laajasti. Olisi kiva kuulla, miten löytää toimivia sanoja. 

Ahvenanmaalla

 Olimme vähän aikaa sitten Ahvenanmaalla. Tässä kuvia matkalta.

Hotelli Bastö

Eckerön posti- ja tallitalo

Vasemmalla Pommern

Pommernin mastoja

Ulkoisesta yksilöllisyydestä

Ihmisen ulkonaiset piirteet ovat hämmästyttävän moninaiset. Lisäksi erilaisista piirteistä muodostuu erilaisia yhdistelmiä. Jokainen meistä lienee ainutlaatuinen yksilö. Poikkeuksena ovat tietenkin identtiset kaksoset. Ulkomuodon lisäksi kullakin on omanlaisensa tapa olla. Temperamenttikin lienee yksilöllinen piirre, joka välittyy esimerkiksi tavassa liikehtiä. On jännää, että kunkin ihmisen tuottama puhekin on varsin omaperäistä. Osa ominaisuuksista liittyy sukupuoleen.

Yleensä tutun ihmisen tunnistaa yhdellä vilkaisulla. 

Entä jos tilanne ei olisikaan tällainen? Kaikki miehet näyttäisivät keskenään samalta, samoin naiset. Ainakin ryhmäytyminen ja verkostoituminen olisi hankalaa. Kahden- ja monen välisiä suhteita olisi vaikea ylläpitää.  

Kun erilaisia persoonia ei olisi, pitäisi keksiä jokin tehokas tapa tunnistautua. Pitäisikö kaikilla olla yksilöllinen nimi isoilla kirjaimilla paidan etumuksessa? Tai pitäisikö jokaiselle asentaa nahan alle siru, joka välittäisi lähistöllä oleviin kännyköihin yksilöivät tiedot.

Voisiko rakastumista ilmiönä olla ollenkaan olemassa? 

Ajatus yksilöllisten piirteiden puuttumisesta taitaa johtaa jonkinlaiseen dystopiaan. 

Anglismeja

Englanti lienee osatuin vieras kieli Suomessa. Sillä varmaan luontevimmin kommunikoidaan ulkomaalaisten kanssa. Tästä seuraa, että kyseinen kieli alkaa vaikuttaa ainakin puhekieleen. Sanoja lainataan. Jokin sanonta saatetaan kääntää sananmukaisesti. 

Voi olla, että kun johonkin asiaan ei ole vakiintunutta suomenkielistä ilmausta, turvaudutaan englanninkieliseen. Esimerkiksi tägätä, hypettää, skautata, bentsmarkata  tai buustata. Nörtti tuntuu jo aika vakiintuneelta.

Jotkut englanninkieliset sanat tuntuvat ehkä nasevilta tai näppäriltä. Esimerkiksi setti ja softa. Diippiä korvani hieman vieroksuu. Simppeli tuntuu jotenkin hauskalta. 

Kieli elää. Tuntuuu kuitenkin, että "viralliseen" kieleen anglismit hyväksytään aika hitaasti. 

Mitä anglismeja sinulla tulee mieleen?

. 

ROMANTIIKAN YLEVÄÄ HILJAISUUTTA

  

Tetscheniläinen alttari
Wikimedia Commons

 Kun klassismissa pyrittiin yleispätevään totuuteen, romantiikassa tärkein teema oli tunne. Haluttiin ilmentää vakaumusta, erilaisia tunteita kuten pelkoja ja toiveita, äärettömyyttä, ikuisuutta, intuitioita sekä yksilöllisiä kokemuksia. 

Caspar David Friedrich (1774-1840) oli pohjoissaksalainen protestantti, joka vaikutti pitkään keskeisessä taidekaupunki Dresdenissä eikä halunnut tehdä tuonnoin taiteilijoiden keskuudessa tyypillistä opintomatkaa Roomaan. 

Novotny toteaa mainiosti Friedrichin suhteesta luontoon, että tämä ikään kuin pidätti hengitystä maiseman edessä. Friedrich sijoittaakin usein maalaukseen henkilöhahmon maalarista katsoen selin katsomaan maisemaa. Hahmo samalla kertaa sekä on että ei ole teoksen aiheena. 

Talvimaisema
Wikimedia Commons

Friedrichin voidaan kuvata maalanneen melankolisia luonnon hiljaisuuden draamoja, maiseman tragedioita, painostavaa hiljaisuutta ja voittamatonta yksinäisyyttä. Tyyli on puritaaninen, jopa monotoninen, eikä se juuri muuttunut. Sommittelu on yksinkertaista. 

Friedrich huomasi luontoon liittyvän yli-inhimillisyyden ja osasi ensimmäisenä tuoda sen maalaamalla esiin. 

Friedrich unohdettiin pian. Hänen aloittamansa maiseman yli-inhimillisten 

Kaksi miestä katsomassa kuuta
Wikimedia Commons

Luminen luostarin hautausmaa
Wikimedia Commons

voimien kuvaaminen huipentui Cézannen tuotannossa, josta tosin puuttui ihmisen eristyneisyyden tunteen kuvaus.

Tämä artikkeli on julkaistu 11.1.2011 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa.

Lisäys: Fritz Novotny on teoksen PAINTING AND SCULPTURE IN EUROPE 1780-1880 tekijä.