Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 9. elokuuta 2021

Opintomatkalla mustikassa

Olimme Sepon kanssa taas mustikassa viime torstaina. Hän tuli yhdeltä noutamaan minua ja lähdimme tällä kertaa kohti Kurjenrahkan kansallispuiston seutua, jossa marjastin viime vuonna. 

Kun olimme päässeet matkaan, näimme tumman pilven. Ajoimme eteenpäin ja tarkkailimme taivasta. Näytti siltä, että sateita on, mutta ne ovat paikallisia. Kävi ilmi, että määränpäässämme oli satanut. 

Olin ajatellut, että käännymme metsätielle, joka johtaa viime vuonna tutuksi tulleelle paikalle lähelle suurta hakkuualuetta. Tulimme ajaneeksi kääntöpaikan ohi, kun en ollut varma, oliko se oikea. Jatkoimme matkaa. 

Pysähdyimme sitten eräälle puomille. Maa oli märkää, mutta aloimme hommiin. Saalista kertyi hitaasti. Olin arvellut edellisen kerran perusteella, että kun käyttää enemmän aikaa, yhdellä marjaretkellä voisi saada ämpärillisen mustikoita. Olisivatko satunnaiset sateet voineet pelastaa sadon. 

Jos jossakin on satoisia lämpäreitä, tämä ei ollut sellainen. Oli siinä 

Minulla on ollut sellainen mielikuva, ettei sateella tai sen jälkeen on poimiminen on työlästä. Märkä maa ei kuitenkaan tuntunut juuri haittaavan. 

Jossakin vaiheessa alkoi sataa. Lähellä oli kuusimetsää. Seppo ehdotti, että mennään yhden rungon alle suojaan, 

Nökötimme ison oksan alla. Kännykkä ennusti sateen jatkuvan iltakahdeksaan. 

Kuusen antama suoja toimi yllättävän hyvin. Pidimme puolisen tuntia sadetta. Minä olin valmis kotimatkalle.

Opin, että iso kuusi antaa varsin hyvän suojan sateella, ainakin jos ei rankasti sada.

Sateen hiipuessa jatkoimme hommia. 





Saalis

Kännykän ennuste oli epätarkka. Keli jatkuikin siedettävänä. 

Poimimme aikamme ja lähdimme paluumatkalle. Poikkesimme mainitsemallani viimevuotisella paikalla. Näytti sielläkin olevan jonkin verran mustikoita. Ehdotin Sepolle, että tullaan ensi viikolla. 

Tulin kotiin iltapuolella. Saalis näkyy kuvassa yllä. Torilta irtoaisi vastaava määrä valmiiksi perattuina sopuhintaan.

Saimme viettää laatuaikaa luonnon hiljaisuudessa. 

Opin, että runsasta marikkoa ei tänä vuonna ehkä kannata etsiä, märässäkin metsässä voi poimia ja että kuusi antaa yllättävän tehokkaan suojan ainakin pikkusateella.




Ei kommentteja: