Kolme osoitetta Turussa

Muutin Turkuun opiskelemaan vuonna 1973. Asuin kaksi ensimmäistä lukuvuottani Vasaramäessä, joka on Kupittaan eteläpuolella oleva omakotialue. Rakennukset ovat suurelta osin perinteisiä puolitoistakerroksisia tyyppitaloja. Minulla oli käytössäni yksi huone Karpalotiellä olevan puolitoistakerroksisen talon yläkerrassa. Mukavuuksia edusti alakerrassa oleva vessa ilman suihkua. Opiskelupaikkaani kauppakorkeakouluun oli matkaa noin kaksi ja puoli kilometriä. Taisin taittaa matkan useimmiten jalan.

Seuraava osoitteeni oli Pellonperänkatu Ilpoisissa, joka on noin viiden kilometrin päässä keskustasta oleva lähiö. Tarkemmin sanoen kyseessä oli osoitteemme, koska asuin Ilpoisten yksiössä tuoreen vaimoni kanssa. Elintasoni oli noussut kahdessa suhteessa, koska yksiössä oli kerrostalon mukavuudet ja - kuten tapana on sanoa - kaksin aina kaunihimpi.

Kolmas osoitteeni Turussa on nykyinen kotimme Puutarhakadulla Turun keskustassa.

Korona ja politiikka

Suomessa poliitikot kuuntelevat asiantuntijoita ja tekevät sitten päätökset. Asiantuntijoiden kannan ja poliitikkojen päätöksen eroa voitaneen kutsua politiikan vaikutukseksi.

Poliitikkojen kantoihin vaikuttavat varmaankin ainakin ideologiat, asian merkitys omassa kannattajakunnassa ja tilanne. Päätöksen tekemiseen osallistuvien puolueiden kannoista hioutuu lopputulos, joka on kompromissi.

Kun kyseessä on koronan kaltainen vihollinen ja kansalaisten terveys, on vaikea sanoa, onko kuvattu päätöksentekotapa paras mahdollinen. Ainakin enemmistö katsoo hallituksen onnistuneen hyvin.
Minustakin Suomen linja tuntuu ainakin paremmalta kuin Ruotsin.

Elinkeinoministeri Lintilä toteaa Ylen verkkosivujen mukaan: "Pitäisin lähinnä absurdina sitä tilannetta, että meillä voi olla  [Helsingin]  Tuomiokirkon edessä terassi täynnä porukkaa, mutta sitten hallitus ilmoittaisi, että älkää menkö mökille."

Hallitus ei ole ehkä vielä päättänyt suositustaan mökkeilyyn kesäkuun alusta lähtien. Nyt voidaan pohtia, mihin Lintilä pyrkii. Jos arvioidaan asiaa myötäsukaisuusperiaatteen mukaan, hän ilmeisesti katsoo mökeillä käyminen olevan edullista kansalaisten terveyden näkökulmasta. Jos taas punnitaan asiaa kyynisesti, Lintilä pyrkii ehkä ajamaan kaksilla rattailla. Hallitus saattaa näyttää hänestä olevan päätymässä suosittelemaan yhä pidättäytymistä mökkeilystä, mutta ministeri haluaa osoittaa keskustan kannattajille, että maaseudun asiaa yritetään ajaa. Maaseutukunnille lienee edullista, että mökkiläiset tuovat niihin rahaa. Voi myös olla, että Lintilä pyrkii vaikuttamaan hallituksen päätökseen median kautta.

Lintilä toivoo, että suositus saataisiin jo ennen ensi maanantaita. Maanantai on ylihuomisen ylihuominen. Mistä tällainen kiire, kun kyse on muutamasta päivästä?

Lintilä muistuttaa myös, että matkailu ei ole missään vaiheessa ole ollut kielletty. Ministeri kuitenkin edustaa itse hallitusta, joka on suosituksen antanut.

Minun on mahdotonta tietää ministerin todellisia vaikuttimia. En osaa myöskään arvioida, miten itse toimisin hänen asemassaan.

Missä endorfiinihumala?

Minä olen luullut, että juoksija pääsee taivaaseen juoksun jälkeen, mutta googlaamalla selvisi, että sitä koetaankin liikuntarasituksen kestäessä pitkään. Hyvänolontunteen arvellaan johtuvan liikunnan vuoksi erittyvästä endorfiinihormoonista.

Olen ihmetellyt, miksi en ole tuntenut lenkin jälkeen mitään erityistä. Nyt se selvisi.

Juoksijan taivas -kokemuksen on myös arveltu johtuvan kehon omista kannabinoideista tai verenkierron häiriintymisestä suorituksen aikana.

Minulla ei ole nykyisen lenkkeilyharrastukseni ajalta kokemuksia moisesta euforiasta. Juokseminen sujuu välillä paremmin, välillä huonommin ja joskus siltä väliltä. Siinä kaikki.

Maratooneillako tällaisista elämyksistä nautitaan?

Unilääkekierre

Kerroin maaliskuun lopun jutussani (Kontaktien välttäminen sujunut minulta huonosti) käynnistäni Trinitaksessa, jonka lääkäri määräsi minulle gerontosaurusannoksen unilääkkeitä. Aloin ottaa iltaisin puolitoista Stellaa, yhden Tenoxin ja yhden 4,5 milligramman Mirtazapinin. Annoksen suuruus hämmästytti minua.

Sovimme kuukauden päästä puhelimessa, että alan vähentää parin viikon päästä Stellaa ja/tai Tenoxia. En muista tarkoin, miten lääkäri ilmaisi asian. Pudotin Stellan yhteen pilleriin.

Asia mietitytti minua. Sain ystävälääkäriltä vinkin lääkäristä, joka on perehtynyt farmakologiaan ja voisi sopia minulle paremmin. Varasin hänelle ajan Pihlajalinnaan. Lääkäri tuntui pätevältä. Hän neuvoi minua ajamaan Tenoxin alas. Pudotin annoksen viikon päästä puolikkaaseen ja sitten neljäsosaan. Seuraava pudotus on nollaan. Lääkäri soittaa, kun olen ollut viikon käyttämättä Tenoxia.

Lääkkeillä on tunnetusti hyviä ja huonoja vaikutuksia. Yhteen käyttämääni lääkkeeseen liittyy virkistävä vaikutus ja luultavasti siksi joudun käyttämään unilääkkeitä. Kyseisen lääkkeen vaihtamista toiseen harkitaan.

Unilääkkeet vaikuttavat muistiin, ja ilmeisesti kaikki tai ainakin useat lääkkeet vaikuttavat myös toisiinsa. Yhteisvaikutus saa minut olemaan huolissani, vaivaako minua jokin muu sairaus.

Kunpa pääsisin irti unilääkkeistä.

Parvekerymsteerausta

Sekä olo- että makuuhuoneemme on saanut jatkeekseen kesätilan. Asuntomme on aikoinaan yhdistetty kahdesta asunnosta, joten meillä on kaksi parveketta. Nyt kummatkin on lasitettu.

Meillä parvekkeiden toiminnot jakautuvat luontevasti. Lounaan puolella on oleskeluparveke ja koillisen tavaravarasto.

Pohdiskelin äskettäin artikkelissani Kukkaihminen, voisiko kukista tulla vaimoni ja minun yhteinen harrastus.

Nyt vaikuttaa siltä, että hankimme kukat ja parvekekalusteet yhdessä, mutta vaimoni hoitaa kasvimme. Näin on selvintä. Kasteleminen ei suju kaksituumaisesti.

Hankimme tänään ristikon kuvassa näkyvän parvekkeen päätyyn. Ostimme myös kolmesta modulista koostuvan parvekesohvan, joka tulee kuvassa olevien kukkien kohdalle, kaksi tuolia sekä kaksi vierekkäin asetettavaa pöytää. Meillä on sopiva hylly köynnöskukkien ruukuille. Tarvitsemme niille vielä laatikon. Pakkaukset odottavat vielä purkamista olohuoneessa.

Päivämies-artikkelini "Miten usko tuli sukuuni?", "Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella" ja "Eläkeläisen työjärjestys"

Tässä linkkejä viime vuonna Päivämies-lehden blogisivuilla julkaistuihin artikkeleihin kesäkuusta syyskuuhun: 

Miten usko tuli sukuuni?

Vanhoillislestadiolaisuudella on ollut merkittävä rooli suvussani sekä äitini että isäni puolella. Käsittelen tässä artikkelissa uskon tuloa sukuuni. 

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

Isäni alkuperäinen sukunimi on Kukko. Kuulun Kukkojen sukuseuran hallitukseen. Kyseinen seura teki viime kesänä matkan suvun juurille Viipurinläänin Pyhäjärvelle. Tämä artikkeli on reportaasi matkastamme. 

Eläkeläisen työjärjestys

Pohdiskelen artikkelissa ajankäyttöäni eläkeläisenä. En halua olla enää kiireinen. Haluan kuitenkin tulla nähdyksi. 

Carstensin esikuva oli toinen kuumakalle - Michelangelo

Priamos Akilleuksen luona, 1794
Wikimedia Commons

Carstens ei uskonut oppimiseen rutiinityön avulla. Silti hän on taitava ja hänen töissään tekninen osaaminen yhdistyy järkiperäisyyteen. Hänellä sovelsi omia ankaria standardeja työhönsä, silti hänen teoksiinsa jäi ristiriitaisuutta. 

On helppo uskoa, että Carstensin esikuva oli Michelangelo, jonka hahmoja hänen maalaustensa henkilöt hätkähdyttävästi muistuttavat. Taisivat sitäpaitsi olla molemmat aika häkäpäitä luonteeltaan.

Väreistä Carstens ei juuri piitannut, mutta vastineeksi hänen työnsä ovat ilmaisuvoimaisia ja niissä näkyy muodon mestarillinen hallinta. 

Hänen hahmonsa ovat määrätietoisen tarmokkaita. Teoksia leimaa elegisen levollinen suuruus. Romantikko hän ei ollut, mutta hänen töissään voi tunnistaa häivähdyksen romantiikan melankoliaa.


Tämä artikkeli on julkaistu 20. lokakuuta 2010 blogissani Taidehistoriaa ja muutakin havinaa

Outo lasku

Vuokrasimme Ranskassa ollessamme auton päiväksi ystäviemme kanssa. Olin tavanomaisen huoleton, enkä laittanut tositetta talteen. En muista, millä maksoin laskun. En ole löytänyt tapahtumaa pankkitili- enkä luottokorttitiedoistani. Olen saattanut maksaa vuokran myös käteisellä.

Minulle tapahtui pieni vahinko, kun olimme palauttamassa autoa parkkihalliin. Auton kylkeen tuli pieniä jälkiä betonitolpasta. Kävin myöhemmin Herzin toimistossa mainitsemassa asiasta. "Ei ongelmaa". Kyseessä oli full insurance.

Meille on tullut myöhemmin kotiin lasku Ranskan Herziltä. En osaa päätellä englanninkielisestä tekstistä, mistä on kyse.

Päättäisinkö lanttia heittämällä, maksanko vai enkö maksa?

Carstens ei nöyristele

• 

  Ganymedes,1973
  Wikimedia Commons

  
  
  Asmus Jakob Carstens (1754-1798) ei ollut nuhjake. Hän oli uhmakkaan ylpeä
   raivopää, jopa niin, että sai potkut opettajan toimesta Berliinin Akatemiasta, kun 
  hyökkäsi tätä vastaan.
  
  Carstensin työtä voidaan luonnehtia sanoilla idea, järki, voima, muoto ja
   taito.

Hän otti aiheensa antiikista. Ehkä johtui hänen luonteestaan, että moni hänen
töistään jäi keskeneräiseksi ja valmiita hän hukkasi.

Yllä oikealla olevan hahmon liike on kauniin tasapainoinen. Figuuri on 
lihaksikkaan sopusuhtainen antiikin hengessä. 

Taiteilijan ote on jykevän karu. Klassismia!


Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin Taidehistoriaa ja muuta havinaa 
-blogissani 16. lokakuuta 2010. 

Kauhun hetkiä

Olen painiskellut viikon verran saadakseni uuden Macbookini käyttööni. Olen soittanut useita kertoja Apple-tukeen. En voi ymmärtää, miksi käyttäjätunnusjärjestelmän pitää olla näin monimutkainen.

Apuna on käytetty välillä vaimoni Macbookia ja välillä Android-kännykkääni.

Kun soitin maanantaina tukeen, keskustelu päätyi siihen, että minun pitää odottaa 24 tuntia saadakseni viestin karanteenini pituudesta (yksi tai kaksi päivää). Sitä ei tullut.

Soitin keskiviikkona uudestaan tukeen. Käynnistyi uusi 24 tunnin odotus. Viestiä ei tullut. Näiden odotusten aikana en ole saanut käyttää Applen palveluja lukuun ottamatta niin sanottua forgot-sivua. iCloud- sähköpostistani ei oltu sanottu mitään. Niinpä käytin sitä.

Viestiä ei tullut.

Soitin tänään Apple-tukeen. Kun tarkistin tilanteeni ohjeiden mukaan forgot-toiminnolla, järjestelmä kertoi minulle, että minun pitää odottaa 12 päivää, jonka jälkeen salasanani voidaan nollata.

Minulla on ollut aikaisemmin kaksi Macbookia. Järjestelmän avainnipputoiminto on muistanut salasanani ja minun on tarvinnut antaa vain ensimmäinen. En ole tullut koskaan paneutuneeksi Macbookin tunnushierarkiaan.

Olen söhlännyt ja tunaroinut näissä yhteistyöhetkissä Applen tukihenkilöiden kanssa. Tänään selvisi, että en olisi näiden karanteenieni aikana saanut käyttää iCloud-sähköpostianikaan. Vaikutti siltä, että en voisi käyttää sitä myöskään alkavan 12 päivän karanteenin aikana. Asiakaspalvelija hermostui lopulta ja puhelu piti lopettaa.

Menin käymään Varimportissa, josta olin ostanut uuden koneeni. Siellä kokeiltiin viimeksi luomaani koneen salasanaa ja se toimi. iCloudin salasana onnistuttiin kaivamaan vaimoni koneen avainnipusta.
Minua kehotettiin jatkamaan Apple-tuen kanssa.

Kun soitin, langalle sattui sama kärsivällinen kaveri, jonka kanssa olin jutellut aikaisemminkin tällä viikolla. Hän lupasi välittää palautteeni edellisestä tukihenkilöstä. Apple on toki nauhoittanut kaikki puhelut. Tämä tukihenkilö ohjasi kärsivällisesti minut lukemattomien salasanautelujen kautta tietojen palauttamiseen. En ymmärrä miten kukaan osaa vastata näihin oikein ilman tukea.

Järjestelmä laittoi minut vaihtamaan laitesalasanani vielä session lopussa. Sitten se kysyi sitä uudestaan. En edes muista, kumpi viimeksi mainituista toimi.

Tukihenkilö opasti minua myös tietojen palauttamisessa. Ihmettelin, miksi siihen meni kovin lyhyt aika. Meidän piti vaimoni kanssa lähteä tässä vaiheessa asioille.

Palattuamme käynnistin jännittyneenä koneeni. Laitteen toiseksi viimeinen salasana toimi. Onnistuin myös kirjautumaan iCloudiin. Hajonneesta koneesta pelastetu tiedot eivät olleet siirtyneet.

Olen saanut koneen käyttööni, ja 12 päivän karanteeni vältettiin.

Android kännykkääni on tämän viikon aikana tullut tällaisia ilmoituksia: Sync for iCloud Mail XX min sitten. Tilin heikki.honkala(miukumauku)icloud.com tunnistautuminen ...

Olen aikoinaan yrittänyt saada iCloudia toimimaan Android-kännykälläni ja asentanut sitä varten kaksi Sync for iCloud -ohjelmaa ilman tulosta. Sekö lähettää noita mystisiä viestejä? Vaikuttavatko ne karanteenini pituuteen? Vaikuttaako vaimoni Macbookin käyttö siihen?

Minulla on ollut kafkamainen olo. Pieni ihminen taistelee suuren Applen algoritmeja vastaan.

Kirjoitan tätä postaustani uudella koneellani.

Kukkaihminen

Kukkaihminen tuo mieleen henkilön, joka rakastaa kukkien kauneutta ja hoivaa omaa tarhaansa sisällä tai ulkona tai sekä-että jatkuvasti kastellen ja karsien.

Minä en ole ollut kukkaihminen, mutta voisiko minusta tulla sellainen?

Meillä on nykyisessä asunnossamme pitkä parveke, joka antaa lounaaseen. Nyt se myös lasitettu.

Olemme käyneet vaimoni kanssa kukkatarhoissa ja ostaneet ruukkukukkia. Vaimoni sai niitä myös äitienpäivälahjaksi. Olemme myös suunnitelleet ristikkoa parvekkeen päätyyn kannattelemaan köynnöksiä.

Minä olen halunnut olla mukana asiassa, mutta en kuitenkaan ole. On jatkuvasti olevinaan muuta puuhaa. En tule huolehtineeksi kastelusta.

Pitääkö kukkaihmiseksi syntyä vai onko ryhtyminen mahdollista?

Kukat voisivat olla yhteinen harrastus, mutta en saa itsestäni selvää.

Hävetti

Jatkoin eilen läppäriongelmani ratkaisemista Apple-tuen avulla. Nyt kumppaninani ole eri henkilö. Hän jaksoi selvittää kärsivällisesti asiaa kanssani. Lopulta hänen täytyi todeta, että Applen järjestelmä laittaa minut nyt karanteeniin. Ei hän näin asiaa ilmaissut, mutta minun pitäisi saada 24 tunnin kuluttua (ei ole vielä tullut) viesti, jossa kerrotaan, pitääkö minun vielä odottaa yhden päivän ajan vai kaksi päivää.

Kun karanteeni on ohi, Apple uskoo, että kännykkäni on oikean henkilön hallussa ja yhteistyötä voidaan jatkaa.

Hajamielinen ihminen ja tämän päivän tietotekniikka ei ole toimiva yhdistelmä, ainakaan tässä tapauksessa. Kun yritin ensimmäistä kertaa saada koneen käyttööni, laite kehotti minua antamaan salasanan tietokonetilille. En ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, mutta annoin salasanan. Nyt tiedän sen tarkoittavan järjestelyä, jonka avulla samaa laitetta voi käyttää eri henkilöt kukin omalla tilillään.

Sitten minulla meni sekaisin iCloudin ja Apple id:n salasanat. Eilisessä postauksessani väitin, ettei tunnusnumeroita tullut mihinkään. Istunnon jälkeen huomasin, että olin jotenkin onnistunut siirtämään kännykkäni viestit uuteen kansioon, joten tunnusnumeroviestit eivät tulleet näkyviin. Niitä oli useita.

Tunsin voimakasta häpeää. Nyt se on jo mennyt ohi. Olen sellainen inhimillinen olento kuin olen. Ei minun tarvitsisi ripittäytyä täällä, mutta haluan asettaa Apple-tuen asiakaspalvelijoiden kyvyt oikeaan valoon. En voi kuin ihailla heidän pitkämielisyyttään kaltaiseni olennon tukena. Toivottavasti saavat työnohjausta.

Solmu ei ole auennut

Olen yrittänyt saada uutta läppäriäni käyttöön Apple-tuen avustuksella. Ensimmäisestä portista pääsin, mutta kun yritettiin jatkaa siten, että Applelta olisi pitänyt tulla viesti vaimoni läppäriin, hänen iPhoneensa tai minun Android-kännykkääni, ei tullut mihinkään.

Sitten kännykkääni onnistuttiin saamaan kaksi kertaa kuusinumeroinen tunnusluku ja annoin ne takuulla oikein kummallakin kerralla koneelle, mutta niitä ei hyväksytty.

Minun piti käydä välillä terveyskeskuksessa. Jostakin syystä asiakaspalvelijan ääni puuroutui kännykässäni. Ymmärsin, että minä saisin sähköpostiviestin, jonka avulla jatkettaisiin, mutta sellaista ei ole tullut.

Otan kohta uudestaan yhteyden. 

Uusi läppärini on solmussa

Ostin uuden Macbookin vanhan rikkoutuneen tilalle perjantaina. Saan hyvän korvauksen kotivakuutuksesta.

Sain uuden koneeni solmuun heti alkajaisiksi. Syynä saattaa olla se, että olin vaihtanut iCloud-salasanani rikkoutumisen jälkeen. iCloudissa käytetään samaa tunnusta ja salasanaa kuin Macbookissa. Oletin, että muutettu on voimassa. Macbook ei pitänyt sitä oikeana, mutta antoi minun jatkaa jotenkin rajoitetusti. Minun piti vastata sellaisiinkin kysymyksiin, joiden sisältö oli minulle outo.

Minulla oli varmistuslevy kytkettynä koneeseen, mutta minua ei johdatettu vanhojen tietojen palauttamiseen.

Kun yritin taas alkaa käyttää läppäriäni, se alkoi käyttöönottoprosessin jotenkin uudestaan. Alkukierroksella olin antanut sormenjälkeni, mutta se ei toiminut. Nyt en tiedä, millä konsteilla saisin laitteen käyttöön.

Laite kertoi minulle, että Applekaan ei tiedä salasanaani.

Otan huomenna yhteyden Apple-tukeen.

Koronakatse

Koronakatsetta ei ole. Keksin ilmauksen itse.

Kävin taas tänään tavanomaisella linnalenkilläni. Juoksin kotoa Ratapihankadulle, jatkoin Tukholmankatua ja sitten radanvieruspolkua eteenpäin. Linnan lähellä huomasin, että Linnakioski on avautunut. Kesä on tulossa. Linnakioskista saa ehkä kaupungin parhaat hampurilaiset.

Kiersin linnan ja pidin tauon yhdellä Linnanpuiston penkeistä. Palasin samaa reittiä takaisin. Väistin vastaantulijoita huolellisesti kuten näinä aikoina on syytä. Taisi olla eräs Hesarin kolumnisti, joka toivoi, että koronakaarroksia tehdessämme voisimme kohdata katseella väistettävän ja jopa nyökätä hänelle. Kaikki tämänpäiväiset vastaantulijat katsoivat tiukasti eteenpäin, vaikka tarjosin katsekontaktia.

Tavat eivät muutu yhden kolumnistin toiveesta. Tuskinpa Ranskassakaan ovat muuttuneet. Sielläkin  on tapana ollut katsoa suoraan eteenpäin eikä kuikuilla vastaantulijoita. Hassuahan se olisikin, kun vastaantulijoita riittää.

Ranskassa on kuitenkin yksi kaunis tapa, jota toivoisin tännekin. Kun siellä tullaan vastaan jotakuta muuta kulkijaa hiljaisella tai syrjäisellä tiellä tai kadulla, on tapana sanoa bonjour tai bonsoir ja vastata, jos naapuri ehtii ensin. Minusta tapa kertoo, että ei ole mitään hätää ja kumpikaan ei aio käydä kimppuun.

Kosmologin silmissä olemme teoriassa vain massatihentymiä kaarevassa avaruudessa. Ranskalaisen tavan mukainen tervehdys muukalaisten kohdatessa kertoo jotakin ihmisyydestämme.

MOT:n keskenään ristiriitaiset ilmastonmuutosohjelmat

"Jokainen" meistä pitää itseään medialukutaitoisena. Meidän pitäisi jaksaa jatkuvasti olla varuillamme median äärellä ja miettiä toimittajien mahdollisia agendoja. Ei ole helppo laji.

Olen jo kirjoittanut MOT:n äskettäisestä ohjelmasta Ilmastoepäilyn kylväjät. Siinä haastatellaan sekä aiheeseen kriittisesti että myönteisesti suhtautuvia. En keksi parempia nimityksille näille leireille. Otsikko toki kertoo toimittajan ilmeisen näkemyksen asiasta.

Olen nyt katsonut MOT:n kaksi aikaisempaa ohjelmaa samasta aiheesta. Niissä agenda on täysin vastakkainen. Ohjelmat Ilmastogate ja Ilmastokatastrofi peruutettu esitettiin vuonna 2010. Jälkimmäisestä on ilmeisesti tullut myös päivitetty versio vuonna 2018. Jälkimmäinen katsomani oli luultavasti alkuperäinen versio. Molemmissa on paljon samaa aineistoa. Asiantuntijoina on käytetty vain aiheeseen kriittisesti suhtautuvia. Jommassakummassa sanottiin, että ohjelmaan oli pyydetty haastattelua myös Petteri Taalakselta, mutta tämä oli kieltäytynyt. Hänen näkemyksensä olisi varmaankin poikennut linjasta. Hän toimi kyseisten ohjelmien esitysaikana Ilmatieteen laitoksen pääjohtajana ja on nyt Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri.

Vanhoissa MOT:n ohjelmissa ilmostonmuutosuhkaa todellisena pitävät leimataan lähes rikollisiksi. Näin ajattelevia kutsutaan halveksivasti lätkäjengiksi surullisen kuuluisan jääkiekkomailagraafin mukaan. Vaikutusvaltaisen MIT-yliopiston edustaja heittää epäilyksen, että "lätkäjengin" tutkijat ja jotkut muut tahot tienaavat rahaa kannoillaan. Tästä heitosta on ilmeisesti tehty totuus. Jommassakummassa esitettiin "lätkäjengin" jäsenten toisilleen lähettämiksi sanottuja tyrmistyttäviä viestejä. Ne kielivät manipuloinnista.

En osaa sanoa, ovatko MOT:n vanhat ohjelmat lähteitä taitavasti valikoiden tehtyä propagandaa vai ansiokasta tutkivaa journalismia. Ainakin ne saivat minut hämmennyksen valtaan.

Vanhin pojistani tiesi, että vanhojen ohjelmien tuottajana toimi Matti Virtanen, joka julkaisi viime vuonna ilmastokriitisen teoksen Ilmastopaniikki: Hoito-opas.

Ihmettelen, mikä on toimittajan, tuottajan ja Ylen linjan rooli näiden ohjelmien teossa.

Tiedän, että myös termistä "ilmastokriitikko" väännetään kättä.

Viimeisimmässä ohjelmassa haastateltu ilmastokriittisen Ilmastofoorumin edustaja Simo Ruoho väitti, että IPPC:n tutkimukset ovat sinänsä luotettavia, mutta että raportit ovat poliittisesti vinoutuneita.

Ruoho on suorittanut syventävät opinnot astronomiassa ja opettajan tutkinnon. Virtasella on maisteriopinnot maantieteessä.

Olen yhä etsijä. Yritän saada selvää, miten mielikuvani ilmastonmuutosuhasta syntyvät.

Toivon sydämmestäni, että denialistit ja skeptikot ovat oikeassa. 

Jos miehet osaisivat puhua ...

Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut jossakin teoksistaan sarkastisesti jotenkin, että jos miehet oppisivat puhumaan, kaikki maailman ongelmat ratkeaisivat.

Stereotypia mykistä miehistä pitää varmasti ainakin osittain paikkansa. Minulle syntyi aikoinaan poikakirjoja ja sarjakuvia lukiessani ihannekuva neuvokkaasta miehestä, joka ratkaisee tyynenä isotkin ongelmat.

Minun lapsuudessani ei Tex Willer ilmestynyt ainakaan Suomessa, mutta tämä sarjakuvahahmo lienee täydellinen esimerkki lajityypistä. Korkeajännitys-lehdessä veistetään huumoria ja tapetaan samalla vihollisia. Poikakirjoissa tapahtumat eivät olleet yleensä väkivaltaisia, mutta mielentyyneys ja toiminnallien nokkeluus oli arvossaan.  

Olin lapsuudessani partiolainen. Liikkeen perustaja, buurisodassa toiminut sotasankari, kenraalimajuri Baden-Powell, kirjoitti aikoinaan pienen tiedusteluoppaan, josta tuli menestys ja joka johti partioliikkeen perustamiseen. Sanasta partio tuo mieleen pienen joukon poliiseja tai sotilaita. Partiossa minäkin sain osallistua muun muassa reippaaseen leirielämään, mikä olikin hienoa. Jälkeenpäin olen ihmetellyt yhtä partioliikkeen slogania: Mitä mukavampaa, sen epämukavampaa, ja mitä epämukavampaa, sen mukavampaa. Virke on oikeastaan järjetön, mutta sen tarkoituksena oli mahdollisesti valmentaa poikia myöhäisempään armeija-aikaan ja perinteiseen miehekkyyteen.

Meitä miehiä saatetaan muistuttaa tunteiden ilmaisemisen tärkeydestä. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota neuvotun ikään, kun odottaa tuloksia. Millaisessa maailmassa asianomainen on kasvanut.

Tunteiden ilmaiseminen onnistuu toki muullakin tavoin, mutta puhumalla asiat selviävät - jos selviävät.

Kannattaa puhua - aikuisen oikeasti.

Teoreettisen kuivakka Mengs

Mengs, Parnassus, Wikimedia Commons

Saksankielisellä alueella oltiin jo varhain toteuttamassa klassismin ideoita. Kaksi hahmoa nousee yli muiden, teoreetikko Anton Raphael Mengs (1728-79) ja raivopää Asmus Jakob Carstens (1954-98).



Omakuva
Wikimedia Commons

 Mengs oli taitava maalari, mutta hänen työssään korostui liiaksi älyllisyys ja "oikein" maalaaminen. Hän sommitteli maalauksensa laskelmallisen perusteellisesti ja lisäsi niihin elementtejä yksi kerrallaan. Henkilöt näyttävät kovin siisteiltä ja elottomilta.

Mengsin taiteessa näkyy klassismin ohella vielä barokin vaikutus. Valitettavasti hän ei saa näistä rakennettua ansiokasta synteesiä vaan nämä piirteet jäävät erillisíksi. Hänen barokistaankin puuttuu elämä. Hänen esikuviaan olivat Raphael, Corregio ja Tizian. 

Johann Joachim Winckelmann
1755 jälkeen
Wikimedia Commons 

Mengs maalasi Parnassuksen (yllä) vuosisadan puolivälissä. Henkilöt ovat kuin posliinihahmoja piirongin päälle asetettuina. Vasemmalla olevan tanssijaparin liike on hurja, mutta näyttää pikkupatsaiden viereen asetetulta mekaaniselta lelulta, joka on vedetty ja päästettynä vauhtiin.

Ankaraa tekstiä Mengsistä, mutta sokerit tulevat pohjalta. Mengs oli erinomainen muotokuvamaalari, kuten oheinen omakuva ja Winckelmannin muotokuva osoittavat. Niissä on luonnetta ja eloa.

Winckelmann oli arkeologi ja hänellä sanotaan olleen merkittävä vaikutus uusklassismin syntyyn.


Tämä artikkeli on julkaistu 9.10.2010 blogissa Taidehistoriaa ja muuta havinaa. 

Hyvin vastenmielinen ilmiö

Eilisiltainen Ulkolinja (Näkymättömät työntekijät) kertoi asiasta, josta minulla ei ollut aavistustakaan.

Suuret amerikkalaiset teknologiajätit - kuten Google ja Facebook - teettävät aliahankkijoiden kautta työtä pahimmillaan lähes palkatta. Työ on ainakin osittain hyvin yksitoikkoista tai raakuuksien näkemiselle altistavaa. Tekoäly ei vielä pysty hoitamaan näitä asioita luotettavasti. Alipalkatut ihmiset tavallaan kouluttavat tekoälyä.  He näytävät tekevän sen käyttöliittymältään yksinkertaiselta vaikuttavilla sovelluksilla, joka muokkaa algorimeja. Palkkaus voi olla huonoimmillaan kymmeniä senttejä tunnissa.

Kaarinan tammilehtoa

Järjestely toimii siten, että työntekijät eivät pääse työsuhteeseen työn alkuperäisen käyttäjän kanssa. Mallin on mahdollisesti luonut Figure Eight (aik. Dolores Lab), joka näyttää toimivan yrityskaupan jälkeen nimellä appen. Figure Eightin pomo Lukas Biewald on kehuskellut, miten ihminen voidaan palkata töihin kymmeneksi minuutiksi ja potkaista sitten ulos.

Biewaldia haastatellaan ohjelmassa. Tapahtumaa vartioi yrityksen viestintäjohtaja. Kun heiltä kysytään mikrotyöntekijöiden työolosuhteista, tapaaminen loppuu lyhyeen.

Esimerkkitapauksina on kaupassa työskentelevä mies ja avustusta saava yksinhuoltajanainen, jotka hankkivat mikrotyön avulla lisäansiota. Muuta sivutyötä ei ole saatavissa.

Dokumenttiin yritettiin saada haastatteluja mikrotyötä teettäviltä suuryrityksiltä. Nämä kieltäytyivät. Jotkut ilmoittivat korulausein, kuinka tärkeää työntekijöiden hyvinvointi heille on. Työsuhteisille saattaa ollakin.

Näiden mikrotyöläisten työpanos on yheiskunnalle hyvin tärkeä, koska he siivoavat netistä pois vihapuhetta, pornoa ja väkivaltamateriaalia. Samalla he kuitenkin altistuvat itse tällaiselle aineistolle.
Esimerkkeinä aineiston vakivaltaisuudesta äärimmillään kerrotaan videoista, joista yhdessä nainen poltetaan elävältä ja muissa silvotaan ihmisiä. Tällaisten näkeminen aiheuttaa traumoja.

En voi käsittää, miten tuollaista materiaalia synnytetään. Ovatko ne aitoja vai keinotekoisia? Toivottavasti jälkimmäisiä.

Tämän dokumentin näkeminen aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Minä kirjoitan tätä artikkelia Googlen omistaman Bloggerin alustalle. Kun olen julkaissut juttuni, linkitän sen etusivulleni Facebookiin.

Ulkolinja kuvaa olevansa kansainvälistä journalismia. Tähän dokumenttiin Yle on varmasti ostanut oikeudet. Se tuli eilen suorana ja on yhä nähtävissä Areenassa. Dokkarin sisältö on hyvin luotettavan tuntuista. Onko sanoma kuitenkin jotenkin värittynyt?

Amerikkalaisilla tietotekniikkajättiläisillä on suunnattoman paljon valtaa. On hyvin vaikea tulla toimeen ilman heidän ohjelmiaan. Jos yrittäisin boikotoida niitä, se ei tuntuisi missään ja minä en voisi tehdä sitä, mitä haluan.

Nettiä siivotaan saastasta mikrotyönä lasten ja meidän kaikkien suojelemiseksi. Jätit teettävät työn äärimmäisen halvalla, koska se on mahdollista, ja saavat suuremmat voitot.

Hallitus on eettisesti mahdottoman edessä

Hallitus on hyvin vaikeassa tilanteessa, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi. Heidän päästöksensä merkitsevät ihmishenkien menetyksiä. He pyrkivät kuitenkin pitämään tartunnan saaneiden määrän niin alhaisena, että tehohoidon kapasiteetti riittää. Toistaiseksi he ovat onnistuneet.

Pari professoria - saattoi olla joku kolmaskin mukana - kritisoi muistaakseni joko Uudenmaan saarron lopettamista tai rajalinjan sijaintiaa tai muuta aiheeseen liittyvää. He katsoivat, että päätöksestä seuraa tiettyjen ihmisten kuolema. Uhreja ei tietenkään voida nimetä etukäteen. Kriitikot ovat varmaan oikeassa.

Hallituksen tilanne on eettisesti mahdoton. Suomi pitäisi pysäyttää kokonaan, jos halutaan, ettei kukaan ei kuolisi koronan vuoksi. Niin ei tietenkään voida toimai. Hallitus joutuu optimoimaan päätöksiään erilaisten muuttujien perusteella. Ministerit joutuvat punnitsemaan erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia talouteen, terveydenhuollon kapasiteetin riittävyyteen, muiden yhteiskunnan palvelujen toimimiseen, laumaimmuniteetin syntymiseen, koululaisten ja opiskelijoiden oppimiseen ja niin edelleen. Tällaisia asioita on mahdoton yhteismitallistaa.

Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.

En tiedä, ehtivätkö ministerit pohtia vaikutuksia erilaisten eettisten periaatteiden valossa. Seurausetiikan näkökulmasta toimien tulokset ratkaisevat. Velvollisuusetiikka painottaa , että on toimittava velvollisuuksien tai muiden periaatteiden mukaisesti. Hyve-etiikassa pohditaan ihmisten ominaisuuksien hyviä ja huonoja puolia.

Erityisesti sota-aikana valtiovallan toimet saattavat olla eettisesti ristiriitaisia. Kansalaisille voidaan suoranaisesti valehdella, jotta he jaksaisivat pysyä toiveikkaina vaikeina aikoina. Tällaista saatetaan pitää  seurausetiikan näkökulmastaperusteltuna, mutta valehteleminen on monien periaatteiden vastaista eikä sitä ainakaan pidetä hyveenä.

Ministerit kokeva varmasti olevansa velvollisia toimimaan koko Suomen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. He pyrkivät toiminnassaan myös mahdollisimman hyvään tulokseen.

Hallituksen päätöksenteko on erityisen haastavaa, koska koronaviruksen käytäytymistä ei tunneta. Ministerit ovat kuin kovaa vauhtia väärällä raiteella kiitävässä junassa, jonka kuljettaja ei ole tajuissaan.

On monia hankalia tilanteita, joissa erilaisista eettisistä näkökulmistakaan ei tunnu olevan juuri apua.

Hallituksen asema ei ole kadehdittava.

Kokeilimme virtuaalikokoustamista

Olin siinä luulossa, että Googlen virtuaalikokousalusta Meet on ilmainen. Ei ole. 

Muut osallistujat pääsevät hinnattomaan kyytiin, mutta kokoonkutsuja - tai hänen edustamansa organisaatio - joutuu kaivamaan kuvetta.

Kukkojen sukuseuran hallitus piti edellisen kokouksensa sähköpostitse, mitä en syntyneen kokemuksen perusteella suosittele. Kokeilimme tänään pienellä joukola Meet-alustaa. Jouduin ottamaan Google Suiten käyttöön. Maksaa noin kympin kuussa. Näin jossakin vitosen hinnan, mutta en jaksanut enää etsiä sitä.

Tämän lisäksi minulta vaadittiin domain-osoite. Perustin sellaisen osoitteella sairaanrakaselämä.com. En tiedä, tarvitsenko sitä muuhun. Se voisi ehkä olla tämän blogini osoite.
Osoite maksaa noin kuusi kymppiä vuodessa. Ajattelin, että voin käyttää kokousalustaa perhepiirissä.

Jos joku saanoo Meet-sovellusta ilmaiseksi, hän käyttää luultavasti työnantajansa maksamaa alustaa.

Kun yritin luoda ensimmäisen istuntunnon, tulin kilikanneeksi linkkiä, joka vei minut kalenteriin. Loin sinne istunnon illaksi ja annoin muiden osallistujien sähköpostiosoitteet. Sitten en osannut edetä mihinkään. Osallistujat saivat linkit, jotka olivat turhia, koska istuntoa ei ollut oikeasti syntynyt. En löytänyt sellaista Meetistä. Osallistujien on määrä päästä mukaan, kun klikkaavat saamaansa linkkiä.

Illalla lähetin kutsut toista kautta. Kokouksen synnyttäminen ei ollut mutkatonta. Yhden osallistujan outlook-sähköpostiosoite ei toiminut. Onneksi hänellä on myös gmail-osoite. joka toimi. Toisen gmail-osoite saatiin toimimaan. Meet ei tunnu toimivat Applen Safari-selaimella. Googlen Chrome tietenkin käy.

Kolmannen yhteyttä ei saatu synnytetyksi. Hän käytti Macbookia, mutta hänellä ei ollut gmail-osoitetta. Hän luultavasti käytti selaimena Safaria. Yritämme hänen kanssaan myöhemmin uudestaan. Hän oli mukana kännykkäpuhelun avulla.

Meet-sovellus toimi ihan hyvin, kun yhteydet saatiin luoduksi. Minun on syytä kokeilla yhteyksiä muiden hallituksen jäsenten kanssa ennen kuin kokoustamme koko hallituksen voimin.

Kesällä meillä pitäisi olla sukuseuran sääntöjen mukaan sukukokous, jolle hallitus on tilivelvollinen toimistaan. Paikaksi on valittu Jämijärvi, mutta korona ...

Kaikista hankaluuksista huolimatta, näiden virtuaalialustojen käyttämiseen on syytä opetella. Siten voimme toimia ilmastonmuutosuhkaa vastaan.

Miten sujuisi sukukokous Meetin avulla?

 

Voiko olla elämää ilman henkilökohtaista läppäriä

Voi, mutta se ei ole kivaa. Läppärini pimeni ennen kuin palasimme Suomeen. Lähetin vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ennen pääsiäistä, mutta en ole saanut vastausta vieläkään. Soitin yhtiöön ennen kuin tein ilmoituksen, pääsin hyvin läpi ja käsittelyajaksi arvioitiin noin viikko. No, saattoi olla "ainakin viikko".

Kun soitan yhtiöön ja teen esitetyt valinnat, kuulen, että palvelu on tilapäisesti pois käytöstä. Näin on käynyt ainakin parina kolmena arkipäivänä.

Olen myös lähettänyt asiasta viestin sähköpostitse, mutta en ole saanut vastausta.

Ovatko suomalaiset yhtäkkiä vimmautuneet hajottamaan tietokoneitansa vai mistä ruuhka voi johtua?
Onko käsittelijät valjastettu peruuntuneita matkoja koskevien hakemusten kimppuun.

Tänään huomasin, että voin yrittää saada yhteyden toista kautta. Ajoneuvopuolella vastattiin ja todettiin, ettei hakemustani ole vielä käsitelty. Asiakaspalvelija lupasi jättää soittopyynnön asianomaiselle taholle.

Läppärin jakaminen vaimon kanssa alkaa koetella suhdetta. Korona, kaksi nettiriippuvaista ja yksi kone!

En haluaisi ostaa uutta ennen kuin tiedän korvauksen. Alkaa jo poltella.

Mysteeri 1980-luvun alusta

Silloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli syntynyt vuonna 1900 ja täytti pyöreitä. Häntä  muistettiin tietenkin monin tavoin.

Jostakin syystä minä sain kiitoskortin onnitteluista, jollaisiin en ole osallinen millään tavoin. Kortin allekirjoitus näyttää aidolta. En ole silti varma, onko se sellainen. Kuoreen on tuotettu kohokirjaimin teksti "Tasavallan presidentti".

Ainoa keksimäni selitys asialle on se, että olin luultavasti tuohon aikaan Kukkojen sukuseuran varatilintarkastaja. Seura tietääkseni lahjoitti presidentille teoksen Kukkojen suku, jossa kerrotaan isänpuoleisen sukuni yhden haaran vaiheista ja jossa on myös sukutaulut, tosin muistaakseni vain isälinjat.

Miksi presidentin avustajat olisivat kirjanneet kiitettävien listalle myös varatilitarkastajan ja vaivautuneet selvittämään osoitteen? Asuimme tuolloin Korson Mikkolassa.

Miksi unet ovat surrealistisia?

Unien synty

Askeisessä Tiedeykkösessä (Unessa aivot siirtävät dataa ja peseytyvät) keskusteltiin nukkumisesta. Haastateltavana oleva dosentti Tarja Stenberg kertoi, että unet saavat aineksensa muististamme, mutta ne ovat sekavia, koska aivojemme looginen puoli on levossa. Jotenkin näin. Tästä voisi päätellä, että unella ei ole meille mitään sanottavaa.

Muistan kuulleeni olettamuksen, että me valmistaudumme unissamme selviytymään tilanteista, joihin voimme joutua todellisessa elämässä.

Kasvitieteellisen puutarhan alueelta Ruissalosta

Pysäköintitalossa Tukholmassa

Tänäaamuisessa unessani vaimoni oli lasten kanssa jossakin asunnossa Tukholmassa tai sen liepeillä. Meillä oli pari kolme lasta, joten tapahtumat sijoittuivat aikaan, jolloin olimme nuori perhe. Minä olin hakemassa autoa ilmeisesti lainaksi tai vuokralle. Sain avaimet mieheltä, jolla oli erään entisen opettajakollegani ulkomuoto. Hän antoi minulle myös kukkapuketin, jota oli avattu yläpäästä.

Paluumatkalla mietin, että minun pitäisi palauttaa puketti. Ajoin sitten laajalla risteysalueella. Olin kai tehnyt jonkin virheen, koska edestäni suhahti auto.

Seuraavaksi olin parkkitalossa, joka oli muka Tukholman Slussenilla. Olin jättänyt auton alakerrokseen. Se oli tietenkin Saab tai ehkä Volvo. Yritin hakea sitä sieltä, mutta en löytänyt, vaikka se oli ollut näkyvissä.

Parkkihallissa oli ylimääräisiä jyrkkiä luiskia, joita ei ollut tarkoitettu autoille eikä ihmisille. Autonavain ja jokin muu esine alkoi valua sellaiseen. Minun oli haettava ne. Joku nainen katsoi minua hämmästyneenä, kun palasin. Jag hämtäde mina saker, sanoin ja hän rauhoittui.

Outo oppitunti

Näin aamulla toisenkin unen. Olin ruotsin tunnilla, jonka opettaja saattoi olla parkkihallissa tapaamani tuntematon ovaalikasvoinen nainen. Tunnilla oli jossakin vaiheessa toinenkin opiskelija, mutta myöhemmin hän oli hävinnyt. Käytettävän oppikirjan nimi viittasi jotenkin tuosta hetkestä menneeseen. En kuitenkaan muista sitä. Tunnelma oli sellainen, että opettaja puhuu ja muut ovat hiljaa.

Rohkaistuin kuitenkin pyytämään puheenvuoroa. Opettaja oli katsoi minua empien. Lyhyt puheenvuoro, sanoin, ja näytin muutaman sentin mittaa etusormella ja peukalolla. Hän myöntyi.

Kerroin tapauksesta, jota en muista oikeasti kuulleeni. Pieni perhe oli ollut purjehtimassa. Perhe joutui jostakin syystä veden varaan ja kaikki hukkuivat. Heidän ruumiinsa jäätyivät, vaikka sää vaikutti leppeältä. Jostakin syystä heidät piti myös haudata jäätyneinä.


Olemme tavanneet vaimoni kanssa Tukholmassa ollessamme kesätöissä. Olimme Tukholmassa myös parin vuoden päästä kesällä nuorena avioparina. Noilla kerroilla emme autolla ajelleet. Olemme toki myöhemminkin käyneet rakkauden kaupungissamme. Minulla on ollut työsuhdeautoinani pari Saabia ja kolme Volvoa.

Keskustelimme eilen purjehtimisesta, kun kuulimme sattumalta autoradiosta osan jonkun purjehtijan haastattelusta. Olen myös viime aikoina ajatellut kouluaikaani, jolloin oppitunnit olivat minulle koettelevia. Oli vaikeaa olla hiljaa ja kuunnella.

Ei nämä unet ole minusta täysin ilman johdonmukaisuutta syntyneet.

Muistikuvani näistä unista ovat jo varmaan muokkautuneet.

Miksi ruumiit piti haudata pakastettuina?

Ilmastonmuutos - leimaava aihe

Ilmastonmuutouhkaan suhtautuminen on vaikea asia

Yhtäältä useimmat meistä emme osaa arvioida alan tutkimuksen uskottavuutta. Toisaalta on kohtalokasta, jos ihmisen osuus asiassa on tuhoisa, emmekä me toimi kuten pitäisi. Minä tunnen velvollisuutta kirjoittaa asiasta, vaikka huomaan samalla leimautuvani.

Minua havadutti, kun eräs ystäväni luokitteli minut suunnilleen militantiksi. Hän ei käyttänyt mitään tämäntapaistakaan sanaa, mutta tulkitsin hänen arvionsa tuonsuuntaiseksi. Hänen havaintoonsa saattaa olla aihetta. Hän viittasi siihen, että olen puhunut Greta Thunbergin puolesta. Olen kuullut joitakin Thungergin puheista ja lukenut kirjan, jossa kerrotaan hänen elämästään ennen kuuluisuutta. Kieltämättä hän esiintyy hyökkäävästi julkisissa puheissaan. Hänen pääsanomansa on kehotus kuunnella tiedettä. Hän odottaa päättäjiltä ripeitä toimia. Thunberg on saanut käsittämättömän paljon julkisuutta, mutta tuskin juurikaan muutosta päättäjien toimiin. Hämmästelen, kuinka paljon tämä lapsen näköinen alaikäinen on kirvoittanut vihamielisiä kommentteja aikuisilta ihmisiltä. Nyt hänet on unohdettu. Toivottavasti hän on palannut oman tulevaisuutensa vuoksi kouluun.

Olen etsijä, joka toivoo denialistien olevan oikeassa

Minut on kahdesti pelastettu syövältä hoitomenetelmin, jotka ovat suunnilleen samat kaikissa Suomen kaltaisissa varakkaissa maissa. Ne perustuvat tieteeseen. En ole turvautunut esimerkiksi pakurikääpään, jolla on varmasti äänekkäitä puolestapuhujia lääketieteen ulkopuolella. Olisi ollut hyvin hämmentävää, jos hoitoja saadessani julkisuudessa olisi kiistelty ankarasti tunnustettujen hoitojen ja erilaisten spekulaatioiden välillä. Alan tieteentekijät lienevät varsin yksimielisiä toimivista hoidoista.

Miksi tilanne olisi toisin ilmastotieteessä?

Johtuuko vastakkainasettelu rahasta? Onko taustalla tahoja, joista toiset hyötyvät ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vastatoimista ja toiset niiden jarruttamisesta? Olemmeko me innokkaat keskustelijat vain suuren rahan hyväuskoisia juoksupoikia ja tyttöjä?

Minusta on alkanut tuntua, että minun pitäisi olla hiljaa, mutta juuri silloin todennäköisesti toimisin kuten jokin taho haluaa.

Joku tarvitsee apua

Saatamme nähdä selvästi yli seitsemänkymppisiä asiointikierroksella. Osa saattaa uhmata suositusta tarkoituksella, mutta kaikilla ei ole läheisiä tai jos on, nämä saattavat asua kaukana. Joillekin voi olla vaikeaa pyytää apua.

Monilla voi olla auttamishalua ja aikaa, mutta ei tietoa apua tarvitsevista tai joutuu itse välttämään kontakteja. Esimerkiksi riskiryhmäläisten puolisoiden on syytä olla varovaisia.

Puhelu, sähköposti tai someviesti lämmittää yksinäisen mieltä. Sellainenkin on tavallaan auttamista.

Nyt voi olla aika soittaa tädille, sedälle, serkuille, ehkä isotädille tai -sedälle, jopa pikkuserkulle.

Selaamalla kännykän yhteystietoja, sähköpostiosoitteita tai sometilejä voisi saada ideoita autettavista. Joku eläkkeelle jäänyt työkaveri tai entinen naapuri voi tarvita asiointiapua.

Auttaa voi myös siten, että etsii auttajan jollekin, jota ei pysty itse auttamaan.

Etsivä löytää autettavan. Somen avulla voi tavoitella niitäkin, jotka eivät tule heti mieleen.

 

Hajamielisyys muuttaa elämäni komediaksi

Eilen viimeistään piti vaihtaa kesärenkaat autoon. Olin varannut vaihdon kantapaikasta tuolle päivälle. Muistin asian 17 minuuttia ennen määräaikaa. Vaatteet päälle, kesärenkaat parvekkeelta autoon ja menoksi. Onneksi Rengasmarket on vain parin kilometrin päässä kotoa. Naantalin pikatieltä käännytään Uhrilähteenkadulle, siitä Saukonojankujalle, joka tuntuisi vievän suoraan katsastuasemalle, mutta kääntyykin vasemmalle. Liike on kujan loppupäässä.

Ihmettelin perillä, missä rengasmarket on. Otin Google Mapsin avuksi. Se näytti sijainniksi katsastusaseman ja reitin sen viereen Uhrilähteenkadulle. Ajoin ohjeen mukaan kyseisen kadun päähän. Sieltä ei ollut pääsyä katsastusasemalla. Palasin ja ajoin katsastusaseman ympäri löytämättä liikettä. Talsin asemamalle ja kysyin neuvoa parilta katsastumieheltä. Toinen on tarkastunut joskus automme, mutta ei osoittanut tuntemisen merkkejä, mikä on ymmärrettävää. Olin käynyt oikeassa paikassa, mutta liikkeen nimi on nyt BestDrive by Continental. Kyltti on nyt keltainen.

Olin myöhässä, mutta minut ohjattiin ystävällisesti ajamaan suoraan halliin. Menin istumaan toimiston odotustilaan. Kävin välillä maksamassa tiskillä. Kaveri kommentoi, että rekisterinumeroni oli oikein varauksessani, vaikka olin epäröinyt sitä ilmoittautumisessani. Minulla on muistisääntö hoo-cee-zeus kirjainosaan. Numeron muistan. Yhdistelmä tuntui oudolta minusta ja myös vaimosta. Tihrustin tunnusta parveekkeltani vinosuunnasta. Vaikutti muistisääntöni mukaiselta. En viitsinyt vaivautua pihalle.

Istuessani odotushuoneessa kaveri tuli kysymään pultteja. Olin ymmälläni. En muistanut niitä kuljettaneeni erillään ennen. Hän arveli niiden olevan autossa vararengaskotelossa. Eivät olleet. Auto oli pukilla ilman talvirenkaita. Ne pantiin takaisin paikoilleen ja minulle varattiin uusi aika samalle päivälle.

Kotona totesin pulttien olevan suttuisessa pahvilaatikossa parvekkeella siellä, mistä renkaat hain.
Ihmettelin mihin olin hukannut mukanani olleet luku- ja aurinkolasit. Ne eivät olleet toppapusakkani taskussa, kuten oletin. Ei näkynyt muuallakaan.

Otin vähäkäyttöiset kaksitehoni mukaan, kun lähdin uudestaan rengasasialle. Vaihto tapahtui ripeästi. Menin tiskille kysymään, paljonko olen velkaa. Kaveri totesi minun jo kerran maksaneen ja mietiskeli uutta velotusta. Vieressä oleva asiakaspalvelija totesi, että puolitoista. Minä naurahdin, että siinä on rangaistusta mukana. Hän mahdollisesti ajatteli, että lisämaksuksi tulisi vain puolikas. He päätyivät kuitenkin toteamaan, että tämähän on jo kerran maksettu. Olin tyytyväinen ja lupailin palata  taas syksyllä.

Jätin pultit autoon vararengaskoteloon, jos rengasmiehet osaavat varmaan niitä etsiä.

Kasasin talvirenkaat parvekkeelle. Laitoin päällimmäiseen rengaspussiin lapun, jossa kerron pulttien olevan vararenkaan päällä.

Ihmettelin kadonneita lasejani. Vaimoni hoksasi asian. Minulla on kaksi samanväristä toppapuseroa. Minulla oli ollut ensimmäisellä kierroksella eri takki kuin toisella. Lasit löytyivät.

Yleensä hajamielisyyteni tuottaa vain pientä vaivaa ja ehkä hymyä. Vaimoni ei erityisemmin rakasta tätä piirrettäni, mutta yrittää kestää.

Tiedän, minun pitäisi keskittyä siihen mitä teen. Kun hoidan rutiiniasioita, ajatukseni hiipivät ties minne. Sitten sattuu ja tapahtuu. Tämä taipumus tuntuu vain vahvistuvan

Tällä kertaa oli vähällä tulla rahanmenoa.

Kolbe, Kaila ja Honkala Hesarin mielipidesivuilla

Professori Laura Kolbe pohdiskelee äskettäisen tilapäisrajan sijainnin merkitystä eilisessä Hesarissa olleessa mielipidekirjoituksessaan Uudenmaan ympärille piirretty raja toi esiin kätkettyjä ennakkoluuloja.

Hän kysyy, oliko maakuntaraja oikea ratkaisu. Hän toteaa rajan aiheuttavan aina jaon "meihin" ja "heihin". Epävarma tilanne nostaa tunteet pintaan.

Hesari sijoitti lähettämäni tekstin Kriisiaikana tulisi edistää yhteishenkeä Kolben jutun alle. Sama aihepiiri yhdisti.

Kolben mielestä hallituksen olisi pitänyt ottaa rajan sijainnissa huomioon rajasta aiheutuvat tunnereaktiot. Luulen, ettei sellaiseen ollut aikaa, mutta tämä on erittäin hyvä näkökulma.

Minä kommentoin jutussani juuri noita seurauksia.

Jori Kaila kritisoi Kolben kantaa tänään Hesarin mielipidesivuilla artikkelissaan Uudenmaan sulku oli tarpeellinen toimenpide ihmisten terveyden ja hengen suojelemiseksi. Kirjoittaja pitää Kolben esittämää ylimitoitettuna ja sulunpystyttämistä koskevaa päätöstä pragmaattisena.

Molemmat ovat oikeassa. Kuten ehkä olette lukeneet, olen itsekin hämmästellyt sulun päättämisen nostattamaa vastakkainasettelua uhkuvaa kohua.

Lisäys: Muistaakseni hallitus kuitenkin pohti tovin rajalinjausta, mutta päätyi sitten maakuntarajaan. Ehkä oli vain toimittava tai sitten kyseinen valinta osoittautui sillä hetkellä luontaisesti parhaaksi vaihtoehdoksi.

Taivasnäkymiä

Olen julkaissut paljon kuvia tässä blogissa. Herttoniemessä asuessamme meillä oli hyvä mahdollisuus nähdä taivaallisia spektaakkeleita. Tässä vuonna 2014 julkaisemiani näkymiä. Käsittelin kuvia hieman. Klikkaamalla kuvia näet ne suurempana.

Tämän blogin alku

Tämä blogi alkoi syövästä seitsemäntenä maaliskuuta vuonna 2014. Näet ensimmäisen artikkelini tämän juttuni alla. Kerron siinä silloin tuoreesta elämäni dramaattisesta käänteestä. Olin aikaisemmin pitänyt muita blogeja. Viimeisin taisi olla  äijämäisen hassutteleva Heikin kokeileva keittiö.

Julkaisin tämän tekemäni pilakuvan Facebookissa seitsemän vuotta sitten.
Enpä arvannut, mitä on edessä. 

Tämän alustan laskurin lukema on nyt ylittänyt puolentoista miljoonan rajan. Sinänsä se on vain luku muiden joukossa, mutta jostakin syystä nollia sisältävät kiinnittävät huomiotamme. Sain tästä kuitenkin aiheen palata alkuun.

Lämpimät kiitokset sinulle K, kun kehotit minua kirjoittamaan ruokahassuttelun sijaan syöpäpotilaan elämästä. Aiheelle oli selvästi sosiaalinen tilaus. Sain paljon lukijoita, mikä kannusti jatkamaan. Tästä tuli minulle tärkeä matka. Kirjoittaminen piti minut elämässä kiinni ensin lymfoomaa ja myöhemmin leukemiaa sairastaessani. Lukijat ovat jo pelkästään olemassaolollaan kannatelleet minua matkallani. Olen saanut myös lämpimiä viestejä. Sydämelliset kiitokset teille kaikille!
Erityisesti minua lämmittää se, että tekstini ovat tuottaneet lohtua.

Tätä blogia pitäessäni olen tunnistanut kirjoittamisen tärkeän roolin elämässäni.

Kirjoitin vuosina 2015 ja 2016 kumpanakin yli 700 postausta eli keskimäärin kaksi päivässä.  Varmaankin noina vuosina blogiani myös luettiin eniten. Leukemiani todettiin edellisenä ja sain jälkimmäisenä vuonna kantasolusiirteen. Myöhemmin olen kirjoittanut huomattavasti vähemmän ja sivunäyttöjen määrätkin ovat laskeneet. Postauksia on kaikkiaan 2687 ennen tätä.

Blogini on kuusivuotias. Kirjoitan aiheista, jotka kiinnostavat minua. Aihepiirin rajaaminen saattaisi nostaa lukijamäärää, mutta näin tämä on minulle mukavampaa.

Olen miettinyt omien tekemisteni merkitystä eläkeläisen päivinäni. Filosofi Frank Martela kehottaa meitä miettimään todellista minuuttamme. En mene siihen aiheeseen tällä kertaa. Hän kehottaa meitä myös auttamaan toisiamme. Koen voivani kirjoittamalla antaa muille jotakin. Sillä on minulle merkitystä.

Tämä blogini toimii Googlen Bloggerin alustalla. Tämä on helppokäyttöinen, mutta valitettavasti sen kommentointiominaisuus on huono. Tapanani on linkittää blogiartikkelini Facebook-sivulleni. Siellä se näkyy kavereilleni siten kuin kyseisen alustan mystiset algoritmit määräävät. Facebook-sivuni on täysin avoin. Tapanani on hyväksyä kaveripyynnöt, jos ei ole erityisen painavaa syytä olla tekemättä sitä. Facebook-kaverinani saatat saada ilmoituksia, kun julkaisen uusia juttuja.


Kolmessa viikossa syöpäpotilaaksi

Torstaina kolme viikkoa sitten huomasin aamutoimia tehdessäni oikean kivekseni turvonneen melkein omenan kokoiseksi. Vaimon kanssa ei asiasta tarvittu montaa sanaa. Varasin työsuhdelääkäriketjusta ajan iltapäiväksi. 

Seuraavana lauantaina oli määrä lähteä Roomaan viikoksi lomailemaan.

Lääkäri järjesti perjantaiksi ultraäänitutkimuksen ja lääkäriajan ketjun Tapiolan toimipisteeseen. Ultraäänilääkäri totesi, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei ole tietoa.

Lääkäri alkoi etsiä urologiaikaa samalle päivälle. Ei löytynyt, mutta hän muisti, että eräs hänen kurssikavereistaan toimii HUS:ssa urologian professorina. Hän sai tämän langanpäähän. Professori sanoi, että viikossa ei tapahdu mitään ja että tuumori leikataan loman jälkeisellä viikolla.

Lähdimme Roomaan vaimoni, isäni (85 v.) ja muutaman muun kanssa. Loma onnistui hyvin.

Kotiin tuli loman aikana kutsu Peijaksen sairaalaan. Kävin maanantaiaamuna valmistautumistapaamisessa, tiistaina minut leikattiin ja keskiviikkona pääsin kotiin. Olin hyvin vaikuttunut Peijaksen henkilökunnan ammatillisesta tasosta ja korkeasta palvelualttiudesta. Kives tuumoreineen lähti patologin tutkittavaksi.

Eilen minulle soitettiin HUS:sta. Diagnoosini on imusolmukesyöpä, jonka alku voi olla myös muualla kuin kiveksessä. Minut kutsuttiin verikokeisiin Herttoniemen sairaalaan, jossa kävin tänään, röntgeniin ensi tiistaiksi ja lääkäriä tapaamaan seuraavana torstaina. 

Tällaista kuuluu. 

Ingresin tinasotilaat

 

Homeroksen apoteoosi, Wikimedia Commons

 Myös Ingres oli "oikea" klassisti ja teki tällaisia myyttisiä spektaakkeleita.

Sommittelu on hyvin teatraalinen. On vaikea uskoa, että tämän taulun ihmishahmot on maalannut sama Ingres, joka teki loisteliaita muotokuvia.

Henkilöt on sinänsä maalattu taidokkaasti, mutta ne ovat elottomia. On kuin tinasotilaita olisi asetettu nojailemaan toisiinsa.

Mietin tuota enkelihahmoa. Ilmeisesti kyseessä ei ole anakronismi eli aiheen sijoitus väärään aikakauteen vaan Ingres tarkoittanee Samothrakeen Niken kaltaista hahmoa, joka tässä seppelöi Homeroksen. 

Tämä artikkeli on julkaistu blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa 7.10.2010. Tekstiä on hieman editoitu.  

Facebook-väittely on yleisötapahtuma

Palaan vielä eiliseen aiheeseeni. Linkitin eilisen postaukseni promoottorin seinälle ja kiitin häntä rehdistä suhtautumisesta usein erimielisistä kommenteistani. Sain ystävällisen vastauksen ja sydämenkuvan. Minäkin annoin hänelle sydämen. Linkkini ei tosin taida näkyä henen kavereilleen. 

Kaikki Facebookissa olevat tietävät, että alustalla käydään hyvin monenlaista ajatustenvaihtoa. Väittelyt ovat selvästi yksi lajityyppi. 

Eilisenä aiheenani olleen keskustelun promoottori asetti aloitussanansa taitavasti. Hän otti selvän kannan juuri ajankohtaiseen asiaan: "Keskustan tulisi suhtautua hyvin kriittisesti Uudenmaan sulun nopeaan purkuun ..." Se sai kaltaiseni härkäpään puhkumaan ja asettamaan sarvet tanaan. Kaverini, jonka taistelupariksi asemoiduin, haastoi ja minä seurasin. Syttyi kahakka, johon liittyi vielä neljäs henkilö. Kun se oli ohi, taistelu jatkui ja sen kokoonpano eli.

Käsitykseni mukaan suurin osa verkkokeskustelun seuraajista pysyy hiljaa. Jotkut ottavat kantaa nostamalla peukun tai valitsemalla jonkun muun symbolin. Soturit huomaavat nämä merkit, mutta eivät ehkä tule ajatelleeksi, minkä kokoisen yleisön edessä todellisuudessa esiintyvät. Keskustelijat toimisivat luultavasti toisin, jos minkäänlaista yleisöä ei olisi.

Tässä taistelussa oli selvä leirijako alusta lähtien. Keskustelun kommentit voivat olla asiallisia, kiihkeitä, poleemisia, huonosti tai ei ollenkaan perusteltuja, kuivia, hauskoja jne. Facebook-keskusteluissa saatetaan pyrkiä vaikuttamaan, mutta etusijalla lienee useimmiten huvitus.

Myönnän nauttivani väittelystä. Jälkeenpäin saatan harmitella, että tulin käyttäneeksi ehkä runsaastikin aikaa sanan säilän heilutteluun. Aikaa käytetään kuitenkin myös sanaristikkojen täyttämiseen ja muihin keskittymistä vaativiin ajankuluihin.

Someväittelyissä on ehkä turha hakea voittamisen tunnetta. Illuusio voitosta saattaa olla suurimmillaan, kun kirjoittaa nasevaa vastakommenttia, joka tuntuu hyvin argumentoidulta. Lukijat antavat  kuitenkin aplodit useimmin omalle väelle eli samanmielisille. Seuraajajoukon koostumus riippuu ainakin keskustelun aloittajan Fb-kaveripiiristä, hänen tiliasetuksistaan, yhteisistä kavereista ja mystisistä algoritmeista.

Jos haluaa voittaa, kannattaa valita oikea areena. Voi myös virittäytyä pitämään väittelynä mahdollisuutena oppia jotakin, vaikkapa miksi opponentti ei ole samaa mieltä. Tällöin kannattaa unohtaa peukutukset. Kannattaa myös esittää tiukkojen vastakommenttien sijaan hyviä kysymyksiä.

Hyvässä tapauksessa molemmissa tai kaikissa leireissä opitaan. Parhaimmillaan kaikki kokevat sen palkitsevaksi.

Kännykkään ilmestyvät numerot ilmoittavat, kun omissa kuplissa tapahtuu jotakin. Areena kutsuu!

Mihin se aika katoaa?




Kuvat ovat Kaarinan Tammilehdosta

Erään kuplakeskustelun anatomiaa

Uudenmaan sulun lopettamisesta päättäminen aiheutti tomeraa väittelyä verkossa, kuten eilen kerroin (Uudenmaan eristäminen nostattaa tunteita). Otsikkoni oli epätarkka, erityisesti tunteita herätti saarron lopettamisen harkitseminen.

Keskustelu lähti siitä, että eräs Fb-kaverini linkitti sivulleen Ylen verkkosivuilta aihetta käsittelevän artikkelin. Hän evästi tekstiä toivomalla keskustan suhtautuvan hyvin kriittisesti tilapäisen rajan nopeaan purkamiseen. En ole varma, olenko tavannut kaveriani koskaan kasvokkain, mahdollisesti kauan sitten ja ohimennen. En muista, kumpi teki aloitteen verkkokaveruudesta, mutta mielestäni välimme ovat säilyneet asiallisina, vaikka olemme hyvin usein eri mieltä. Hän on fiksu herrasmies ja kestää hyvin teräviäkin kannanottojani. En taida yltää hänen tasolleen.

Keskusteluketjua voitaisiin verrata taisteluun, johon sisältyi useita paikallisia kahakoita. Taistelukin on osa laajempaa kokonaisuutta, koska aloittaja käynnisti myös uusia aiheeseen liittyviä keskusteluketjuja. Promoottorin ja minun lisäkseni väittelyyn osallistui 34 henkilöä, joista tunnen tai olen vähintään nähnyt 8 henkilöä. Samat henkilöt ovat aloittajan ja minun yhteisiä Fb-kavereita. Osallistujista naisia oli neljä. Kaikki osallistujat ovat aloittajan Fb-kavereita. Keskustelu käytiin tavallaan sisäpiirissä, johon minäkin kuulun. Voidaan perustellusti puhua kuplasta. Keskusteluun tosin osallistui vain runsas prosentti aloittajan kavereista, joten tätä pientä kuplaa ison sisällä yhdisti keskustelun teema. Keskustelu sisältää 137 kommenttia.

Taistelu ja muut sotaisat termit ovat  ehkä liian voimakan vertaus, mutta sopii mielestäni tähän analyysiini. Keskustelussa on erotettavissa vastakkaiset leirit.

Promoottori aloitti esittämällä toiveen, joka ei mielestäni ole perusteltu. Hallituksen velvollisuus on päättää rajasulusta terveydenhuollon asiantuntijoiden tukemana ja säädöksiin perustuen.

Ensimmäiseen kahakkaan osallistui neljä keskustelijaa, joita olivat minun lisäkseni promoottori, eräs minulle tuntematon henkilö ja eräs tuntemani henkilö. Ensimmäisen kahakan käynnistäjä vei aiheen hieman vinoon, koska hän pyysi perusteluja promoottorin pääkaupunkivastaisuuteen. Promoottori haastaa haasteen kysymällä kuka on pääkaupunkivastainen. Tätä voisi kutsua väistöliikkeeksi. Kumppani vastaa tunnustamalla esittäneensä asiansa jyrkästi, mutta todenneensa promoottorin ottavan herkästi kantaa aluepolitiikkaan olettaen parhaan viisauden olevan mahdollisimman kaukana Helsingistä. Promoottorin mielestä vastaikkainasettelu on lähtöisin Helsingin Sanomista, joka hänen näkemyksensä mukaan väittää usein Helsingin elättävän maaseutua.  Hän kiistää uudestaan pääkaupunkivastaisuutensa vetoamalla siihen, että hänenkin lapsiaan asuu pääkaupunkiseudulla. Tämä kommentti tuotti eniten tykkäyksiä tässä kahakassa.

Minä yhdyn kahakkaan kertomalla lukeneeni Hesaria "iät ja ajat" ja että esitetty agenda on jäänyt minulta huomaamatta. Ehkä olen aivopesty, totean jatkeeksi. Tarjoan siis vastapuolelle ylimääräisen aseen, mikä ei ole väittelemisessä viisasta. Kerroin tehneeni saman havainnon kuin proottorin haastaja. Kysyn miksi, keskustan pitäisi pitkittää päätöstä, kun kyseessä on hallituksen velvollisuutensa hoitaminen. Vetoan koko maan etuun.

Nyt kahakkaan yhtyy minulle tuntematon henkilö ja osoittaa kommenttinsa minulle. Hän korostaa vahvasti keskustan roolia mielestään kriisijohtajana Suomen historiassa. Hän moittii pääkaupungin median kehnoa historian ymmärrystä. Hän kutsuu Yleä, Helsingin Sanomia ja Suomen Kuvalehteä roskamediaksi, joiden linjana on erityisesti keskustalaisuuden pilkkaaminen. Hän käyttää myös tarjoamaani asetta toteamalla ettei Hesaria "iät ja ajat" lukeneella ole erottelukykyä tarkoitukselliselle vastaikkainasettelulle eikä  "sakealle mätölle vailla älyn ja sivistyksen häivää". Poleeminen kommentoija hieman vaalentaa minun ja toisen haastajan sivistykseen mahdollisesti lankeavaa varjoa. Promoottori komppaa uutta haastajaa suuntaamalla minulle pehmustetun iskun "kyllä sitä fiksukin ihminen sokeutuu..."

Pehmustetut iskut tuovat mieleen herrasväen muinaiset kaksintaistelut muodollisuuksineen.

Seuraavaksi tuntematon opponentti ampuu täyslaidallisen. Hän toteaa, että keskustan on huolehdittava "taas" koko maasta. Hän vetoaa aivan oikeutetusti Uudenmaan ulkopuolella asuviin vanhoihin ja monisairaisiin sekä alueen rajallisiin resursseihin. Hän lisää loppuun kryptisen lauseen "Ei siis vieraita sairastajia, eikä oman väestön yhtään suurempaa sairastavuutta!" En pysty parhaalla tahdollanikaan tulkitsemaan ämän tarkottavan muita kuin Uudenmaalla asuvia koronatartunnan sairaita tehohoitoa tarvitsevia. Tässä kohtaa sisällissodan piirteet voimistuvat.

Taistelukaverini toteaa nyt, ettei Hesarilla ole mitään kantaa ja että promoottori on kiinnittänyt huomiota yksittäisten toimittajien aikaansaannoksiin. Hän sanoo valitsevansa lehden runsaasta sisällöstä kiinnostavimmat. Väärät tiedot tulisi oikaista. Olen samaa mieltä kumppanini kanssa, mutta tämä isku taitaa osua suojavarustukseen.

Kumppanini ottaa esiin Levin ja Kiuruveden tapaukset. Hänestä nämä osoittavat, ettei pahin uhka tule Uudeltamaalta. Minä en tunne Levin asiaa. Kommentti ei saa yhtään tykkäystä.

Suuntaan seuraavan kommenttini tuntemattomalle opponentille. Valitan sitä, että hän käyttää termiä roskamedia ja yhdistää termin Hesariin ja Yleen. Myönnän samalla, että tietyt toimittajat yhdistävät keskustalaisuudeen pysähtyneisyyteen. Totean Hesarin laatumediaksi ja kerron tilaavani Hesaria Turun Sanomien sijaan ensin mainitun ylivoimaisuuden vuoksi, vaikka asun nykyään Turussa. Kommenttini saa vain yhden tykkäyksen, tosin se tulee promoottorilta. Mielestäni kommenttini on asiallinen, mutta sillä ei saa pisteitä tässä debatissa.

Promoottori ei hyväksy Kiuruveden ja Levin tapausten rinnastusta. Hänen mielestään kumppanini ei tunne hiihtokeskusten tilannetta. En osaa ottaa kantaa. Hän kertoo pitävänsä Hesaria paikallislehtenä eikä aio muuttaa kantaansa.

Taistelu laimenee. Laukaukset ovat turhia. Vaivaudun perustelemaan näkökulmiani neljän kommentin verran, mutta hiljaista on.

Olen itse varmasti asenteellinen Uudenmaan ja Hesarin puolesta, koska olen asunut Uudellamaalla suurimman osan elämästäni, äitini toimi pitkään Hesarin palveluksessa ja olen itsekin sijaistanut hän lyhyen aikaa.

Myönnän keskustelussa Hesarin olevan myös paikallinen ja sen, että minullakin on lujia kantoja, joita  minun pitäisi tarkistaa, jos perusteluni eivät kanna. Olen tässä vaiheessa kehno väittelijä. Kommenteillani ei kahakkaa voiteta. Viittaa aiheen ulkopuoliseen teemaan, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Lavertelen omasta suhteestani keskustaan. Who cares?

Kahakka on supistunut kaksintaisteluksi.

Ryhdistäydyn ja tähtään tuntemattomaan opponenttiin. Moitin häntä termin "vieraat sairastajat" ja haastan kysymällä, olisiko hänestä ok, jos Uudellamaalla kuollaan, vaikka muualla olisi vapaata kapasiteettia. Kerroin luottavani päättäjiin.

Sanottakoon tässä, että hallituksen avainministereistä eli puoluejohtajista on Uudeltamaalta vain Ohisalo.

Kommenttini herättää vain kohteensa. Luulen, että "vieraat sairastajat" oli hänestä itsestäänkin huono valinta. Hän torjuu kritiikkin toteamalla, että kyseessä ei ole PS:n vieraslaji. Hän vetoaa "Harva-Suomen" vähiin resursseihin. Tilapäiset matkailijat ja vastaavat huonontaisivat tilannetta. Hän viittaa HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtiseen, joka onkin varmasti riippumaton asiantuntija.Hän päättää kommenttinsa kirjoittamalla "Väestön terveys on korkein laki". Hän saa sydämenkuvan promootorilta.

Yritän sohia vastapuolen natamalla aseella ilman menestystä. Vakuuttelen, että potilassiirroissa toimitaan järkevästi. Eksyn 90-luvun lamaan. Ketään ei kiinnosta, paitsi vastapuolta. Promoottori tykkää. Tuntematon varoittaa minua tahallisesta väärinymmärtämisestä.

Kysyn provokatiivisesti tuntemattomalta, mitä muuta "vieraat sairastajat" voisi tarkoittaa. Siitä ei seurannut mitään. Jännite on jo lauennut.

Kumppanini tarkentaa sanomaansa kahden mainitun paikkakunnan tapauksista. Hän kertoo tarkoittaneensa, että tartunnat on voitu saada sairautta tietämättään potevilta, jotka eivät ole Uudeltamaalta. Tuntematon toteaa, ettei Kiuruvesi ole laskettelu- eikä huvittelupaikka.

Minä ja taiselukumppanimme vetäydymme kahakasta. Taistelun ajautuu toisaalle.

Yritän ottaa itse opikseni tästä analyysistani. Tässä on kyse retoriikasta. Ilmastonmuutosta ehkäiseviä toimia vastustanut ja sitten kantaansa muuttan Jerry Taylor on todennut, ettei voittaja ei ole se, joka tietää, vaan se, joka osaa viestiä paremmin. Retoriikkassa on kysymys juuri tästä.

Minun helmasyntinäni on syttyä tällaisista debateista. En voi olla hyökkäämättä, jos tunnistan jossakin mielestäni heikkoja tai huonosti perusteltavia väitteitä. Luulen, että me kaikki kahakkaan osallistuneet liikuimme ensisijaisesti mielikuvien maailmassa. Jonathan Haidt on todennut, että ihminen ottaa kantaa asenteidensa mukaisesti ja hakee sitten lähteitä omaksumansa mielipiteen tueksi. Näin taidan itsekin toimia.

Tällaiset kamppailut kiihottavat mieltä kuin joukkuepelit. Sen jatkuessa alan kysyä itseltäni, mitä tästä jäi käteen. Jos mielestäni hyvät argumenttini eivät saa vastakaikua, ovatko muut hävinneet ja vetäytyneet? En tiedä. Tunnen itseni turhautuneeksi. Hyvässä lykyssä olen oppinut jotakin. Saatan joskus tarkistaa kantaani. Jokin taisteluvietti minussa kuitenkin janoaa voittoa. Haluan päteä.

Tällaisessa keskustelussa sorrutaan helposti yleistyksiin, joihin vastapuoli tarttuu. Saattaa seurata saivartelua ja aitoa tai tahallista väärinymmärtämistä. Kävin itse eilen jaakobinpainia siitä, voinko kirjoittaa "vieraista sairaista". Ymmärränkö tahallani väärin. En kuitenkan pystynyt tulkitsemaan sanottua muullakaan tavalla. Myönnän, että minua syyhytti kirjoittaa asiasta. Kun luin nyt kommentteja uudestaan, tuntuu siltä, ettemme ole erityisen erimielisiä.

Mielipiteeni tuskin erityisemmin vaikuttavat seuraajien kantoihin.

Tykkäyksien perusteella minä ja kumppanini hävisimme kahakan murskaluvuin 22-10.

En saanut illalla unta. Kiihkeä väittely jäi ehkä päälle, mutta asiaan vaikutti varmaan myös illallinen parisuhteille tyypillinen pieni eripura.

Kirjoitin yön hiljaisuudessa runon, joka kumpuaa aivan muualta kuin tästä keskustelusta.

Takana linnunradan verran sattumia

kaukana mistään tärkeästä

näkymätön pieni

jossa oli kaikki mennyt

alkoi saada tulevaisuutta

Huomen kuoli

mutta se ei ollut tämä

Varjo tarttui tulevaisuuteen

joka muuttui soikeaksi

Muoto ei sopinut pyöreään

aika ohitti reunat

koska voima

ei tiennyt 

minne palata

Tulevaisuus kasvoi

koska niin sen piti.

Vetäydyin kahden kolmen maissa pitkälleni kuuntelemaan kuulokkeilla Matteus-passiota. Nukahdin aika pian. Tänään totesin lähes kolmetuntiset passion soineen loppuun.

Kiitos sinulle, joka jaksoit tänne asti! Artikkelia pitäisi tiivistää, mutta en jaksa.

Artikkelin kuvat ovat Kaarinan tammilehdosta