Facebook-väittely on yleisötapahtuma

Palaan vielä eiliseen aiheeseeni. Linkitin eilisen postaukseni promoottorin seinälle ja kiitin häntä rehdistä suhtautumisesta usein erimielisistä kommenteistani. Sain ystävällisen vastauksen ja sydämenkuvan. Minäkin annoin hänelle sydämen. Linkkini ei tosin taida näkyä henen kavereilleen. 

Kaikki Facebookissa olevat tietävät, että alustalla käydään hyvin monenlaista ajatustenvaihtoa. Väittelyt ovat selvästi yksi lajityyppi. 

Eilisenä aiheenani olleen keskustelun promoottori asetti aloitussanansa taitavasti. Hän otti selvän kannan juuri ajankohtaiseen asiaan: "Keskustan tulisi suhtautua hyvin kriittisesti Uudenmaan sulun nopeaan purkuun ..." Se sai kaltaiseni härkäpään puhkumaan ja asettamaan sarvet tanaan. Kaverini, jonka taistelupariksi asemoiduin, haastoi ja minä seurasin. Syttyi kahakka, johon liittyi vielä neljäs henkilö. Kun se oli ohi, taistelu jatkui ja sen kokoonpano eli.

Käsitykseni mukaan suurin osa verkkokeskustelun seuraajista pysyy hiljaa. Jotkut ottavat kantaa nostamalla peukun tai valitsemalla jonkun muun symbolin. Soturit huomaavat nämä merkit, mutta eivät ehkä tule ajatelleeksi, minkä kokoisen yleisön edessä todellisuudessa esiintyvät. Keskustelijat toimisivat luultavasti toisin, jos minkäänlaista yleisöä ei olisi.

Tässä taistelussa oli selvä leirijako alusta lähtien. Keskustelun kommentit voivat olla asiallisia, kiihkeitä, poleemisia, huonosti tai ei ollenkaan perusteltuja, kuivia, hauskoja jne. Facebook-keskusteluissa saatetaan pyrkiä vaikuttamaan, mutta etusijalla lienee useimmiten huvitus.

Myönnän nauttivani väittelystä. Jälkeenpäin saatan harmitella, että tulin käyttäneeksi ehkä runsaastikin aikaa sanan säilän heilutteluun. Aikaa käytetään kuitenkin myös sanaristikkojen täyttämiseen ja muihin keskittymistä vaativiin ajankuluihin.

Someväittelyissä on ehkä turha hakea voittamisen tunnetta. Illuusio voitosta saattaa olla suurimmillaan, kun kirjoittaa nasevaa vastakommenttia, joka tuntuu hyvin argumentoidulta. Lukijat antavat  kuitenkin aplodit useimmin omalle väelle eli samanmielisille. Seuraajajoukon koostumus riippuu ainakin keskustelun aloittajan Fb-kaveripiiristä, hänen tiliasetuksistaan, yhteisistä kavereista ja mystisistä algoritmeista.

Jos haluaa voittaa, kannattaa valita oikea areena. Voi myös virittäytyä pitämään väittelynä mahdollisuutena oppia jotakin, vaikkapa miksi opponentti ei ole samaa mieltä. Tällöin kannattaa unohtaa peukutukset. Kannattaa myös esittää tiukkojen vastakommenttien sijaan hyviä kysymyksiä.

Hyvässä tapauksessa molemmissa tai kaikissa leireissä opitaan. Parhaimmillaan kaikki kokevat sen palkitsevaksi.

Kännykkään ilmestyvät numerot ilmoittavat, kun omissa kuplissa tapahtuu jotakin. Areena kutsuu!

Mihin se aika katoaa?




Kuvat ovat Kaarinan Tammilehdosta