Hallitus on hyvin vaikeassa tilanteessa, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi. Heidän päästöksensä merkitsevät ihmishenkien menetyksiä. He pyrkivät kuitenkin pitämään tartunnan saaneiden määrän niin alhaisena, että tehohoidon kapasiteetti riittää. Toistaiseksi he ovat onnistuneet.
Pari professoria - saattoi olla joku kolmaskin mukana - kritisoi muistaakseni joko Uudenmaan saarron lopettamista tai rajalinjan sijaintiaa tai muuta aiheeseen liittyvää. He katsoivat, että päätöksestä seuraa tiettyjen ihmisten kuolema. Uhreja ei tietenkään voida nimetä etukäteen. Kriitikot ovat varmaan oikeassa.
Hallituksen tilanne on eettisesti mahdoton. Suomi pitäisi pysäyttää kokonaan, jos halutaan, ettei kukaan ei kuolisi koronan vuoksi. Niin ei tietenkään voida toimai. Hallitus joutuu optimoimaan päätöksiään erilaisten muuttujien perusteella. Ministerit joutuvat punnitsemaan erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia talouteen, terveydenhuollon kapasiteetin riittävyyteen, muiden yhteiskunnan palvelujen toimimiseen, laumaimmuniteetin syntymiseen, koululaisten ja opiskelijoiden oppimiseen ja niin edelleen. Tällaisia asioita on mahdoton yhteismitallistaa.
Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.
En tiedä, ehtivätkö ministerit pohtia vaikutuksia erilaisten eettisten periaatteiden valossa. Seurausetiikan näkökulmasta toimien tulokset ratkaisevat. Velvollisuusetiikka painottaa , että on toimittava velvollisuuksien tai muiden periaatteiden mukaisesti. Hyve-etiikassa pohditaan ihmisten ominaisuuksien hyviä ja huonoja puolia.
Erityisesti sota-aikana valtiovallan toimet saattavat olla eettisesti ristiriitaisia. Kansalaisille voidaan suoranaisesti valehdella, jotta he jaksaisivat pysyä toiveikkaina vaikeina aikoina. Tällaista saatetaan pitää seurausetiikan näkökulmastaperusteltuna, mutta valehteleminen on monien periaatteiden vastaista eikä sitä ainakaan pidetä hyveenä.
Ministerit kokeva varmasti olevansa velvollisia toimimaan koko Suomen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. He pyrkivät toiminnassaan myös mahdollisimman hyvään tulokseen.
Hallituksen päätöksenteko on erityisen haastavaa, koska koronaviruksen käytäytymistä ei tunneta. Ministerit ovat kuin kovaa vauhtia väärällä raiteella kiitävässä junassa, jonka kuljettaja ei ole tajuissaan.
On monia hankalia tilanteita, joissa erilaisista eettisistä näkökulmistakaan ei tunnu olevan juuri apua.
Hallituksen asema ei ole kadehdittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti