Uudenmaan sulun lopettamisesta päättäminen aiheutti tomeraa väittelyä verkossa, kuten eilen kerroin (Uudenmaan eristäminen nostattaa tunteita). Otsikkoni oli epätarkka, erityisesti tunteita herätti saarron lopettamisen harkitseminen.
Keskustelu lähti siitä, että eräs Fb-kaverini linkitti sivulleen Ylen verkkosivuilta aihetta käsittelevän artikkelin. Hän evästi tekstiä toivomalla keskustan suhtautuvan hyvin kriittisesti tilapäisen rajan nopeaan purkamiseen. En ole varma, olenko tavannut kaveriani koskaan kasvokkain, mahdollisesti kauan sitten ja ohimennen. En muista, kumpi teki aloitteen verkkokaveruudesta, mutta mielestäni välimme ovat säilyneet asiallisina, vaikka olemme hyvin usein eri mieltä. Hän on fiksu herrasmies ja kestää hyvin teräviäkin kannanottojani. En taida yltää hänen tasolleen.
Keskusteluketjua voitaisiin verrata taisteluun, johon sisältyi useita paikallisia kahakoita. Taistelukin on osa laajempaa kokonaisuutta, koska aloittaja käynnisti myös uusia aiheeseen liittyviä keskusteluketjuja. Promoottorin ja minun lisäkseni väittelyyn osallistui 34 henkilöä, joista tunnen tai olen vähintään nähnyt 8 henkilöä. Samat henkilöt ovat aloittajan ja minun yhteisiä Fb-kavereita. Osallistujista naisia oli neljä. Kaikki osallistujat ovat aloittajan Fb-kavereita. Keskustelu käytiin tavallaan sisäpiirissä, johon minäkin kuulun. Voidaan perustellusti puhua kuplasta. Keskusteluun tosin osallistui vain runsas prosentti aloittajan kavereista, joten tätä pientä kuplaa ison sisällä yhdisti keskustelun teema. Keskustelu sisältää 137 kommenttia.
Taistelu ja muut sotaisat termit ovat ehkä liian voimakan vertaus, mutta sopii mielestäni tähän analyysiini. Keskustelussa on erotettavissa vastakkaiset leirit.
Promoottori aloitti esittämällä toiveen, joka ei mielestäni ole perusteltu. Hallituksen velvollisuus on päättää rajasulusta terveydenhuollon asiantuntijoiden tukemana ja säädöksiin perustuen.
Ensimmäiseen kahakkaan osallistui neljä keskustelijaa, joita olivat minun lisäkseni promoottori, eräs minulle tuntematon henkilö ja eräs tuntemani henkilö. Ensimmäisen kahakan käynnistäjä vei aiheen hieman vinoon, koska hän pyysi perusteluja promoottorin pääkaupunkivastaisuuteen. Promoottori haastaa haasteen kysymällä kuka on pääkaupunkivastainen. Tätä voisi kutsua väistöliikkeeksi. Kumppani vastaa tunnustamalla esittäneensä asiansa jyrkästi, mutta todenneensa promoottorin ottavan herkästi kantaa aluepolitiikkaan olettaen parhaan viisauden olevan mahdollisimman kaukana Helsingistä. Promoottorin mielestä vastaikkainasettelu on lähtöisin Helsingin Sanomista, joka hänen näkemyksensä mukaan väittää usein Helsingin elättävän maaseutua. Hän kiistää uudestaan pääkaupunkivastaisuutensa vetoamalla siihen, että hänenkin lapsiaan asuu pääkaupunkiseudulla. Tämä kommentti tuotti eniten tykkäyksiä tässä kahakassa.
Minä yhdyn kahakkaan kertomalla lukeneeni Hesaria "iät ja ajat" ja että esitetty agenda on jäänyt minulta huomaamatta. Ehkä olen aivopesty, totean jatkeeksi. Tarjoan siis vastapuolelle ylimääräisen aseen, mikä ei ole väittelemisessä viisasta. Kerroin tehneeni saman havainnon kuin proottorin haastaja. Kysyn miksi, keskustan pitäisi pitkittää päätöstä, kun kyseessä on hallituksen velvollisuutensa hoitaminen. Vetoan koko maan etuun.
Nyt kahakkaan yhtyy minulle tuntematon henkilö ja osoittaa kommenttinsa minulle. Hän korostaa vahvasti keskustan roolia mielestään kriisijohtajana Suomen historiassa. Hän moittii pääkaupungin median kehnoa historian ymmärrystä. Hän kutsuu Yleä, Helsingin Sanomia ja Suomen Kuvalehteä roskamediaksi, joiden linjana on erityisesti keskustalaisuuden pilkkaaminen. Hän käyttää myös tarjoamaani asetta toteamalla ettei Hesaria "iät ja ajat" lukeneella ole erottelukykyä tarkoitukselliselle vastaikkainasettelulle eikä "sakealle mätölle vailla älyn ja sivistyksen häivää". Poleeminen kommentoija hieman vaalentaa minun ja toisen haastajan sivistykseen mahdollisesti lankeavaa varjoa. Promoottori komppaa uutta haastajaa suuntaamalla minulle pehmustetun iskun "kyllä sitä fiksukin ihminen sokeutuu..."
Pehmustetut iskut tuovat mieleen herrasväen muinaiset kaksintaistelut muodollisuuksineen.
Seuraavaksi tuntematon opponentti ampuu täyslaidallisen. Hän toteaa, että keskustan on huolehdittava "taas" koko maasta. Hän vetoaa aivan oikeutetusti Uudenmaan ulkopuolella asuviin vanhoihin ja monisairaisiin sekä alueen rajallisiin resursseihin. Hän lisää loppuun kryptisen lauseen "Ei siis vieraita sairastajia, eikä oman väestön yhtään suurempaa sairastavuutta!" En pysty parhaalla tahdollanikaan tulkitsemaan ämän tarkottavan muita kuin Uudenmaalla asuvia koronatartunnan sairaita tehohoitoa tarvitsevia. Tässä kohtaa sisällissodan piirteet voimistuvat.
Taistelukaverini toteaa nyt, ettei Hesarilla ole mitään kantaa ja että promoottori on kiinnittänyt huomiota yksittäisten toimittajien aikaansaannoksiin. Hän sanoo valitsevansa lehden runsaasta sisällöstä kiinnostavimmat. Väärät tiedot tulisi oikaista. Olen samaa mieltä kumppanini kanssa, mutta tämä isku taitaa osua suojavarustukseen.
Kumppanini ottaa esiin Levin ja Kiuruveden tapaukset. Hänestä nämä osoittavat, ettei pahin uhka tule Uudeltamaalta. Minä en tunne Levin asiaa. Kommentti ei saa yhtään tykkäystä.
Suuntaan seuraavan kommenttini tuntemattomalle opponentille. Valitan sitä, että hän käyttää termiä roskamedia ja yhdistää termin Hesariin ja Yleen. Myönnän samalla, että tietyt toimittajat yhdistävät keskustalaisuudeen pysähtyneisyyteen. Totean Hesarin laatumediaksi ja kerron tilaavani Hesaria Turun Sanomien sijaan ensin mainitun ylivoimaisuuden vuoksi, vaikka asun nykyään Turussa. Kommenttini saa vain yhden tykkäyksen, tosin se tulee promoottorilta. Mielestäni kommenttini on asiallinen, mutta sillä ei saa pisteitä tässä debatissa.
Promoottori ei hyväksy Kiuruveden ja Levin tapausten rinnastusta. Hänen mielestään kumppanini ei tunne hiihtokeskusten tilannetta. En osaa ottaa kantaa. Hän kertoo pitävänsä Hesaria paikallislehtenä eikä aio muuttaa kantaansa.
Taistelu laimenee. Laukaukset ovat turhia. Vaivaudun perustelemaan näkökulmiani neljän kommentin verran, mutta hiljaista on.
Olen itse varmasti asenteellinen Uudenmaan ja Hesarin puolesta, koska olen asunut Uudellamaalla suurimman osan elämästäni, äitini toimi pitkään Hesarin palveluksessa ja olen itsekin sijaistanut hän lyhyen aikaa.
Myönnän keskustelussa Hesarin olevan myös paikallinen ja sen, että minullakin on lujia kantoja, joita minun pitäisi tarkistaa, jos perusteluni eivät kanna. Olen tässä vaiheessa kehno väittelijä. Kommenteillani ei kahakkaa voiteta. Viittaa aiheen ulkopuoliseen teemaan, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Lavertelen omasta suhteestani keskustaan. Who cares?
Kahakka on supistunut kaksintaisteluksi.
Ryhdistäydyn ja tähtään tuntemattomaan opponenttiin. Moitin häntä termin "vieraat sairastajat" ja haastan kysymällä, olisiko hänestä ok, jos Uudellamaalla kuollaan, vaikka muualla olisi vapaata kapasiteettia. Kerroin luottavani päättäjiin.
Sanottakoon tässä, että hallituksen avainministereistä eli puoluejohtajista on Uudeltamaalta vain Ohisalo.
Kommenttini herättää vain kohteensa. Luulen, että "vieraat sairastajat" oli hänestä itsestäänkin huono valinta. Hän torjuu kritiikkin toteamalla, että kyseessä ei ole PS:n vieraslaji. Hän vetoaa "Harva-Suomen" vähiin resursseihin. Tilapäiset matkailijat ja vastaavat huonontaisivat tilannetta. Hän viittaa HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtiseen, joka onkin varmasti riippumaton asiantuntija.Hän päättää kommenttinsa kirjoittamalla "Väestön terveys on korkein laki". Hän saa sydämenkuvan promootorilta.
Yritän sohia vastapuolen natamalla aseella ilman menestystä. Vakuuttelen, että potilassiirroissa toimitaan järkevästi. Eksyn 90-luvun lamaan. Ketään ei kiinnosta, paitsi vastapuolta. Promoottori tykkää. Tuntematon varoittaa minua tahallisesta väärinymmärtämisestä.
Kysyn provokatiivisesti tuntemattomalta, mitä muuta "vieraat sairastajat" voisi tarkoittaa. Siitä ei seurannut mitään. Jännite on jo lauennut.
Kumppanini tarkentaa sanomaansa kahden mainitun paikkakunnan tapauksista. Hän kertoo tarkoittaneensa, että tartunnat on voitu saada sairautta tietämättään potevilta, jotka eivät ole Uudeltamaalta. Tuntematon toteaa, ettei Kiuruvesi ole laskettelu- eikä huvittelupaikka.
Minä ja taiselukumppanimme vetäydymme kahakasta. Taistelun ajautuu toisaalle.
Minun helmasyntinäni on syttyä tällaisista debateista. En voi olla hyökkäämättä, jos tunnistan jossakin mielestäni heikkoja tai huonosti perusteltavia väitteitä. Luulen, että me kaikki kahakkaan osallistuneet liikuimme ensisijaisesti mielikuvien maailmassa. Jonathan Haidt on todennut, että ihminen ottaa kantaa asenteidensa mukaisesti ja hakee sitten lähteitä omaksumansa mielipiteen tueksi. Näin taidan itsekin toimia.
Tällaiset kamppailut kiihottavat mieltä kuin joukkuepelit. Sen jatkuessa alan kysyä itseltäni, mitä tästä jäi käteen. Jos mielestäni hyvät argumenttini eivät saa vastakaikua, ovatko muut hävinneet ja vetäytyneet? En tiedä. Tunnen itseni turhautuneeksi. Hyvässä lykyssä olen oppinut jotakin. Saatan joskus tarkistaa kantaani. Jokin taisteluvietti minussa kuitenkin janoaa voittoa. Haluan päteä.
Tällaisessa keskustelussa sorrutaan helposti yleistyksiin, joihin vastapuoli tarttuu. Saattaa seurata saivartelua ja aitoa tai tahallista väärinymmärtämistä. Kävin itse eilen jaakobinpainia siitä, voinko kirjoittaa "vieraista sairaista". Ymmärränkö tahallani väärin. En kuitenkan pystynyt tulkitsemaan sanottua muullakaan tavalla. Myönnän, että minua syyhytti kirjoittaa asiasta. Kun luin nyt kommentteja uudestaan, tuntuu siltä, ettemme ole erityisen erimielisiä.
Mielipiteeni tuskin erityisemmin vaikuttavat seuraajien kantoihin.
Tykkäyksien perusteella minä ja kumppanini hävisimme kahakan murskaluvuin 22-10.
En saanut illalla unta. Kiihkeä väittely jäi ehkä päälle, mutta asiaan vaikutti varmaan myös illallinen parisuhteille tyypillinen pieni eripura.
Kirjoitin yön hiljaisuudessa runon, joka kumpuaa aivan muualta kuin tästä keskustelusta.
Takana linnunradan verran sattumia
kaukana mistään tärkeästä
näkymätön pieni
jossa oli kaikki mennyt
alkoi saada tulevaisuutta
Huomen kuoli
mutta se ei ollut tämä
Varjo tarttui tulevaisuuteen
joka muuttui soikeaksi
Muoto ei sopinut pyöreään
aika ohitti reunat
koska voima
ei tiennyt
minne palata
Tulevaisuus kasvoi
koska niin sen piti.
Kiitos sinulle, joka jaksoit tänne asti! Artikkelia pitäisi tiivistää, mutta en jaksa.
Artikkelin kuvat ovat Kaarinan tammilehdosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti