Esitän nyt asian, joka on meidän kaikkien edessä, mutta jota emme tule ajatelleeksi tai emme halua ajatella. Poikkeuksia toki on.
Mielestäni kyseessä on ristiriita, joka suorastaan huutaa äänettömästi huomiota itselleen. Dilemma liittyy uskontoon, etiikkaan, filosofiaan, pakolaisiin ja meihin.
Miksi niin moni hädässä oleva jää ilman apua, vaikka maailmassa on varmasti voimavaroja tehdä nykyistä enemmän heidän hyväkseen?
Kultainen sääntö on periaate, joka esiintyy useimmissa maailman uskonnoissa. Kristinuskossa se kiteytyy Jeesuksen sanoihin vuorisaarnassaan (Matt. 7:12): "Kaikki, minkä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille."
Johannes Kastaja opetti: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin." (Luuk. 3:11) Jeesus menee vielä pidemmälle sanoessaan: "... ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin ..." (Matt. 5:40).
Islamissa kultainen sääntö tulee esiin profeetta Muhammadin kehotuksessa: "Kukaan teistä ei ole uskovainen, ennen kuin hän haluaa veljelleen samaa kuin itselleen!"
Wikipedia määrittelee ajatuksen näin: "Kultainen sääntö on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän."
Tämä sääntö on muodossa tai toisessa varmaan maailman tunnetuin omantunnon ja moraalisen käyttäytymisen ohje. Siinä täytyy olla jotakin universaalia. Miksi yleisen periaatteen ja käytännön välillä on niin suuri aukko?
Olen huomannut herättäneeni nukkuvan karhun. Ajattelin tehdä aiheesta yhden artikkelin, mutta asia onkin niin iso, että on parempi pureksia peruna kerrallaan.
Muutin otsikon muodosta "Omatunto ja pakolaispolitiikka" muotoon "Omatunto ja suhtautuminen pakolaisiin", koska näin se kattaa selvemmin myös yksilön näkökulman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti