Tilannetta, "jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta jonkun muun asemaa", kutsutaan pareto-optimaaliseksi.
Onko siis suomalainen yhteiskunta lähes täydellinen onnellisuusjärjestelmä?
Tätä teoreettista ajatusmallia voidaan mielestäni käyttää hyväksi, kun pohditaan sopivaa vero-astetta. Kun jatkuvasti hoetaan, että "Suomen on pakko sitä tai tätä tai muuten", ajatellaan mahdollisesti, että halutulla toimenpiteellä - esimerkiksi veroasteen alentamisella - saavutetaan aikaisempaa enemmän taloudellista hyvää.
Kannattaa muistaa, että täydellinen pareto-optimaalisuus saattaa merkitä sitä, että osa kansalaisista joutuu elämään lähes kurjuudessa ja osa saa nauttia uskomattomasta yltäkylläisyydestä.
Jos halutaan yhteiskunnan olevan oikeudenmukainen, joudutaan todennäköisesti toteuttamaan pareto-optimaalisuutta heikentäviä tulonsiirtoja. Konkurssivelkojen alla sinnittelevän loppuunpalaneen entisen yrittäjän auttaminen tulonsiirroilla parempaan asemaan saattaa heikentää talousjärjestelmän tuottavuutta, vaikka se todennäköisesti saisi kyseisen henkilön tuntemaan elämänsä aikaisempaa mielekkäämmäksi.
Jos tavoitteeksi asetetaan johtoasema kansainvälisessä verokilpailussa, saatetaan saavuttaa huippuunsa viritetty talous, mutta samalla Suomen sijoitus onnellisuusmittauksissa ja ehkä monissa muissakin elämän laatua mittaavissa vertailuissa voi laskea huomattavasti.
Onko euro paras konsultti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti