Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 10. syyskuuta 2019

Intervallia


Muistaakseni on sanottu, että on hyödyllistä lenkkeillä pätkissäkin eikä vain juoksemalla yhteen menoon. Minusta on kehittynyt pätkäjuoksija.

Ikä ja sairastelu painavat askeltani, mutta juoksen itsepäisesti. Otan kerrallaan 60 juoksuaskelparia ja sitten kävelen. Kun hengitys tasaantuu, on mukavampi taas juosta. Välillä juoksen 120 askeparia, mutta sen jakson lopussa ei tunnu mukavalta. Voi olla, että joskus huvittaa juosta sen pituisia ja ehkä pidempiäkin siivuja.

Jos 60 askelpariin kuluu noin minuutti, juoksin tänään yhteensä 28 minuuttia. Olen aika tyytyväinen edellinen ikämiesennätykseni oli 25 minuuttia. Syöpähoitojen rankoissa vaiheissa jaksoin kävellä vain vähän ja verkkaisesti silloisen taloyhtiömme pihassa.

Lenkkini kulki tänään perinteistä reittiä kotoa katuja pitkin Turun linnalle, sen ympäri ja sitten takaisin osan matkaa radan vartta. Matkaa kertyi yhteensä 5-6 kilometriä.

Jotkut sanovat tuntevansa euforiaa lenkin jälkeen. Minä en sellaista koe, mutta olen tyytyväinen, että olen viitsinyt vaivata itseäni.

Hyvä näinkin.






Ei kommentteja: