Kävin tänään saamassa kuukausittaisen piikkini. Olin jo menossa Käsityöläiskadun terveysasemalle, kun vaimo soitti ja kysyi, onko minulla ampulli mukana. Olin sen taas kerran unohtanut. Minun on itse hankittava testosteronipiikkini apteekista.
Hoitaja oli ihana. Hän ei moittinut hajamielistä setää vaan suhtautui ystävällisesti. Sain käydä ostamassa patruunan apteekista ja tulla takaisin piikitettäväksi. Nopea toimenpide tehtiin ilman uutta aikavarausta.
Varasin tänään ajan ja kävin katsastuttamassa automme. Varausta tehdessäni ihmettelin, kun maksaessani järjestelmä ei käyttänyt minua Nordeassa. Ilmoitti vain toimenpiteen maksetuksi.
Kun menin katsastusaseman tiskille ja esitin asiani, asiakaspalvelija käveli ikkunaan ja tarkisti automme rekisterinumeron. Kävi ilmi, että olin muistanut sen väärin varatessani aikaa. Ilmankos järjestelmä kyseli minulta perustietoja, vaikka olin käynyt samalla asemalla ennenkin.
Olin saanut järjestelmän solmuun ja asiakaspalvelijalta meni tovi sitä aukoessa. Oletukseksi jäi, että tulen saamaan heiltä laskun katsastuksesta myöhemmin. Auto selvisi tarkastuksesta.
Iän kasvaessa hajamielisyys lisääntyy. Google osaa hakea vastauksia, vaikka kirjoitan hakusanan hieman väärin. Se arvaa, mitä olin tarkoittanut. Rekisteritunnukseen pohjautuva tietojärjestelmä ei kuitenkaan voi mitenkään arvata, mikä on oikea, jos näppäilen sen väärin.
Toivon hupeneville nuorille kärsivällisyyttä enenevää seniorijoukkoa, johon minäkin lukeudun, palvellessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti