Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 21. elokuuta 2020

Lomalla "sairauslomalta"

Kirjoitin viimeksi kuudesta aamuherätyksestä, mutta seitsemän niitä on. Tänään kolme tai neljä riitti. Naputtelin loput pois päältä. Olin hieman pirteämpi kuin eilen.

Laitoin myös "sairauslomani pois päältä ja lähdin marjaan. Menin samaan paikkaan, josta poimin viime kerralla suurimman osan mustikkasaaliistani. Siellä ei oltu käyty välillä. Paikka ei ollut neitseellinen, mutta vielä sieltä kannatti poimia.

Puolukat punoittivat mustikanvarpujen seassa. Ne eivät olleet vielä kypsiä.

Olin laittanut itselleni eväät, mutta vaikka tunsin jo hiukan lounasnälkää saapuessani, poimin ensimmäisen poimurillisen ennen kuin aloin kaivaa leipiä ynnä muita syötäviä esiin. Vaimoni on ottanut mainion keksinnön käyttöön. Hän pakastaa vettä muovipulloihin. Minulla oli mukana kolme pienehköä putelia. Niiden sisällöistä oli sulanut vajaa mukillinen. Kylmä vesi metsässä on poikaa. Minulla oli onneksi myös jäädyttämätöntä vettä mukanani.

Olin tien ja ojitetun suoalueen välissä. Alueella oli yksi varsin antoisa lämpäre ja joitakin pienempiä. Tiedät varmaan tunteen, että jossakin lähellä saattaa olla paljon enemmän marjoja. Kun olin poiminut toisen poimurillisen, kävin suoalueella. Siellä oli vähemmän mustikanvarpuja ja ne oli poimittu tarkoin tyhjiksi. Palasin jatkamaan urakkaani.

Ajattelin, että ämpärillinen saa riittää. Kello lähestyi puoli viittä, kun sain neljännen poimurillisen kokoon. Ämpäri täyttyi. Valo olisi riittänyt vielä parin tunnin poimintaan, mutta päätin lopettaa. Poikkesin paluumatkalla katsomassa, olisiko alueella ensimmäiseksi käymääni paikkaan kasvanut lisää mustikoita. Oli niitä. Sinne voisin vielä palata, jos pakastuskapasiteetti riittää.

Rupesimme iltapuolella vaimoni kanssa perkaamaan marjoja.

Tämä oli hyvä päivä, paitsi nukahtamisen kannalta. Aion kokeilla, tuleeko uni eilisellä unilääkeannoksella.

Huomiseksi on luvattu sadetta. Tänään kannatti lähteä metsään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on ”pakko” lähteä mustikkametsään. Kirjoitat marjastuksista niin intouttavasti. Tosin epäilen, että meidän marjapaikat on tyhjennetty jo. Mökkimatkoilla on autoja seiissyt usein tien varrella ja kyykkijöitä metsissä. Mutta toisaalta monena vuonna puolukka-aikaan on löytynyt mustikoitakin.
Sää vaikuttaa hyvältä eilisten sateiden jälkeen. Parin päivän päästä löytynee sieniäkin.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kommentistasi! Mukavaa, että juttuni innostaa sinuakin mustikkametsään. Minäkään en ole toistaiseksi löytänyt neitsellistä paikkaa, joten on pitänyt poimia muiden jäljissä. Onneksi niinkin saa saalista. Perjantaiselle käynnillä näin aika vähän sieniä. otin yhden lupaavan näköisen tattiparin kotiin tutkittavaksi. Vaimoni konsultoi meitä asiantuntevampaa tahoa ja selvisi, että olivat ilmeisesti sappitatteja. Bioroskiin menivät.