Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 14. syyskuuta 2020

Kaikkea sitä tulee mieleen


Kävin marjassa samassa paikassa kuin viimeksi. Sain pari ämpärillistä puolukkaa. 

Metsä on meditatiivinen paikka. Sen hiljaisuudessa on hyvä olla. Omat ajatuksen vaeltavat missä vaeltavat. 

Olin välillä hyvin läheisessä kontaktissa isänmaata, kun poimin pitkälläni. Sammaleinen alusta tuntui miellyttävältä. 

Mieleeni tuli, että kuoleminen tuntuisi hyvin luonnolliselta pitkällään metsässä maaten. Elämä laikkaisi ja ruumis alkaisi heti muuttua maaksi. Ajatus tuntui rauhoittavalta. Sellainen kuolema ei tunnu pelottavalta. 

Ei se hyvä olisi. Ruumiini voisi olla aika epämiellyttävässä kunnossa, kun se joskus löydettäisiin. Olin lähellä metsätietä, jolla ei juuri ole liikennettä. Se on tehty metsätyömaata varten. Näin kesällä laajalta alueelta kaadetut puut ladottuina metsätien päähän. Sittemmin ne on viety pois. 

Katoaminen olisi hyvin ahdistavaa läheisille ja ehkä muillekin. 

Ei metsässä makaaminen tuntuisi kauaa hyvältä. Aika pian tulisi vilu, eikä sammalvuodekaan kohta enää tuntuisi mukavalta alustalta. 

Mukava olla kotona omassa vuoteessa tätä kirjoittelemassa. 

Ei kommentteja: