Laitoin pohjaksi pari kukkupäistä ruokalusikallista mustikoita, joita olin poiminut kesällä lentokentän ja Kurjenrahkan kansallispuiston tienoilta. Lisäsin lorauksen Solevitan Bio ginger shotia, joka sisältää mm. omena-, sitruuna- ja inkivääritäysmehua. Parisen pikkulusikallista Hirvelän uunitalkkunaa ja maun mukaan intiaanisokeria vie elämyksen uusiin ulottuvuuksiin.
Minun piti tehdä itselleni uusi annos tätä namia.
Tämän herkun nauttimiskokemukseen tarvitsen ainakin alitajunnassa muistot siitä, kun olin viime kesänä pitkälläni isänmaan helmassa Kurjenrahkan maisemissa ja kurkottelin marjoja poimuriini. Olin rauhassa kaukana kaikesta melkein jo maaksi muuttumassa. Jos nimittäin olisin jäänyt paikalleni, olisi ennen pitkää käynyt näin. No ei sentään, auto olisi löytynyt ja sen myötä mieskin.
Talkkunan on oltava hirvelää, koska nimenomaan se talkkuna tuli minulle nuorena aviomiehenä appivanhempieni perheen kautta. Heidän mökillään Päijänteen Kukkarosalossa syötiin paikallisen tuottajan - Hirvelän - talkkunaa. En ollut ennen kuullut mustikkapöperöstä mitään. Kauan sitten edesmennyt Eino-appeni oli syntyisin tuosta samasta saaresta.
Intiaanisokeri on vaimoni mielestä miltei terveysravintoa. Siksi sitä.
Näiden ainesten ja konnotaatioiden muodostaman sinfonian vallassa voin taas vakuuttua, että elämä on muutakin kuin atomikimppuja kuten yksittäiset mustikat.
Talkkunapaketin kyljessä kerrotaan, että sata grammaa ainetta sisältää;
- energiaa 1660 kJ/396 kcal
- proteiinia 9,7 g
- rasvaa 5,8 g
- hiilihydr. 75,7 g (josta rav.kuitua 26,3 g)
- rautaa 3,8 mg.
Ihminen, jolla on pinnallisesti tieteeseen perustuva maailmankuva, voisi yrittää analysoida kokemustani lähtemällä kunkin tarveosan sisällön selosteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti