Olen varmaan kertonut monta kertaa, että olen kokenut selvinneeni syöpäjaksoistani henkisesti vähällä. Olen ollut optimisti, enkä ole murehtinut tulevaa. Olen keskittynyt saamaan hoitoja. Näin tehden olen luultavasti onnistunut ripustautumaan toivoon, jolla lienee merkitystä paranemisessa.
Olen purjehtinut katamaraanillani hyvässä vauhdissa tyrskystä toiseen kiinnittämättä huomiota pinnan alla vaaniviin haihin ja kareihin. Läheltä piti -tilanteista olen jatkanu purjeet pullollaan kohti tulevaa.
Nyt on tullut maksun aika. Saara kertoi, kuinka hänelle oli annettu leukemiakierroksen alussa kovin vähän toivoa minun suhteeni. Ennen tätä olin ollut kovin väsynyt. Olin tiedostanut, että jokin oli vialla. Onneksi työterveyslääkäri laittoi asian heti eteenpäin. Vaimoni oli kannustanut häntä siihen sähköpostitse. Asia siirtyi nopeasti erikoissairaanhoidon piiriin. Diagnoosiksi määrittyi 11.11.2015 akuutti myelooinen leukemia. Olin sairaalassa, kun tämä selvisi. Olin kuvitellut vielä meneväni samana iltana TaiK:in sarjakuvapiirtokurssille ja seuraavalle päivälle oli oppituntejakin pidettäväksi. Jäin sairaalaan ja sytostaattihoidot alkoivat 12.11. eli seuraavana päivänä..
Hyvä niin. Ilman hoitoa AML olisi vienyt minulta hengen neljässä viikossa. Virheelliset solut kehossani olisivat monistamalla itseään tukkineet kehoni. Näin asian ymmärrän.
Muistini mukaan en juurikaan ajatellut juoksevani kilpaa kelloa vastaan. Oli mielenkiintoista kokea, millaisia hoitoja saan.
Koen että tietoisuuteni ja alitajuntani välillä on mustan avaruuden tapainen alue. En näe sen läpi. Eilinen yllämainitun vaaratilanteen muisteleminen vaimoni kanssa ja hänen aiheesta kirjoittamansa FB-artikkeli yhdistivät hetkeksi alitajuntani ja tietoisuuteni. Alitajunnastani tuli kuin henkäys, joka laukaisi itkun. Olen ollut noin lähellä kuolemaa.
Nyt on aika ottaa menneet kauhut tietoiseen käsittelyyn. Tarvitsen siihen varmaan apua. Koen että alitajunnassani on useita kosmiselta tuntuvia prosesseja käynnissä. Tulkitsen, että näiden yhteisvaikutus saattoi minut äskettäin käsittämättömään tuulimylly/ballerina-tilaan, jossa kroppaani vietiin enkä ymmärtänyt mikä vei. Olin kuitenkin tietoinen koko tapahtuman ajan.
Asiaan tartuttaneen ensi viikon torstaisessa hoitokokouksessa.
2 kommenttia:
Mielenkiintoinen kuvaus elämän ja kuoleman, tajunnan ja tiedostamattoman rajan ylittämisestä. Siitä tuli mieleen, että tuo raja ylitetään luovuudella ja taiteellisilla teoilla. Näihinhän Sinulla on taipumuksia.
Kiitos kaima kannustavista sanoistasi! Ajattelin muuten mennä huomenna piirtämään elävää mallia. En tiedä vielä aamu- vai iltapäivällä.
Lähetä kommentti