Menin apteekkiin ostoksille ja kysymään suosituksia piikittäjistä.
Olin jonossa. Venha nainen tuli perääni ja samalla vahingossa tonäisi vähän minua. Hän alkoi sitten jutella.
Kävi ilmi, että hän on syntyisin belgialainen ja tavannut miehensä Kaliforniassa. Ranskassa kuulosti asuneen pitkään.
Puhuimme niitä näitä. Häntä kiinnosti, mistä olen. Arvautin häntä ja veikkaus oli norjalainen. Kyseli täällä olostamme. Ällistyi kun kuuli, että olen eläkeläinen. Hän oli minua vanhempi, ehkä kahdeksankymppinen.
Keskustelun sivutessa ikäasioita hän ilmeisesti ahdistui. Yllättäen hän kysyi minulta, pelkäänkö kuolemaa. Hän oli itse niin vakavan näköinen, että arvelin asian olevan hänelle kipeän.
Ennen kuin ehdin vastata kunnolla, hän kysyi tyyliin, onko minulla jotakin, mihin uskon. Kun myönsin näin olevan, hän oli hyvillään puolestani. Tuntui, että hän olisi halunnut puhua asiasta enemmän.
Hänen takanaan seisova mies kuunteli englanninkielistä keskusteluamme ja osallistui myötäsukaisilla ilmeillään.
Vuoroni ja tuli. Sain tarvitsemani teipit ja kolme puhelinnumeroa hoitajille.
Lähtiessäni hyvästelin.
Tämä oli koskettava kohtaaminen.
PS: Kävisivätköhän nämä tuotokseni tapeteiksi.
2 kommenttia:
Ostaisin oitis tuota tapettia ja vaikkapa kangasta. 🌹😊
Kiitos kommentista. Mukava, kun tykkäät!
Lähetä kommentti