Ei Ruotsi-Suomi vaan tehdään Suorige

 

Kuva Wilfried Pohnke Pixabaystä

Hynttyyt taas yhteen

Maata nimeltään Ruotsi-Suomi ei ole koskaan ollut, vaikka sellaisesta usein kirjoitetaan. Valtio, jonka nimi oli Ruotsi ja jonka osa Suomi oli, halkesi kahtia vuonna 1809. 

Olimme yhtä monta sataa vuotta. Entä jos liittyisimme takaisin toisiimme? Nato-kiemuroissa välitkin ovat valmiiksi lämpimät. 

Nyt tehdään kaikki tasavertaisesti. Pääkaupunki on nyt Maarianhamina, jossa puhutaan ruotsia, mutta joka on osa Suomea. Se olisi sopivan kaukana kaikkialta maasta. Näin laukeaisi kätevästi myös suomalaisten rajoitettu asuminen Ahvenanmaalla.  

Maan nimi muodostuu sulauttamalla Suomi ja Sverige yhteen ja saataisiin Suorige. Heja Suorige! Eläköön Suorige! 

Koko uudessa maassa ruotsia puhuvia koskisi pakkosuomi ja suomenkielisiä pakkoruotsi. Kieliä saisi kaikissa tilanteissa sekoittaa. Se olisi jopa suotavaa. Siitä saattaisi kehittyä ajan mittaan uusi kieli, suorigska eli suorigen kieli. 

Valtiovallan koristeellisesta puolesta vastaisi kuningas ja ulkopolitiikasta presidentti. Sisäpolitiikkaa johtaisi pääministeri. Kaikkien kolmen on osattava sujuvasti maan kumpaakin virallista kieltä. 

Estelle saattaisi tulla koristeellisena päähenkilönä kysymykseen, koska hänellä on jo valmiiksi metsäsuomalaisten perimää. Kuninkaallisilla olisi moraalinen velvollisuus pyrkiä valitsemaan puoliso mahdollisimman usein entisen Suomen puolelta, jotta hovin germaanisugrilainen verenperintö vahvistuisi. Kuninkaallisten dna-tulokset olisivat netissä kaikkien kansalaisten saatavilla. 

Ruotsilla ei ole kansalliseeposta, joten Kalevala olisi yksinoikeutettu valinta. Sitä luettaisiin pakollisena koko maan kouluissa. 

Maassa vaalittaisiin myös näkyvästi viikinkiperintöä. Suomalaisetkin saisivat historian, joka ulottuu Mustalle merelle saakka, ja kauemmaksikin. Viikinkien historian opiskelu olisi luonnollisesti pakollista koko maassa. 

Maan vaakunassa olisi neljä kenttää joista yhdessä on kolme kruunua, toisessa tuttu sotaisa leijona, kolmannessa kiuas ja neljännessä nuuskapaketti. 

Kansallishymni olisi suomenruotsalaisen Runebergin runoilema Maamme, mutta se laulettaisiin aina ruotsiksi ja aikojen saatossa suorigeksi. Saksalaisen Paciuksen sävellys hylättäisiin ja uusi tilattaisiin kilpailuttamalla suorigelaisia nykysäveltäjiä. 

Maan valuutasta äänestettäisiin; joko euro tai uusi valuutta taaleri/daler. 

Uudessa lipussa olisi kummallekin kantamaalle tuttu ristiaihe. Ruotsin lipun värit juontuvat maan vaakunan kautta mahdollisesti Ruotsin Erik Pyhän ristiretkeen Suomeen, josta palatessaan hänen kerrotaan nähneen keltaisen ristin sinistä taivasta vasten. Suomen lipun värit viitannevat lumeen ja järviin. 

Lipun pohjaväriksi sopisi jokin sininen nykyisten lippujen sävyjen väliltä. Se viittaisi järviin ja taivaaseen. Risti olisi valkoinen, koska lunta sataa Ruotsinmaallekin. Ristin keskelle tulisi ohut keltainen risti, joka liittyy yllä mainittuun molempien maiden historiaan liittyvään tapaukseen. Lämpimänä värinä se jännittäisi hieman kylmää sinistä ja valkoista. 

Autojen kansallisuustunnus olisi SU, koska Sovjet Unionia ei enää ole. 

Suomalaiset ovat maailman blondein ja sinisilmäisin kansa (Insider Monkey). Ruotsalaiset sijoittuvat toiseksi. Näin ollen ruotsidemokraatien ja perussuomalaisten ei tarvitse kovin huolestua.

Tornionjoen silta
Wikimedia Commons

Suomalaiset saattavat historiasta johtuen tuntea yhä lievää alemmuutta tai katkeruutta ruotsalaisia kohtaan. Tämä otettaisiin huomioon liittymisvaiheessa. 

Orpon hallitus lienee tuolloin saanut rasismintorjumistoimet käyttöön ja tuloksiakin on varmaan jo mitattu. Näitä kokemuksia sovellettaisiin yhdenmukaisen kansalaisasenteen istuttamisessa. "Me kaikki olemme suorigelaisia". 

Kaikki me pelkäämme Venäjää. 

Ruotsalaisia emme ole. Venäläisiä meistä ei tule. Olkaamme suorigelaisia!

Hejläköön Suorige!