Sain kymmenen vuotta sitten ensimmäisen syöpädiagnoosini ja aloitin tämän blogin

Kuva IntelligentVisualDesing Pixabaystä

 

Alla on ensimmäinen tekstini tässä blogissa. Julkaisin sen 7. maaliskuuta vuonna 2014. Siinä kerroin pähkinänkuoressa, mitä oli tapahtunut. 

Elämäni oli äskettäin mullistunut. 

Minulla on ollut useta blogeja, mutta mutta nyt minulle ehdotettiin, että alkaisin kirjoittaa uudessa tilanteestani. Niin päätin ja perustin tämän blogin. 

Valitsin otsikoksi sanat "Sairaan rakas elämä". Sen voi tulkita ainakin kahdella tavalla. Elämä on sinänsä sairaan rakasta, mutta myös sairaan elämä on rakasta. Vähän emmin, mutta päädyin tuohon. 

7.3.2014

Kolmessa viikossa syöpäpotilaaksi

Torstaina kolme viikkoa sitten huomasin aamutoimia tehdessäni oikean kivekseni turvonneen melkein omenan kokoiseksi. Vaimon kanssa ei asiasta tarvittu montaa sanaa. Varasin työsuhdelääkäriketjusta ajan iltapäiväksi. 

Seuraavana lauantaina oli määrä lähteä Roomaan viikoksi lomailemaan.

Lääkäri järjesti perjantaiksi ultraäänitutkimuksen ja lääkäriajan ketjun Tapiolan toimipisteeseen. Ultraäänilääkäri totesi, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei ole tietoa.

Lääkäri alkoi etsiä urologiaikaa samalle päivälle. Ei löytynyt, mutta hän muisti, että eräs hänen kurssikavereistaan toimii HUS:ssa urologian professorina. Hän sai tämän langanpäähän. Professori sanoi, että viikossa ei tapahdu mitään ja että tuumori leikataan loman jälkeisellä viikolla.

Lähdimme Roomaan vaimoni, isäni (85 v.) ja muutaman muun kanssa. Loma onnistui hyvin.

Kotiin tuli loman aikana kutsu Peijaksen sairaalaan. Kävin maanantaiaamuna valmistautumistapaamisessa, tiistaina minut leikattiin ja keskiviikkona pääsin kotiin. Olin hyvin vaikuttunut Peijaksen henkilökunnan ammatillisesta tasosta ja korkeasta palvelualttiudesta. Kives tuumoreineen lähti patologin tutkittavaksi.

Eilen minulle soitettiin HUS:sta. Diagnoosini on imusolmukesyöpä, jonka alku voi olla myös muualla kuin kiveksessä. Minut kutsuttiin verikokeisiin Herttoniemen sairaalaan, jossa kävin tänään, röntgeniin ensi tiistaiksi ja lääkäriä tapaamaan seuraavana torstaina. 

Tällaista kuuluu. 

Selvisin ensimmäisestä syövästäni ja mietin, vieläkö jatkan uutta blogiani. 

Mikään tähtibloggari minusta ei ollut tullut, mutta aika monelle teksteilläni tuntui olevan merkitystä. Kun en osannut päättää, jatkoin kirjoittamista. 

Seuraavana vuonna sain leukemiadiagnoosin. Alkoi totinen kamppailu elämästä. 

Sain kantasolusiirteen joltakin tuntemattomalta hyväntekijältä. Kysyin ennen siirtoa hematologilta, mikä on ennuste. Huono, kuului vastaus. 

Lopulta minulle kävi hyvin. Muutamille leukemian merkeissä kohtaamilleni kävi toisin. 

Minä olen saanut kaksi kertaa elämäni takaisin. 

Miksi juuri minä? Vain Luoja tietää. En varmaan täysin ymmärrä, kuinka paljon minulla on aihetta kiitollisuuteen. 

Sloganikseni muotoutui: Hyvinkin voi käydä. 

Tämän blogin kirjoittamisesta on tullut hyvin merkittävä osa elämääni. 

Tämänhetkinen sivunlatauslukema on 1 883 278. Lämpimät kiitokset teille, jotka olette olleet mukana matkallani säännöllisesti, silloin tällöin, joskus tai ehkä kerran pari. On mukava tuntea voivansa kirjoittaa joillekin ihmisille. Pöytälaatikko ei minua motivoisi. 

Kirjoitan tätä Ranskan Colmarissa, josta jatkamme tällä viikolla Saksan Ulmiin. 

Tämän tekstin somisteena on kuvia, joista näkyy kevään herääminen. Aihe sopinee, koska olen saanut kokea kolme elämän kevättä.  

#syöpä #lymfooma #imusolmukesyöpä #leukemia #matkailu #ranska #sairaala #terveydenhuolto #sairaus