... jonka pääovi on tässä. Colmarissa ollaan.
Taas oli kommelluksia, mutta niistä selvittiin.
Matkaa oli perille yli 400 kilometriä. Ajoimme pitkään tasankomaata ja loppupäässä sivusimme Jura-vuoristoa, jolloin jyrkissä alamäissä nopeutta rajoitettiin.
Täältä voit katsoa reittimme.
Kun lähdimme Antibesista, moottoritien varsia somistivat keltaiset mimosat, ehkä akaasiat tai mitkä kaikki.
Nyt reittiämme koristivat usein valkoisenaan kukkivat pensaat. Niitä riitti Colmariin asti.
Antibes oli Ranskan kaakkoiskulmauksessa ja Colmar Alsacessa (Elsass), joka on maan koillisnurkassa.
Olemme nyt huomattavasti lähempänä pohjoisnapaa ja sen tuntee ilmanalasta.
Kuten varmaan tiedätte, Ranskassa moottoritiet ovat usein maksullisia. Meidän piti pulittaa matkastamme kaksi kertaa.
Jostakin syystä järjestelmä oli tällä kertaa päättänyt olla hyväksymättä meidän kummankaan Nordea-korttia.
Kun taistelin ensimmäisen laitteen kanssa, aloin kuulla ääniä. Joku jossakin ties missä alkoi puhutella minua. Onneksi puhui englantia. Kehotti maksamaan kortilla, vaikka olin jo yrittänyt. Ääni sanoi aina jotakin ja sitten se katosi palatakseen taas, kun maksaminen ei edistynyt.
Seuraavaksi se käski koettamaan käteisellä. Laitteessa oli setelin kuvia, mutta ei viisikymppisestä eikä siitä ylöspäin. Lompsassani vaikutti olevan lähinnä viisikymppisiä. Ääni tuli taas hätiin. Kerroin seteliongelmastani. Ääni käski maksamaan sillä.
Seteliraha auttoi. Huomasin myöhemmin, että oli minulla yksi kymppikin, mutta se ei olisi riittänyt.
Puomi nousi ja matka jatkui.
Alsacissa paikannimet eivät enää näyttäneet ranskalaisilta, vaikka gallien kieltä täällä enimmäkseen puhutaan. Wittelsheim, Wattviller, Thannenkirch jne. Saksalaisilta näyttävät. Tämän onkin vanhaa Saksan ja Ranskan riitamaata.
Seuraavalla pulituspömpelillä laite ei huolinut aiemmin saamaamme tikettiä. Ei sitten millään. Ääni taisi kehottaa vain maksamaan. Ilmeisesti teki jotakin, joka vapautti lipukeongelmasta, Maksu ei ollut kovin suuri, joten koetin kolikoilla. Ne kone sylki takaisin. Setelimahdollisuutta ei ollut.
Olin pulassa. Levittelin käsiäni takana jonottavalle. Miten ihmeessä saan puomin ylös.
Takana olevasta autosta tuli ystävällinen mies. Hänellä oli konsti. Annoin hänelle summan kolikkoina ja hän nosti puomin kortillaan.
Ranskalainen ystävällisyys ja nokkeluus pelasti pulasta.
Alsacissa paikannimet eivät enää näyttäneet ranskalaisilta, vaikka gallien kieltä täällä enimmäkseen puhutaan. Wittelsheim, Wattviller, Thannenkirch jne. Saksalaisilta näyttävät. Tämän onkin vanhaa Saksan ja Ranskan riitamaata.
Olemme nyt nukkuneet Colmarissa yhden yön. Vanha kaupunki on lähellä. Kävimme tänään siellä kaupassa.
Tämä on merkillinen paikka. On kuin olisimme siirtyneet pienoismalliin, johonkin elämyskeskukseen tai nukkekotikaupunkiin.
Tällaisia ristikkotaloja on Strasbourgissakin, mutta että täällä näin paljon. Miten ihmeessä nämä kaikki ovat säilyneet? Tätä ei varmasti ole pommitettu eikä Turun tauti ole onneksi levinnyt tänne.
#matkailu #turismi #ranska #automatkailu #ongelma #haaste #colmar #autoilu #majoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti