Kuolemisesta sekä sitä edeltävästä ja jälestävästä

Kuva Adri Marie Pixabaystä

 

Tapasin kuolemantutkijan syöpäsairaalassa 2014

Maija haastatteli minua, kun minulla oli kuolemanpotentiaalia.

Sairastin imusolmukesyövän vuonna 2014. Ollessani Syöpäklinikalla Meikussa, tapasin osaston aulassa henkilön, jolla oli jokin nimikyltti rintamuksissaan. Hän kertoi tulevansa myöhemmin haastattelemaan minua. Maija Butters haastatteli potilaita, jotka saattavat kuolla. Minä kuuluin joukkoon. 

Maija teki tuolloin väitöskirjaa modernista suomalaisesta kuolemankulttuurista ja saattohoidosta.

Keskustelin hänen kanssaan uskonnollisesta vakaumuksestani ja sen merkityksestä kuoleman näkökulmasta. Hän kävi meillä kotonakin. Vaimoni pitää edelleen yhteyttä häneen. Maija on väitellyt aikoja sitten ja toiminut etabloituneena tutkijana sen jälkeen. 

Helsingin yliopiston Tiedekulmassa pidettiin tänään tilaisuus otsikolla "Kuolema monien katsomusten Suomessa", jonka seurasin striiminä. 

Maija luennoi tapahtumassa kuolemaan liittyvistä riiteistä eri uskonnoissa. 

Sitten Teemu Pauha esitti näkemyksiään otsikolla Uskontopsykologisia näkökulmia kuolemaan. Uskontoa on perinteisesti pidetty turvana kuolemaa vastaan. Käsitys on tarkentunut siten, että kuolemanpelkoon vaikuttavat sekä uskonnollisuuden luonne että se, mitä ihminen kuolemassa pelkää. 

Pauha toi esiin mielenkiintoisen mahdollisen yhteyden kiintymyssuhteen ja jumalakäsityksen välillä. Turvallinen kiintymyssuhde luo kuvan luotettavasta ja rakastavasta Jumalasta, turvaton kiintymyssuhde puolestaan synnyttää kuvan ankarasta ja tuomitsevasta Jumalasta. Ensin mainitussa myös kuolemanpelko on vähäisempää kuin jälkimmäisessä. 

Luentojen jälkeen kokoontui paneeli keskustelemaan päivän aiheista. Mukana oli edustajat Terhokodista, Hietaniemen hautausmaatoimesta, juutalaisesta seurakunnasta sekä yksi väitöskirjatutkija. 

Terhokodissa on potilaita erilaisista kulttuureista. Hoitajat kuuntelevat heidän toiveitaan ja yrittävät navigoida niiden avulla. Hietaniemeen haudataan lähes kaikki vainajat tuhkattuina. Juutalaiselle hautausmaalle haudataan vain juutalaisia. Puolisot eivät pääse samaan hautaan elleivät ole kääntyneet juutalaisuuteen. Perinteisen juutalaisen tavan mukaan vainajaa pidetään kotona eikä lähetetä heti eteenpäin. Hänet lasketaan lattialle ja viereen asetetaan lasi vettä sekä kaksi kynttilää. Sielun irtautumisen ruumiista katsotaan kuluttavan niin paljon voimia, että sielu voi asettua vesilasiin pintäjännityksen varaan lepäämään vaivalloisen alun jälkeen. Hautaustavoissa on noussut esiin tarve erilaisille ekologisille tavoille käsitellä ruumis ennen hautausta. Yksi tällainen voisi olla kaasulla tapahtuva tuhkaus. 

Tiesitkö, että uskonnottomien hautausmailla lepää muitakin kuin ateisteja. Niille haudataan muslimeja ja muiden vastaavien uskontokuntien edustajia, joille ei ole omaa hautausmaata. Sieltä saavat levon myös vaikkapa luterilaiset, jotka haluavat arkkuhautauksen, mutta joiden omassa seurakunnassa se ei ole mahdollista. 

Pitäisi hankkia se Maijan väitöskirja, kun olen yhtenä marsuna tutkimuksessa mukana.