Julkiseen käsittelyyn on noussut joidenkin henkilöiden syyllistyminen työssään epäasialliseen käytökseen. En ota kantaa yksittäisiin tapauksiin vaan pohdin aihetta yleisellä tasolla. Naisiin kohdistuvasta ahdistelusta näyttää olevan kyse.
Luulen, että yksi vaikutin tällaisiin tapahtumiin on valta. Yritysten kesken puhutaan neuvotteluvoimasta. Jokin muutaman hengen it-yritys on heikossa asemassa, jos pyrkii sopimaan esimerkiksi Facebookin kaltaisen jättiläisen kanssa jostakin asiasta. Ei ole epäselvää, missä valta on.
Sama koskee työpaikkojen sisäisiä ihmissuhteita. Useimmat organisaatiot ovat enemmän tai vähemmän hierarkisia. Esimiehillä on enemmän valtaa kuin alaisilla.
Vallan väärinkäyttö ei välttämättä kohdistu vain naisiin. Kuvio voi käsittääkseni ilmetä muullakin tavoin kuin seksuaalisena häirintänä.
Minusta tuntuu, että työssään menestyvällä esimiehellä on kiusaus ottaa omia vapauksia. Jos tulosta syntyy, epäasiallisiin toimiin ei ehkä puututa. "Hän nyt vain on sellainen."
Olen nähnyt työurallani kaikenlaista. Käsitykseni mukaan tavallisen työntekijän on hyvin vaikea puuttua epäkohtiin, vaikka pitäisikin. On tilanteita, joissa työntekijä joutuu kärsimään jostakin laittomuudesta. Voi myös käydä niin, että työntekijä tulee tietoiseksi jostakin väärästä yrityksen toimintatavasta, mutta hän ei suoranaisesti kärsi siitä, paitsi mahdollisesti velvollisuuden ja uskollisuuden ristiriitana.
Työntekijä mahdollisesti uskaltaa valittaa esimiehelleen tai -naiselleen tämän vääristä toimista itseään kohtaan. Fiksu esihenkilö muuttaa tapojaan, jos huomaa vikaa toimissaan. Voi myös käydä niin, että esimies kiistää asian, ja työntekijä joutuu harkitsemaan asian viemistä esihenkilön esihenkilön käsittelyyn. Jos hän siihen uskaltautuu, hänen asiaansa suhtaudutaan vakavasti tai sitten ei. Terveessä organisaatiossa tällaisetkin asiat voidaan hoitaa. Valitettavasti tilanne ei aina ole sellainen.
Yksittäinen työnantaja on hyvin riippuvainen työnantajastaan. Ristiriitatilanteessa hän pelkää menettävänsä työnsä, jos puuttuu johonkin asiaan. Me olemme ansioluettelomme laadun vankeja. Vapailla työmarkkinoilla hyvä CV on tärkeä asia työnhakutilanteessa. Lyhyitä työsuhteita on hankala selittää mahdolliselle uudelle työnantajalle. Jos työntekijä on yli 40-vuotias, hän pelkää, että putoaa kokonaan työmarkkinoilta.
Jos esihenkilön esihenkilö ei auta, kenen puoleen voi kääntyä? Työsuojeluvaltuutettu voi antaa neuvoja, mutta hänkin on työpaikastaan riippuvainen. Viranomaiset voivat ehkä puuttua asiaan, mutta kuka uskaltaa kutsua heitä paikalle?
Samantapaisia valtasuhteiden väärinkäytöksiä tapahtuu varmasti muuallakin kuin työpaikoilla.
Ilmeisesti syylliset osaavat usein toimia siten, että tapahtumia on vaikea todistaa. Toisaalta jos työkaverit sattuvat näkemään, heidänkin on vaikea puuttua asiaan.
No onhan meillä some, saatat ajatella. Organisaatiot ovat hyvin tarkkoja maineestaan, joten on hyvin riskialtista viedä asiaa someen. Voi myös miettiä, onko se muutoinkaan oikea paikka.
Nämä kohut varmasti tervehdyttävät työilmapiiriä. On yllättävää, että naiset tuntuvat joutuneen hyvin laajasti huonosti kohdelluiksi. Toisaalta tämä voi olla näköharhaa ainakin kahdella tavalla. Kuvatut väärinkäytökset voivat olla tietyille aloille ominaisia, mutta mistä voimme tietää varmasti. Ongelma on noussut pinnalle taidealoilla. Voi myös olla niin, että väärinkäytökset ovat hyvin laaja ilmiö ja nyt on salaisuuden verhoon vasta tullut pieni repeämä.
Esiin nousseissa tapauksissa syytetään julkisuuden henkilöitä. Media lienee siksi erityisen kiinnostunut ja syytetyt tavallaan saavat ankaran rangaistuksen ennen kuin tapauksia on perinpohjaisesti tutkittu. Tavisten tekemät rötökset eivät saa samanlaista julkisuutta. Kaikkien syyllisten tulisi joutua vastuuseen teoistaan, mutta heidänkin olisi saatava asialleen oikeudenmukainen käsittely.
Me too -kampanjasta päätellen ongelma on suuri. On korkea aika saada asiaan muutos.
Nyt voidaan ainakin toivoa, että työpaikoilla asialle herkistyttäisiin niin, että syntyisi täydellinen nollatoleranssi. Tietenkin myös muualla.
