Ympäristöön tutustumassa

 

Tämänkertainen kotimme on tuossa talossa kolmannessa asutussa kerroksessa.

Tänään olemme ottaneet iisisti ja toipuneet matkan vaivoista. Vaimoni halusi tarjota kuskille lounaan ja lähdimme liikkeelle.

Rantabulevardilla oli runsaasti ravintoloita. Tämän valitsimme.

Söimme päivän tarjousannoksen. Gourmet-ravintolat taitavat löytyä muualta. Emme sellaiseen olisi toki raskineet mennäkään. 

Sitten eteenpäin rantabulevardia.

Näitä näkee Ranskassa usein. Sodittu on ja sillä on ollut hintansa. 

Marcel Homis: Baigneuse se coiffant (Kylpijä kampaa hiuksiaan)

Jonkun koti

Paljollakohan irtoasisi. Pientä laittoa kaipaa.

Jos vanha toimii, mitäpä sitä uusimaan.

Kaunis kiviaita

Kotikatumme Avenue Jean Jaurès

Tästä sisään

Mona Lisa C

Mona Lisa keittiössämme.

Iltaa kohti.

Kotitalo etelästä

Maamerkki
Mirva Klein: La foule (joukko)


Huomisiltana saamme seuraa, kun ystäväpariskunta saapuu jakamaan kortteeriamme.

 

Perillä Cagnes-sur-Merissä

 

Tänään tuli ajetuksi luokkaa kolme ja puolisataa kilometriä. Mukavaa, kun selvisimme perille päivän valolla. 

Alppimaisemia riitti. Tosin lumipeitteisiä huippuja ei juurikaan. 

Tässä olemme Aix-en-Provencen tienoilla. Olemme joskus käyneet kyseisessä kaupungissa olevan olevassa Paul Cézannen atlejeemuseossa ja paikassa, jossa hän maalasi yllä olevassa kuvassa olevaa Mont Sainte-Victoirea. 

Tässä syödään lounaaksi quiche lorrainea. 

Kaukana taitaa häämöttää Nizza. 

Tässä parvekemaisemamme. 

Tuota rantatietä pääsee Nizzaan. Vastasuuntaan pääsee Antibesiin ja Cannesiin. 

Tässä on kotimme noin kolme kuukautta. 

Tämä ajomatka on ollut minulle opettavainen. Olen ollut siinä luulossa, että pystyn ahkeroimaan noin kolme tuntia päivässä. Nyt selvisi, että vaikka olen tuossa ajassa ihan kuitti, tauon jälkeen jaksan taas. 

Ranskaan

 

Ja taas tien päälle. Sää oli oikein hyvä tänään. Oli kuin kevättä ilmassa.

Ajattelimme tähdätä Grenobleen, mutta kun edistyttiin hyvin ja emme halunneet jättää kovin pitkää siivua viimeiselle päivälle, pinnistelimme Valenceen. Kilometrejä tuli lähes viisi sataa. 

Reitti kuljetti vuorien välisiä laaksoja, joskus hieman vuorillakin ja välillä tunneleissa. 

Ajoimme Lausannen, Geneven, Annecyn ja Grenoblen lähettyviltä ja päädyimme hotelli Valence Ceriseen. 

Genevenjärvi, jonka pohjoispuolta ajoimme, näytti kuten Vettern yllättävän kapealta. 

Ranskan puolella ajaminen muuttui maksulliseksi. 

Sveitsissä emme kahvitelleet. Ranskan puolella Aviassa ei tarvinnut vessasta maksaa. Söimme lounaaksi patongit ja ostimme myös mukaan kaksi, joten samaa on luvassa päivälliseksikin.  

Valence Cerise

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille

 

Kuva blizniak Pixabaystä

Huomenna jatkamme matkaa. Vähän paljolta tuntuu yhden päivän urakaksi, joten ehkä yövymme Grenoblessa tai jossain. 

Sveitsiin

 

Näkymä hotellin ikkunasta

Baanaa, baanaa ja baanaa ...

Saksassa näyttää olevan runsaasti tuulimyllyjä. 

Tänään en ollyt aamupäivällä yhtä väsynyt kuin eilen. Ajoin kunnon rupeaman ensimmäiseen taukoon mennessä ja tuntui siltä, että en jaksa jatkaa. Huilaaminen virkisti kuitenkin ja sitten eteenpäin. 

Välillä oli ruuhkaista. Liikenne sumppuuntui ja hidastui. Kärsivällisesti eteenpäin. 

Ajaminen Saksassa ei ole moottoriteillä yhtä villiä kuin ennen, jolloin sai ajaa niin kovaa kuin uskaltaa melkein missä vain. Nyt on ihan oikeita rajoituksia. Mutta välillä tulee vastaan merkki, joka ilmoittaa 120 rajoituksen loppuvan eli hanaa!

Skarppina pitää olla. Kaistaa on syytä vaihtaa tilanteen mukaan. 

Kahvipaikat tuntuvat olevan toistensa kopioita. Pienempiä kuin ABC:t Suomessa, mutta huoltoasemapalveluja ehkä enemmän. 

Pidimme toisen tauon, kun matkaa oli satakunta kilometriä jäljellä. Sitten pinnistelin lopun.

Tiesimme, että tarvitsemme Sveitsissä maksullisen tarran tuulilasiin, jotta saamme ajaa käkikellomaassa. Ajattelin, josko sellaisen saisi Saksan puolelta huoltoasemalta. Ajauduimme kuitenkin rajalle. Siellä oli vastassa rouva, joka myi meille kyseisen tarran 40 frangilla ja liimasi sen tuulilasiimme. Sillä voi ajaa nyt ja koko ensi vuoden Sveitsissä. 

Nyt olemme Pratteln-nimisessä paikassa lähellä Baselia. Olemme täällä kaksi yötä ystävämme luona. 

Huomenna vierailemme Ranskan puolella eräässä suomalaisperheessä, mutta sinne kuuluu olevan vain parinkymmenen minuutin matka. 

Ihanaa, että saan nyt levätä. 

Saksaan

 

Tältä näytti keli aamulla Tanskassa

Kuskia väsytti aivan hirmuisesti. Tuntui että väkisin nukahdan. 

Rødby

Kiva että jonottajia on muistettu ...

... paitsi että juuri nyt ...

Onneksi lauttamatka kesti puolisen tuntia. Sen jälkeen ajaminen jo sujui. Punnertelin sitten kunnon siivun. 

Tuonne jäi Rødby

Tuolla häämöttää Saksa

Puttgardeniin

Vihertää

Taukopaikka

Olimme viime yön Radisson-hotellissa, joka kuulostaa hienolta minun korvissani. Ilta-aterialla  ravintolan tarjonta oli kuitenkin etupäässä burgeriannoksia. Sellaiset söimme,

Tuolla taukopaikallakin on Burger Kingin valikoima ja vieressä paistinperunoita/uuniperuna kera makkaran tai lihan. Taisi jotakin muutakin pikatyylistä olla tyrkyllä. Vessakäynnistä joutuivat asiakkaatkin pulittaa euron ja tankkaus piti käydä sisällä maksamassa. 

Olemme nyt hotellissa Göttingenissä. Päivä ajosuoritukseksi kertyi lähes kuusi sataa kilometriä. 

Tunnustan, että jaksamisen äärirajoilla mennään. 

Saa nähdä miten huomenna sujuu. Seuraavaan etappiin Baseliin onvähintään saman verran ajoa kuin tänään. Siellä voimme ystävämme huomassa viettää pari yötä. 

Jaksaa jaksaa ...

Tervehdys Tanskasta

Saavuimme viime yönä Viking Gracella Åbosta Stockholmiin. Sattui mukavasti, kun nuorempi tyttäremme oli perhekuntineen samassa laivassa matkalla Norjaan kavereita tapaamaan. Yhdessä pistelimme pizzaa laivan ravintolassa.

Päästiin aika varhain laivasta ja sitten vain baanalle kohti Helsingborgia. 

Alkuun oli aika hyvä keli, mutta sitten alkoi näyttää tällaiseltä:

Ajaminen oli välillä todella raskasta, kun erityisesti sisäkaistalla oli loskaa. Sai olla tarkkana ratissa. Olin jo todella väsyksissä, mutta tauot huoltoasemilla auttoivat.

Reitin lähettyvillä oli ainakin kolme köpingiä. Linköpingin kohdalla tuntui olevan aikaisempaa enemmän lentokoneita betonivarsien päissä. Varmaan ne jo olivat pari vuotta sitten, mutta nyt huomasin, että niitä on aika monta. Kai niitä on Linköpingissä sitten tehty. 

Reitti tuo Vätternin itäpuolta. Vastaranta näkyy hyvin. Järvi näyttää yllättävän kapealta. 

Jossakin siellä oli tuttu rauniolinna, johon kauan sitten tutustuimme, kun olimme lasten kanssa reissun päällä. 

Loppupäässä keli taas suosi.  

Lauttamatka Helsingborgista Helsingöriin kesti ehkä varttitunnin. 

Helsingborg

Tanska näkyy

Helsingborg

Vaimo varasi matkalla meille majoituksen Park Inn Radissonista Köpiksen liepeiltä. Ehdimme perille hämärtymisen tienoilla. Nyt lataamme itseämme huomiseen koitokseen.  

Tuli aikamoinen ajourakka syöpäläiselle. Katsotaan miten pitkälle huomenna jaksetaan. 

Joulutervehdys

 

Kuva Alexa Pixabaystä 

Mikään ei ole ennallaan tämän vuoden jälkeen. Tai oikeastaan nyt vasta kaikki ovatkin ennallaan. Naamiot ovat pudonneet. Maailma onkin arvaamaton ja julma. Ei kovinkaan kaukana meistä suurvalta harjoittaa keskiaikaista sodankäyntiä. Aikaisemmin pahuus oli toteutunut niin kaukana meistä, että se jäi meiltä huomiotta. 

Ukrainalaiset kokevat evakkoina, sotaleskinä ja -orpoina samaa kuin isäni, mummoni ja äitini aikoinaan. 

Maailma ei ollutkaan kehittymässä demokratian kautta parempaan. Tosin äärimmäinen köyhyys on vähentynyt.

Kuolema voi kohdata kenet vain ja milloin vain.

Onko kaikki siis pelkkää sattumaa, kuten eksistentialistit ajattelevat. Se on järkeen sujuvasti lohkeava ajatus. 

Ukrainan sota saattaa kestää kauemmin kuin minulla on elinvuosia jäljellä. Se, mitä seuraa kuoleman jälkeen, on uskonvaraista. 

Nyt on joulu. Juhlan merkitys kiteytetään helposti hetken rauhoittumiseksi ja ystävällisyydeksi toisiamme kohtaan. Joulun perimmäinen merkitys on kuitenkin jotakin aivan muuta. 

Minä olen pieni ja epäilevä ihminen, joka haluaa turvautua siihen, mihin yllä olevassa kuvassa tapahtuma johtaa. Kaikki syntini ovat lunastettu. Tämä vanhanaikainen usko on turvani tässä uhkakuvien maailmassa. 

Oikein hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta itse kullekin!

Lähtö lähestyy

 

Kuva Zdravko Shishmanov Pixabaystä

Tiistaina laivaan ja sitten ajaen halki Euroopan Nizzan naapuriin Cagnes-sur-Meriin, jossa tarkoituksemme on asustaa kolmisen kuukautta. 

Olemme molemmat olleet reporankoina sitkeän yskän vallassa. Minulla se on kestänyt jo toista viikkoa. Vaimo tulee hiukan perässä. 

Olen vältellyt paikkoja, joissa voisin ruiskia tautia lähimmäisiin. Keskiviikkona oli kirjastossa hyvin kiinnostava luento. Päätin mennä. Ajattelin, että paikalla on väljää ja voin yrittää olla sivussa. No eipä ollut. Näin lasiseinän läpi, että harmaat pantterit olivat vallanneet kaikki tuolit. Ovi oli jo lukossa. Hyvä näin. Olisi ollut liian tiivistä yskätautiselle. 

Olimme menossa erääseen joulukonserttiin, mutta jätimme väliin. 

Ystävät ovat käyneet meille kaupassa. 

Eilen tohdin jo mennä kirjakauppaan hankkimaan joululahjat eräälle läheiselle. 

Olemmeko lähtökunnossa tiistaina? Siitä on lähdettävä. 

Yritin tänään valmistautua matkaan, mutta pieleen meni. Motonetin pikapalvelu ei suostunutkaan vaihtamaan öljyjä. Pääpuoti heillä oli jo kiinni. Ajoin sitten Sataman Nesteelle käyttääkseni kärryämme pesukoneessa ja imuroidakseni sen sisältä. Kiinni oli. 

Laiva lähtee onneksi vasta 20.55, joten ehtiipä sitten ahkeroida näitä. 

Nyt on jo joulu lähellä. Pohdimme tämäniltaista CCI:n (Chorus Cathedralis Iuniorum eli Turun tuomiokirkon poikakuoro) joulukonserttia. Päätimme mennä, koska isossa kirkossa on mahdollisuus pysytellä kaukana muista. 

Kirkossa olikin runsaasti väkeä, mutta pysyttelimme perällä käytävän takana massasta. 

Kannatti mennä. Sitäpaitsi yhden punaviittaisen olemassaoloon olemme vaimoni kanssa osasyylliset. 

Tässä tallenne CCI:n äitenpäiväkonsertista Maarian kirkossa.