Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 30. joulukuuta 2022

Sveitsiin

 

Näkymä hotellin ikkunasta


Baanaa, baanaa ja baanaa ...


Saksassa näyttää olevan runsaasti tuulimyllyjä. 

Tänään en ollyt aamupäivällä yhtä väsynyt kuin eilen. Ajoin kunnon rupeaman ensimmäiseen taukoon mennessä ja tuntui siltä, että en jaksa jatkaa. Huilaaminen virkisti kuitenkin ja sitten eteenpäin. 

Välillä oli ruuhkaista. Liikenne sumppuuntui ja hidastui. Kärsivällisesti eteenpäin. 

Ajaminen Saksassa ei ole moottoriteillä yhtä villiä kuin ennen, jolloin sai ajaa niin kovaa kuin uskaltaa melkein missä vain. Nyt on ihan oikeita rajoituksia. Mutta välillä tulee vastaan merkki, joka ilmoittaa 120 rajoituksen loppuvan eli hanaa!

Skarppina pitää olla. Kaistaa on syytä vaihtaa tilanteen mukaan. 



Kahvipaikat tuntuvat olevan toistensa kopioita. Pienempiä kuin ABC:t Suomessa, mutta huoltoasemapalveluja ehkä enemmän. 


Pidimme toisen tauon, kun matkaa oli satakunta kilometriä jäljellä. Sitten pinnistelin lopun.

Tiesimme, että tarvitsemme Sveitsissä maksullisen tarran tuulilasiin, jotta saamme ajaa käkikellomaassa. Ajattelin, josko sellaisen saisi Saksan puolelta huoltoasemalta. Ajauduimme kuitenkin rajalle. Siellä oli vastassa rouva, joka myi meille kyseisen tarran 40 frangilla ja liimasi sen tuulilasiimme. Sillä voi ajaa nyt ja koko ensi vuoden Sveitsissä. 




Nyt olemme Pratteln-nimisessä paikassa lähellä Baselia. Olemme täällä kaksi yötä ystävämme luona. 

Huomenna vierailemme Ranskan puolella eräässä suomalaisperheessä, mutta sinne kuuluu olevan vain parinkymmenen minuutin matka. 

Ihanaa, että saan nyt levätä. 

Ei kommentteja: