Nyt on vähän

Cinderellassa köröttelemme kohti Suomen Åboa. Ajaa ei tarvitse enää kuin muutaman minuutin verran huomenna satamasta kotiin. Eilen Kielin satamassa joku viranomainen toivotti meille selvällä suomella "Hyvää matkaa". Aksenttia oli sen verran, että ei ollut itse härmäläisiä. Mukavaa, kun oli tuon verran harjoitellut. Tuli mieleen, että ystävämme Marek muisti vielä meillä Suomessa oppimansa: "Lapset menevät kouluun. Ei huomenna. Torstaina." Jotenkin näin. Lapsiltamme oli kesäloma päättymässä. Marekilla oli jäänyt kuulemansa pitkäaikaiseen muistiin. Kyllä kesti aamulla päästä pois Stena Linen aluksesta Göteborgissa. Ensin saimme odottaa hissiä pitkään, emmekä olleet ainoita. Mikä ihme siellä laivassa jumitti? Sitten jonotimme autossa satama-alueella. Virkailijat pysäyttivät ilmeisesti jokaisen auton. Mersussamme ei ikkunat toimi kunnolla. Ne saa auki, mutta kiinni saaminen on hankalaa. Virkailija kiinnitti heti huomiota, että avasin oven enkä ikkunaa. Kysyi onko se rikki. Onhan se. Halusi nähdä passimme ja ajokorttini. Tiedusteli oliko ikkuna rikki jo ennen matkaa. Puhallutti. Lähetti meidät sitten toisen virkailijan luokse,joka kysyi missä olemme matkustaneet ja miksi meillä on niin paljon tavaraa mukana. Kerroimme, että jatkamme tänä iltana lautalla Suomeen. Ei hän pidempään viitsinyt tentata kahta kiltin näköistä eläkeläistä ja pääsimme tien päälle sateeseen. Oli raskasta ajaa, kun piti varoa vesiliirtoa. Sitten mikrouni yllätti. Nukahdin mutta heräsin heti. Ajoimme sopivaan paikkaan lepäämään. Kuulemma kuorsasinkin. Se auttoi. Pysähdyimme taas Brahehus-ravintolaan lounaalle Jonköpingin pohjoispuolelle. Huvittaa, kun tuon Google Mapsin ajo-opas sano Jonköpingin juuri niin kuin suomalainen sen sanoo, jos ei osaa yhtään ruotsia. No, hänellä on tietysti syynsä ja hyvä niin. Loppumatkasta onneksi sää parani. Ruotsin kevät näytti olevan aivan alkusoitoissaan verrattuna Saksaan. Kun odottelimme pääsyä Cinderellaan, juttelin ruotsinsuomalaisen laivaan opastajan kanssa. Kerroin Göteborgin tapahtumista ja oletin johtuneen terrorismiriskistä. Hän sanoi, että tarkastuksia on usein. Ehkä se Saksan tarkastuskin johtui samasta syystä.

Pakkotahtinen ajaminen on rankkaa

Eilen Wroclawista Neuruppiniin ja tänään sieltä Kieliin. Nyt olemme laivassa matkalla Göteborgiin. Ajopäivien ja majoittumisten jatkuva vuorottelu tuntuu rankalta. Eilinen ajomatka oli aika maltillinen, tänään vain noin 300 kilometriä. Silti tuntuu, että olisin matkasuunnitelman vanki. En ole enää nuori. Minulla on kaksi syöpää takanani. Siksi jaksamiseni on rajallista. Tämä on onneksi vain kolmen päivän pyrähdys. Kyllä tätä selvitään. Nyt ei kirjoittaminen oikein suju. Täytyy kerätä voimia huomiseen ajomatkaan Göteborgista Tukholmaan.

"Loppu häämöttää"

Matkamme kaartaa kohti loppua. Meillä oli Wrocłavissa oikein mieluista viikko "sukuloinnin" merkeissä. Tänään ajoimme Wrocławista Saksan puolelle Neuruppiin joka on vanhan Ossin puolella ehkä 60 kilometrin päässä Berliinistä. Yleensä rajanylitykset menevät miltei huomaamatta, mutta tänään saksalaiset poliisit pysäyttivät meidät heti, kun olimme Saksan puolella. He katsoivat vain ajokorttini ja passimme. Varmaan jokin satunnaistarkistus. Huomenna ajamme Kieliin ja vietämme seuraavan yön laivassa matkalla Göteborgiin. Lauantaiaamuna olemme Turussa.

Puolalainen "sukuhaaramme"

 

Kahvilla Tomekin kanssa kahvilla Wroclawissa

Olen tuntenut puolalaisen ystäväni Tomek Grossmanin yhtä kauan kuin vaimoni Saaran. 

Kaikki alkoi kesällä 1974, joksi setäni oli järjestänyt minulle kesätyöpäaikan Tukholmassa. Saara oli siellä samoilla asioilla siskojensa ja kahden kaverinsa kanssa. 

Työpaikkani oli Mecman, joka tuotti hydraulisia ja pneumaattisia laitteita. Tomek oli samassa tehtaassa kesätöissä. 

Ystävystyimme. 

Tapasin Saaran samana kesänä. Olin verolle pantavana Skattehusissa ja näin siellä joukon suomalaisia naisia. Kontaktia ei syntynyt, mutta tapasimme myöhemmin ja tutustuimme. 

Ennen lähtöä takaisin Suomeen, olin puhelinyhteydessä äitiini, ja kerroin millä ja milloin tulemme. Ketkä me, kysyi äiti.  

Suora kysymys ansaitsi suoran vastauksen. 

Häät pidettiin vuonna 1975. 

Tomek puolestaan vihittiin vuonna 1976 kotikaupungissaan Wrocławissa Puolassa. Osallistuimme ja tutustuimme hänen morsiaimeensa Ewaan, molempien vanhempiin ja muutamiin muihinkin sukulaisiin. 

Vanha Ratusz eli Raatihuone 

Olemme olleet mukana myös Ewan veljen Marekin ja hänen morsiaimensa Barbaran häissä. Sittemmin olimme läsnä myös Ewan ja Tomekin vanhemman tyttären Monican ja hänen sulhasensa Vojchiecin häissä. 

Ewa tuli jossakin vaiheessa joksikin aikaa töihin Suomeen ja asui meillä. Myös Tomek, Marek, Barbara ja Tomekin sisarentytär Ania on käynyt Suomessa. 

  Ystävyytemme Tomekin kanssa täyttää tänä kesänä 50 vuotta. Tästä puolalaisesta dynastiasta on tullut melkein sukulaisiamme. 

Odra, saksaksi Oder

Olemme nyt viettämässä viikon Wrocławissa ja nautimme "sukulaistemme" seurasta. 

Olemme tavanneet myös Tomekin ja Ewan nuoremman tyttären Agnetan miehen Arthurin ja heidän pienen poikansa, Anian ja hänen teini-ikäisen pokansa Martinin sekä Monican ja Vojchiecin teini-ikäisen tyttären Susannen.  

Nämä tuntemamme puolalaiset ovat aivan ihania ihmisiä. 

#ystävyys #puola #wrocław #wroclaw #suku #sukulaisuus #automatka #breslau #ratusz #rynek #sleesia #ystävä #sydämellisyys #rakkaus #keskieurooppa #hydrauliikka #pneumatiikka #mecman

 

Vaimon juurilla Sudeettialueella

Janov nad Nisou kirkonmäeltä kuvattuna

Ajoimme eilen Tsekin Prahasta Puolan Wrocławiin. Poikkesimme matkalla kylään, jonka nimi on tsekiksi Janov nad Nisou ja saksaksi Johannisberg. Paikka on Sudeettialueella, jonka Hitler kaappasi Tsekkoslovakialta vuonna 1938. Alueella oli aikoinaan saksankielistä asujaimistoa. 

Saimme ajaa moottoritietä melkein koko matkan sekä Tšekin että Puolan puolella. Sukupoikkeamisen vuoksi saimme jonkin verran tutustua seudun pienempiinkin teihin. Vaikuttaa siltä, että täällä entisessä Itäblokissa ovat tiet hyvässä kunnossa. 

Tästä kylästä lähtivät vaimoni äidinisänäidinäidinäidinisän vanhemmat lasinpuhaltaja Paul Kargus, 1730-1790) ja vaimonsa Barbro (os. Lif), 1740-?,  Ruotsiin, johon Suomikin noihin aikoihin kuului. Muun muassa heitä minun on kiittäminen vaimostani Saarasta. 

Olemme käyneet tässä kylässä aiemmin parikolmekymmentä vuotta sitten tutkimassa hautausmaata. Silloin sieltä löytyi muuan Lif, ehkä vaimoni kaukainen sukulainen. 

Pyörähdin kuvaamassa hautausmaata. Lifiä en löytänyt. 

Yksi Paulin ja Barbron aikalainen löytyi, Johann Huttmann, syntynyt 1737. Nimi Huttmann tuntuisi liittyvän lasinpuhallushyttiin. 

Haudan näyttävyydestä päätellen Huttmann ei ollut ihan kuka tahansa kulkija. Olisiko ollut jopa Paulin pomo? 

Janovin kirkko on 1800-luvulta. Onkohan paikalta ensin purettu vanhempi, kenties puurakenteinen, pyhäkkö?

Olimme aikoinaan lomailemassa Puolassa lähellä Tšekin rajaa. Majapaikassamme oli saksankielisiä kirjoja paikallisesta historiasta. Kävi ilmi, että olimme lasinpuhallusseudulla. Tiedossamme oli, että vaimoni esi-isä oli Sudeettialueelta Johannesbergistä lähtenyt lasinpuhaltaja. 

Kävimme paikallisen papin luona kysymässä, mitä hän voisi tietää näistä asioista. Hän kuitenkin kertoi tulleensa muualta eikä siten pystynyt meitä auttamaan. 

 Rajan takana Tšekin puolella oli lasitehdas. Hankkiuduimme sinne kyselemään Johannesbergistä. Kukaan ei tuntunut tietävän. Lähdimme pois ja istuskelimme tehtaan lähettyvillä kunnes oppaamme lähestyi meitä huutaen Finlandia tms. 

Joku tehtaassa olikin tiennyt Johannesbergin olevan nykyään Janov. Lähdimme sinne ja päädyimme tutkimaan samaa hautausmaata, jota eilen kuvasin.   

Olimme saaneet selville merkittävän asian vaimoni sukujuurista. 

#historia #tsekki #puola #lasinpuhaltaja #lasihytti #lasitehdas #lasi #matkailu #automatkailu #suku #sukujuuret #turismi #sukupuu #sukututkimus #tie #tiestö

Prahan tanssiva talo Rogers & Astaire

 Vasemmalla oleva lasinen Ginger Rogers käy tanssiin kivisen Fred Astairen kanssa. 

Tämä pariskunta inspiroi talon suunnittelijoita Vlado Milunićia ja Frank O. Gehryä.

Ginger Rogers se siinä vikkeline askelineen. 

Kärpänen tuolla hameenhelmoissa. Mitä ihmettä?

Tästä hahmosta ei ilmene tekijää eikä nimeä, mutta viesti on ilmeinen. 

Ovatko kärpänen ja mieshahmo mukana kokonaisuudessa talon suunnittelijoiden toiveesta, sitä en tiedä. 

Václav Havel visioi tähän tilaan demokratian symbolia. Hanketta vastustettiin, koska on niin erilainen verrattuna kaupungin rikkaaseen, mutta perinteiseen, arkkitehtuuriin.  

Talo kuitenkin tehtiin ja nyt se on yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä.  

Osaisiko joku muuten tulkita tuota Astairen häkkyrähattua? Ehkä se on vain tarkoitettu rikastamaan kokonaisuutta. 

Ikkunoiden sijoittelu ja kaarevat viivat jäntevöittävät kokonaisuutta. 

Otimme tuntumaa myös taideteoksen sisäpuoleen vie reilemalla katutasossa olevassa kahvilassa. Ylhäällä on kuulemma ravintola Fred & Ginger. 

#praha #tsekki #matkailu #automatkailu #nähtävyydet #turismi #turisti #tanssivatalo #gehry #historia #milunic #arkkitehtuuri #nähtävyys #böömi #elokuva #filmitähti

Meidät häädettiin Prahassa

Eilen päätimme lähteä nähtävyyskierrokselle ja aloittaa sen vaimolle suositellusta ruusutarhasta, joka sijaisee Prahan sydämessä olevalla Petřínin kukkulalla. Täällä näet alueen Google Mapsin satelliittikuvassa. 

Yllä kuva kukkulalta kaupungin ytimeen. 

 

Tässä kaunis Wikimedia Commons -kuva tarhasta. 

Yllä kokoava Wikimedia Commons -kuva, jossa näkyy osa Petrínin kukkulaa vasemmalla, Prahan linna taustalla ja edessä Vltavajoki. Minulla tuli joesta mieleen Antonin Dvořákin sävellys, jonka kuullessaan miltei näkee suuren joen veden virtaavan majesteettisesti loivasti kaartelevassa uomassaan. Ei, ei se ollut Vltava. Se oli Moldau. 

Kolmekymmenvuotisen sodan sanotaan alkaneen Prahan linnassa tapahtuneesta episodista vuonna 1618. Linnaan tunkeutui joukko protestantteja, jotka heittivät ikkunasta ulos kaksi katolista neuvosherraa ja heidän kirjurinsa. Pudotus oli aikamoinen, mutta lantakasa pelasti. 

Selvisi sitten että Vltava on saksaksi Moldau eli sama kappale.  

Oi voi, säveltäjä olikin toinen tsekki Bedřich Smetana, jonka sinfonisen runon Isämaani yksi osa Moldau on. Alussa huilut liplattelevat kuin kertoakseen joen alkulähteistä. Vltava tosin on koostaan huolimatta Elben sivujoki. 

Kuuntelepa vähän matkaa. Kaunista.

Vltava

Kun lähestyimme aluetta, vastaamme tuli ajokielto. Ajattelin, että vaimon inva-lapulla saa mennä lähemmäksi. Aivan kohta tulimme parkkialueelle, jossa oli autoja pysäköityinä. Jatkoimme jalan. Eteenpäin johti hieno luostarialueen portti ja lisäksi tie kohti ruusuista lähitulevaisuutta. 

Poikkesimme luostarialueelle. 

Kun palasimme, ajattelin, että ehkä voisimme jatkaa autolla ruusutarhalle. Tiedä vaikka siellä olisi inva-paikkoja. Matkaa oli vielä ehkä kilometri. Ajoimme ylös. 

Parkkipaikkoja ei ollut näkyvillä. Mietin, että jättäisimmekö auton siihen mihin olimme tulleet. 

Saimme seuraa. Meitä lähestyi poliisi, joka kysyi, mitä täällä teemme. Puhui englantia. Selitin ja näytin vaimoni kyynärsauvaa. Ei auttanut. Hänen mukaan se ehkä oikeutti ensimmäisen kieltomerkin ohittamisen. Emme kuitenkaan saaneet jäädä. 

Tuumin, että tämä alue ei sitten ole tarkoitettu vaimolleni. Olimme funikulaarin yläaseman kohdalla. Kysyin olisiko alhaalla parkkitilaa, jos tulisimme turkulaisille tutulla kyydillä. Ei kuulemma ollut. 

Ihan asiallinen poliisi. Sanoi, ettei kirjoita meille sakkoja. 

Mikäpä auttoi kuin lähteä. 

Menimme katsomaan Vltavan lähellä olevaa "tanssivaa taloa", mutta siitä toisella kertaa. 

#praha #tsekki #smetana #dvorak #matkaiilu #automatkailu #turismi #poliisi #luostari #moldau #vltava #nähtävyydet #turismi #turisti

 

Ukrainalaiset enkelit pelastivat meidät Saksan baanalla

Lähdimme tänään ajamaan Ulmista Prahaan. 

Vaimoni kuunteli tarkalla korvalla automme sydän- ja muita ääniä. Muistanette, että käytin auton tarkistuksessa Colmarissa. 

Noin 70:n nopeudessa alkoi jokin klonksuttaa. "Matkan tekkoon, matkan tekkoon ..." kuin lapsuuteni höyryjunat. Ajattelin, että eiköhän tässä vain ajeta eteenpäin. Sitäpaitsi välillä ääni katosi. 

Vaimoni äityi äänittämään klonksutusta ja lähetti ne veljelleni, joka on automies, jos yleensö joku on. Sitten hän soitti perään. 

Asiaa fundeerattiin. Velimies oli mökillään ja yhteys oli heikko. Katkesi sitten. 

Jatkoimme matkaa. 

Joku ajoi ohi ja osoitteli kovasti autoamme. Pysähdyimme, mutta emme huomanneet mitään erikoista. Taas menoksi.

Kohta meidät ohitti auto, josta pari tai kolme henkeä osoitteli tomerasti Mersu-rouvaamme. Jatkoimme. 

Kohta sama auto pysäköi moottoritien reunaan ja sieltä viittoiltiin meitäkin pysähtymään. Siispä jarrua ja sivuun. 

Autosta tuli noin viiisikymppinen mies, joka katsoi automme alle. Kohta tuli toinenkin mies. Viestittelimme alkeellisella saksalla. 

Auton alla oleva suojalevy oli irronnut etureunastaan. Se siellä metelöi. 

Nämä olivat tekijämiehiä. Päättivät poistaa ongelman ja hakivat autostaan työvälineitä. 

Autosta tuli lisää väkeä. Pari toisiaan muistuttavaa naista. Ehdotin, että olisivat sisaruksia ja niin kuuluivat olevan. Mukana oli myös toisen naisen varhaisteini-ikäinen poika. Nikkareista toinen oli hänen miehensä ja toinen tämän veli. Kiovalaisia, jotka asuvat Saksassa. 

Kaveruksilla oli jotakin mustaa nauhaa, jolla kiinnittivät levyn. Kein problem, sanoi toinen, kun homma oli hoidettu.  

Rupesivat tekemään lähtöä. Minä aloin tehdä maksuvälineen hakemiselkeitä. Ei tullut kuuloonkaan. 

Sellaisia enkeleitä. 

Voisin korvata asian laittamalla rahaa Ukrainan avustamiseen. Laita sinäkin, jos pidät tästä jutusta. Ei ole velvollisuutta kuitenkaan. 

Lähdimme jatkamaan matkaa. He pysyttelivät jonkin matkaa tuntumassamme varmaankin todetakseen, että selviämme. Sitten kaasuttivat menoksi ja vaihdoimme heilutuksia. 

Kummallista, että kohta vaimoni huomasi edessämme valkoisen auton, jolla näytti olevan samanlainen ongelma.  Mietin, että pitää varmaan viestittää heille, että jokin autossa on pielessä. Tuumin myös, että minusta ei olisi heille muuta apua. 

Unohdin asian. Kun se palasi mieleeni, en enää nähnyt autoa. 

Tohdin laittaa tuon kuvan, koska siitä ei tunnista henkilöitä. 

#autoilu #matkailu #saksa #tsekki #auto #vika #autokorjaamo #autohuolto #mersu #varaosa #matka #matkasuunnitelma #ajaminen #hyväntekijä #ukraina #ukrainalainen #laupiassamarialainen

  

 

Grünewaldin maalauksessa Jesaja ennustaa, enkeli ilmoittaa, Maria suostuu ja Pyhä Henki on läsnä kaikessa

Tämä Unterlinden-museossa oleva Isenheimin alttarilaitteen pienoismalli osoittaa, millainen näkymä avautuu, kun ensimmäiset "kannet" avataan.

Syvennymme nyt vasemmassa reunassa olevaan. 

Enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle hänen tulevasta tehtävästään. Tapahtuma on tässä sijoitettu kirkolliseen ympäristön. Mieleen tulee goottilainen katedraali.  

Enkeli Gabriel on kuvattu hyvin tuiman näköiseksi. Hän osoittaa Mariaa tiukasti kahdella sormellaan. "Tästä ei neuvotella."

Vasemmassa kädessään hänellä on valtikka, joka viitannee hänen lähettäjäänsä. 

Maria nojautuu taaksepäin kuin häntä osoittavia sormia väistääkseen.  Silmät ovat sirrillään kuin häikäistyneinä. Katse on kuitenkin kohdistunut Gabrieliin. 

Katse, asento ja "pohdiskelevat" sormet kertovat empimisestä. Maria käy kamppailua oman halun ja velvollisuuden välillä. 

Maria ei näytä juutalaiselta. Luultavasti juutalaisia kuitenkin eli Grünewaldin ulottuvilla. Oletettavasti Jeesuksen vastustajien heimosta ei olisi voinut palkata mallia. Enkelikin on vaaleatukkainen. 

 

 Maarian ja enkelin välillä on avoin Raamattu.  Näkyvissä on osa Jesajan ennustuksesta, joka viittaa Marian tehtävään.

Jesaja 7: 14-15

"Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Pelkkää maitoa ja hunajaa tämä lapsi saa syödä siihen asti kun hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän."

Grünewald on itse asiassa kutsunut myös Jesajan paikalle ja sijoittanut hänet maalauksen vasempaan ylänurkkaan. 

Ylempänä Marian ja Gabrielin välillä näkyy hennosti kyyhkynen Pyhän Hengen symbolina. 

Tässä varmaan viitataan Raamatun kohtiin:

 Markus 1: 9-12 "Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: »Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.»     

"Johannes 1:32 "Johannes todisti: »Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen." 

Tämä maalaus kristallisoi minulle tämän Vanhan ja Uuden testamentin välisen yhteyden. 

#ranska #colmar #isenheimaltarpiece #usko #pääsiäinen #taidehistoria #historia #kristinusko #jeesus #lunastus #kirkko #renesanssi #pyhä #sovitus #pelastus #grünewald #ylösnousemus #jesaja #raamattu #vanhatestamentti #uusitestamentti

Lelumuseossa Colmarissa

Le Musée du Jouet à Colmar

Meccano, oikea klassikko. Tällä on mukava aloittaa, silla toimme vaimoni kanssa näitä rakennussarjoja maahan jonkin aikaa vuosia sitten. 

Kuvan sarja saattaa olla 60-luvulta. 

Peltileluja vuosilta 1950 - 1959. 

Saksalainen nukke aikajaksolta 1901 - 1927. Vaatetus on priimaa, mutta kengät ovat kuluneet. 

Tottahan lelumuseossa on pienoisrautateitä.

Ranskalainen leikkiserviisi 1937 ja 1939.

Leluja on esillä kolmessa kerroksessa. 

Kannattaa käydä!

#ranska #lelu #leikkikalu #museedujouet #leikkiminen #lapset #lapsi #kasvatus #colmar #onnellisuus #lapsuus

Sain kymmenen vuotta sitten ensimmäisen syöpädiagnoosini ja aloitin tämän blogin

Kuva IntelligentVisualDesing Pixabaystä

 

Alla on ensimmäinen tekstini tässä blogissa. Julkaisin sen 7. maaliskuuta vuonna 2014. Siinä kerroin pähkinänkuoressa, mitä oli tapahtunut. 

Elämäni oli äskettäin mullistunut. 

Minulla on ollut useta blogeja, mutta mutta nyt minulle ehdotettiin, että alkaisin kirjoittaa uudessa tilanteestani. Niin päätin ja perustin tämän blogin. 

Valitsin otsikoksi sanat "Sairaan rakas elämä". Sen voi tulkita ainakin kahdella tavalla. Elämä on sinänsä sairaan rakasta, mutta myös sairaan elämä on rakasta. Vähän emmin, mutta päädyin tuohon. 

7.3.2014

Kolmessa viikossa syöpäpotilaaksi

Torstaina kolme viikkoa sitten huomasin aamutoimia tehdessäni oikean kivekseni turvonneen melkein omenan kokoiseksi. Vaimon kanssa ei asiasta tarvittu montaa sanaa. Varasin työsuhdelääkäriketjusta ajan iltapäiväksi. 

Seuraavana lauantaina oli määrä lähteä Roomaan viikoksi lomailemaan.

Lääkäri järjesti perjantaiksi ultraäänitutkimuksen ja lääkäriajan ketjun Tapiolan toimipisteeseen. Ultraäänilääkäri totesi, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei ole tietoa.

Lääkäri alkoi etsiä urologiaikaa samalle päivälle. Ei löytynyt, mutta hän muisti, että eräs hänen kurssikavereistaan toimii HUS:ssa urologian professorina. Hän sai tämän langanpäähän. Professori sanoi, että viikossa ei tapahdu mitään ja että tuumori leikataan loman jälkeisellä viikolla.

Lähdimme Roomaan vaimoni, isäni (85 v.) ja muutaman muun kanssa. Loma onnistui hyvin.

Kotiin tuli loman aikana kutsu Peijaksen sairaalaan. Kävin maanantaiaamuna valmistautumistapaamisessa, tiistaina minut leikattiin ja keskiviikkona pääsin kotiin. Olin hyvin vaikuttunut Peijaksen henkilökunnan ammatillisesta tasosta ja korkeasta palvelualttiudesta. Kives tuumoreineen lähti patologin tutkittavaksi.

Eilen minulle soitettiin HUS:sta. Diagnoosini on imusolmukesyöpä, jonka alku voi olla myös muualla kuin kiveksessä. Minut kutsuttiin verikokeisiin Herttoniemen sairaalaan, jossa kävin tänään, röntgeniin ensi tiistaiksi ja lääkäriä tapaamaan seuraavana torstaina. 

Tällaista kuuluu. 

Selvisin ensimmäisestä syövästäni ja mietin, vieläkö jatkan uutta blogiani. 

Mikään tähtibloggari minusta ei ollut tullut, mutta aika monelle teksteilläni tuntui olevan merkitystä. Kun en osannut päättää, jatkoin kirjoittamista. 

Seuraavana vuonna sain leukemiadiagnoosin. Alkoi totinen kamppailu elämästä. 

Sain kantasolusiirteen joltakin tuntemattomalta hyväntekijältä. Kysyin ennen siirtoa hematologilta, mikä on ennuste. Huono, kuului vastaus. 

Lopulta minulle kävi hyvin. Muutamille leukemian merkeissä kohtaamilleni kävi toisin. 

Minä olen saanut kaksi kertaa elämäni takaisin. 

Miksi juuri minä? Vain Luoja tietää. En varmaan täysin ymmärrä, kuinka paljon minulla on aihetta kiitollisuuteen. 

Sloganikseni muotoutui: Hyvinkin voi käydä. 

Tämän blogin kirjoittamisesta on tullut hyvin merkittävä osa elämääni. 

Tämänhetkinen sivunlatauslukema on 1 883 278. Lämpimät kiitokset teille, jotka olette olleet mukana matkallani säännöllisesti, silloin tällöin, joskus tai ehkä kerran pari. On mukava tuntea voivansa kirjoittaa joillekin ihmisille. Pöytälaatikko ei minua motivoisi. 

Kirjoitan tätä Ranskan Colmarissa, josta jatkamme tällä viikolla Saksan Ulmiin. 

Tämän tekstin somisteena on kuvia, joista näkyy kevään herääminen. Aihe sopinee, koska olen saanut kokea kolme elämän kevättä.  

#syöpä #lymfooma #imusolmukesyöpä #leukemia #matkailu #ranska #sairaala #terveydenhuolto #sairaus