Autolla Rooman hullunmyllyssä

 

Taksissa Rooman vilinässä.

Lähdimme perjantaina ajamaan landelta ikuiseen kaupunkiin. 

Vaikka teistä ja Roomasta sanotaan mitä sanotaan käytimme kuitenkin Kuukkelia. 

Tervetuloa kyytiin kuvin, videoin ja sanoin. Ehkäpä liikenteen äänet ja meidän kahden jutustelu tuovat teidät mukaan tunnelmaan, 

 

Maalaistiet ovat mutkaisia ja usein kuoppaisia, jollaisia ne tosin voivat olla rintamaillakin. 

Olen ollut huomaavinani, että huonoille pätkille pannaan mielellään kiinteästi sennettu kolmenkympin rajoitus, jota ei kuitenkaan kukaan noudata. 

Ehkä tässä on hiljainen sopimus kansalaisten ja hallinnon välillä. Äänestäjät eivät valita teiden kunnosta, hallinto sulkee silmänsä ylinopeuksilta ja tiet korjataan joskus tulevaisuudessa, jos siihen saadaan EU:lta rahoitusta. 

Tämä nyt on vain ilkeilyä. Yleensä pinnoitteet ovat teillä ihan kelvollisia. Tosin kiusallisen usein noita kolmekymppisiä tuli vastaan. 

Tiet luonnollisesti paranevat, kun lähestytään Romuluksen ja Remuksen tanhuvia. 

 

Roomaan tulee eri suunnista useita vähintään nelikaistaisia teitä, mutta autoja on aivan liian paljon kuormittamassa näitä väyliä. 

Kuulimme eilen, että roomalaisissa talouksissa on usein kaksi tai kolme autoa. En käsitä, mitä järkeä siinä on, koska havaintojeni mukaan vapaita parkkipaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Jos joku haluaa pysäköidä jonkin korttelin kohdalle, hänellä ei ilmeisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa niin kauan, että joku lähtee. Veikkaan, että kärsivällisyys on kovasti koetteilla. 

Tilanteesta seuraa, että kaikki ovat parkkipaikkoja, missä on tilaa yhdelle autolle. Sellaiseksi  kelpaa vaikka kaistojen välissä oleva rotvalli. 

Vierailimme ystäviemme luona Rooman esikaupungissa. Kadut olivat siellä kapeita, vaikka eivät ole keskiajalta peräisin. Rajoitus on 30 km/h ja pysäköinti tietenkin kielletty. Kadun varret olivat kuitenkin pullollaan autoja. En ymmärrä, mikä olisi väärin pysäköimisen vaihtoehto, kun luvallisia tienvieriä ei tuntunut olevan. 

 

Emännän mukaan autot sakotetaan kerran vuodessa. Luultavasti asukkaille edullista,  kun sillä hinnalla voi pysäköidä koko vuoden. 

Akvedukti

Jonglööri taituroi.

Keskustassa.

Kun parkkeeraaminen on liki mahdotonta keskustassa, päätimme kulkea siellä taksilla. 

Vein automme majapaikkamme lähettyvillä olevaan maksulliseen parkkihalliin, jonne ajetaan sisään tuon edempänä olevan valkoisen auton takaa. 

Kun parkkipaikoista on kova puute, tämä hallikaan ei toimi siten mihin olemme tottuneet. Auto jätetään toimihenkilön haltuun. Hän pakkaa autot hyvin tiiviisti vierekkäin ja jopa kolme autoa peräkkäin. Näin saadaan tiloista enemmän irti. 

Auto oli hallissa kaksi yötä, mikä maksoi 30 euroa. Ei paha. 

Tässä välähdyksiä taksimatkoista. 

 

Yksi takseita oli Tesla, jollaisen kyytiin pääsimme ensimmäistä kertaa. 

Kojelaudalla oli iso ruutu, joka näyttää oikealla ylhäällä videokuvaa suoraan takaa ja alla sivusuunnista. 

Vasemmalla on mielenkiintoinen virtuaalinäyttö. Se näyttää livenä edessä olevat autot, moottoripyörät, jalankulkijat ja myös pysäköidyt autot. Esimerkiksi nuo tuulilasista näkyvät moottoripyörät erottuvat myös ruudulla.

Hienoa tekniikkaa, mutta mietin tuon virtuaalinäytön hyödyllisyyttä, koska kuskin on varmasti parasta katsoa ympärilleen suoraan auton ikkunoista. Se toki on hyvä, että järjestelmä hälyttää, jos ollaan liian lähellä jotakin toista ajoneuvoa. 

Olen ajanut Pariisissa ja Berliinissä, mutta Rooma on näitä haastavampi. Ikuiseen kaupunkiin ei ole voitu rakentaa riittävästi kyllin leveitä katuja tällaiselle automäärälle ja parkkipaikkaongelma on aivan mahdoton. 

Kun ajaotaitoni on nyt koeponnistettu Rooman vilinässä, pitäisi varmaan käydä  pyytämässä poliisiasemalta todistus asiasta. 

Tässä ollaan paluumatkalla landelle. Ydinkaupungin ulkopuolelle on ollut tilaa rakentaa kunnon straada. Nopeusrajoitus on paikoin 130 km/h, mutta autoja taitaa olla niin runsaasti, ettei siitä vauhdista pääse kunnolla nauttimaan. 

Nyt rinta rottingille. Olen ajanut autoa Roomassa ja selvinnyt siitä ilman kolareja. 

#rooma #matkailu #turismi #automatkailu #liikenne #pysäköinti 

Helpotuksen huokaus

 

Image by Edward Paul from Pixabay

Alustavien tietojen mukaan lukko-ongelmamme korjaaminen maksaisi maltaita. Lukko pitäisi vaihtaa ja pelkästään neljä avaintakin maksaisivat noin satasen kappale. Huh huh!

Meidän auttavainen ja toimelias vuokraemäntämme oli saanut ammattimiehen (tai -miehet) jo täksi päiväksi pelastuspuuhiin.

Olemme saaneet nyt tiedon, että lukko saatiinkin irti, avain kaivetuksi pois ja lukko kiinnitetyksi takaisin. 

Ja arvatkaa mitä!

Homma maksoi vain 65 euroa. 

Palaamme huomenna Roomasta takaisin landelle ja käymme maksamassa lystin. 

Olisi tuosta voinut tuplat tai triplatkin maksaa. 

#matkailu #automatkailu #turismi #rooma

Kyllä nyt vastustaa

 

Lähdimme eilen Roomaan, josta aiomme palata maaseuturesidenssiimme tiistaina. 

Opin jostakin hiljattain, että ulko-oven avainta avainta ei pidä jättää lukkoon  sisäpuolelle edes kotona ollessaan. Jos tulee hätätilanne, ulkopuolelta ei pääse vastaavalla avaimella sisään. 

Näin näyttää olevan.

Olimme ovella lähdössä. Olin nostanut tavaramme ulkopuolelle ja vaimoni tönäisi oven kiinni.   Hetken päästä huomasimme, että jotakin oli unohtunut. 

En saanut ovea auki millään. 

Meillä oli jäänyt toinen avain lukkoon sisäpuolelle. 

Tavarat oli mukana joten lähdimme sinne, minne kaikkien teiden väitetään vievän. Vuokranantajalle tietenkin ilmoitettiin. 

Häneltä tuli sitten viesti, että joku oli käynyt toteamassa, että sisään ei todella pääse. 

Toivottavasti lukkoseppä löytyy niin, ettei meidän tarvitse kovin montaa päivää odotella jossakin hotellissa. 

Mutta, tulta päin, sanoi mummo lumessa. 

Tästäkin selvitään rahalla. Henkikulta on meillä kummallakin tallessa. 

Jos joku ihmettelee yllä olevaa kuvaa, niin kerron, avainnipuu on lasisella pöydällä ja lattialta pilkottaa sinne pudonnut vadelma.

Tänään menemme Rooman etruskimuseoon. 

#rooma #autoilu #turismi #matkailu

Alessia ja Giovanni – saivatko he toisensa?

 

Tämän betonilla tuetun plataanin kohdalla he tapasivat kuten olivat sopineet. 

Giovanni vei lopuksi autollaan Alessian kotiin. Tämä lupasi miettiä ja palata, jos on aihetta.

Päiviä kului eikä vastausta kuulunut. Giovannin oli vaikea keskittyä. Hän kävi usein läheisillä vuorilla kävelemässä. 

Hän unelmoi, että kerran hänet vihittäisiin Alessian kanssa ikuiseen liittoon tässä kylän ikivanhassa kirkossa . 

Aika kului. Giovanni alkoi suorastaan palvoa Alessian muistoa.

Paikka, jossa he olivat keskustelleet, alkoi tuntua pyhältä. Eräänä iltana Giovanni kävi vihkimässä paikan punaisella sydämellä. 

Image by Tim Hill from Pixabay

Giovanni ei tohtinut ottaa yhteyttä Alessiaan, koska toisin oli sovittu. Hän ajatteli, että hänen on unohdettava koko ihastus.

Rakastunut ei kykene unohtamaan. Hän vietti pitkiä aikoja murheen laaksossa.

Hän kävi usein läheisillä kukkuloilla lepuuttamassa ikäväänsä.

Hän kävi toisinaan rakkauden plataanin luona kuten surevat 

käyvät läheistensä haudoilla. 

Alessia ei ollut kuollut.

Hän oli sairastunut hyvin vakavasti ja sai raskaita hoitoja. 

Image by Couleur from Pixabay

Alessia ei tiennyt jääkö hän henkiin ja jos jää, onko hän loppuelämänsä vaivainen. 

Hän ei tohtinut ottaa yhteyttä Giovanniin, koska ei halunnut saattaa häntä kokemaan velvollisuutta alkaa seurustella hänenlaisensa kanssa. 

Image by Silvia from Pixabay

Hänkin teki surutyötä tahollaan. 

Kuukaudet kuluivat.

Alessian vointi meni vuoristorataa. Mielessään hän valmistautua kuolemaan. Hän oli usein sairaalassa ja välillä kotona. 

Hän halusi vielä kerran tavata Giovannin ja sanoa tälle hyvästit. 

Hän toteutti kutsun hienovaraisesti siten, että antoi heidän yhteisen ystävänsä viedä sanan Giovannille, että hänellä on viesti tietyssä paikassa. Hän toteaa ymmärtänsä hyvin, että Giovanni ei halua käydä hakemassa viestiä. 

Giovanni kävi hakemassa viestin, jossa Alessia ehdotti tapaamista tiettynä aikana saman plataanin luona kuin edellisellä kerralla. 

Iiris - toivon kukka 

Giovanni vastasi ystävän välityksellä myöntävästi. Samalla hän kertoi, että hänellä on viesti Alessialle valmiina maalattuna plataanin tukeen. 

Sen pitunen se. 

#rakkaus #sairaus #kohtaaminen #treffit #toivo #iiris #rakkaustarina 

KAJ — kolme serkkuani

 

Wikimedia Commons

Olemme kaikki yhtä suurta perhettä. 

Mieleeni juolahti katsoa Genin avulla, olisivatko nämä Vöyrin veijarit minulle sukua. 

Olivathan he, kaikki kolme. Eivät tietenkään täysiä serkkuja, mutta jonkinlaisia kaukosellaisia. 

Miten tämä on selitettävissä? Kolme ruotsinkielistä Vöyristä ja minä, umpi suomenkielinen ja juuret siellä sun täällä. Äitini oli porilainen ja isäni Kannaksen evakko. 

Tämä kertoo siitä, että kielimuurin yli on avioiduttu. 

Jakob Norrgård

Yhteiset esivanhempamme ovat Esaias Savo ja vaimonsa Sofia, os.Praka. Esaias on syntynyt Noormarkussa 1697ja Sofia, os. Praka,  Söörmarkussa 1701. Esaias on päässyt vävynä Prakan torppaan. 

Pariskunnan lapsista Kaisa naitiin Merikarvialle ja hänestä tuli rouva Norr-Rogel. Toinen tytär  Maria löysi puolisokseen Vanhatalon ja asettui Siikaisiin, joka on Merikarvian naapurikunta 

Minun äidinäitini syntyi Merikarvialla. Olen Kaisan jälkeläinen.

Marian pojan tytär Anna jäi leskeksi merikarvialaisesta miehestään ja hänen toinen miehensä oli ilmeisesti Oravaisista, jonne heidän on täytynyt asettua, koska heidän kaksi tytärtään, Greta ja Maria, syntyivät siellä. Jakob on Gretan jälkeläinen.

Oravainen on ruotsinkielinen kunta eikä kovin kaukana Vöyristä. Tässä kohtaa lienee kieli vaihtunut ruotsiksi. 

Jakob on lapsieni kahdeksas serkku. 

Kevin Holmström

Yhteiset esivanhempamme ovat talollinen Klemetti Kankkonen ja hänen vaimonsa, jonka nimeä Geni ei tiedä. Klemetti oli syntynyt Pedersören Kerttuassa ennen vuotta 1570. Hänen isänsä Paavo oli muuttanut paikkakunnalle Savosta. 

Minulla ei ole juurikaan sukujuuria Savossa. Tassä on nyt kuitenkin yksi. 

Pedersöre on hyvin ruotsinkielinen entinen kunta, Miksi savolainen oletettavasti suomenkielinen Paavo on muuttanut Pedersöreen? Kerttua kuulostaa suomenkieliseltä, mutta monet muutkin tuon seudun paikannimet juontuvat suomenkielisistä sanoista. Oliko hänen tuntematon vaimonsa paikallisia?

Klemetin ja hänen vaimonsa poika Paavo toimi uudistilallisena Kerttualla. Hänen vaimonsa oli Margeta.

Heidän poikansa Tuomas asettui Merikarvialle, josta hänen vaimonsa Saara oli mahdollisesti kotoisin. Tuomas käytti sukunimeään muodossa Kankku, mikä onkin tunnettu sukunimi pitäjässä. Hän oli mitä ilmeisimmin varakas mies, koska hän omisti laivan, jolla purjehti mm. Saksaan. Valitettavasti hän ilmeisesti hukkui laivansa mukana. 

Äidinäitini isoisä oli Jaakko Norrbacka (Norr-Rogel), jonka kautta minulla on sukuyhteys sekä  Jakobiin että Keviniin. 

Kevinin esivanhemmista on aika hatarasti tietoa. Hän polveutuu Paavon siskosta, josta ei ole nimeä tiedossa. Sisko meni naimisiin Maunu Karfin kanssa, joka oli syntyisin Kerttualta.  Nimi Karf oli muodostettu Karvosesta. 

Karfin sukukunta näyttää asettuneen Munsalaan, joka kuuluu nykyään Uusikaarlepyyhyn. Viimeistään tässä vaiheessa lienevät alkaneen ruotsinkielistyä.  Muutaman sukupolven jälkeen Karfeista polveutuva Christian Kuckus löysi vaimon Vöyristä, jonne pariskunta näyttää asettuneen. Sukujuonne jatkuu Vöyrissä monen sukupolven ajan. Kevinin syntymäpaikaksi on kuitenkin merkitty Oravainen. Kaksi edellistä sukupolvea on yksityisyyden suojassa, joten en osaa sanoa onko tullut mutka sukujuonteeseen. 

Kevin on lastemme kolmastoista serkku. 

Axel Åhman

Yhteiset esivanhempamme ovat kauhajokinen isäntä Hannu Ikkelä (s. 1594) ja hänen vaimonsa, jonka nimi jää mysteeriksi. Jossakin elämänvaiheessa Hannu oli ilmeisesti ainakin osittain sokeutunut. 

Hannun pojan Yrjänän sukunimeksi on merkitty Turja, mikä on ilmeisesti perua hänen viljelemänsä autiotila Turialasta. Puoliso Valpuri oli myös syntyisin Kauhajoelta. 

Yrjänän sisko oli myös Valpuri. Hänen toinen puolisonsa isäntä Lauri Luopajärvi oli kotoisin Jalasjärveltä, joka kuuluu nykyään Kurikkaan. 

Yrjänän tyttären poika Juho Marttila muutti Ahlaisiin, joka kuuluu nykyään Poriin. Liekö syynä, että hänen vaimonsa Dordi oli syntyisin naapurikunta Pomarkusta. Erikoinen etunimi Dordi. Kuulostaa hienolta, mutta tavallisia maalaisia luulen hänen lapsuuden kotiväkensä olleen. Dordi saattaa olla muovautunut nimestä Dorotea. 

Äitini isä oli kotoisin Ahlaisista, joten alkaa polttaa. 

Seuraavan sukupolven pariskunta muutti naapurikunta Merikarvialle. Sieltä sukujuonne kiertyy takaisin Ahlaisiin kalastajaperheeseen, jonka poika isoisäni oli. 

Axelin suku juonne jatkuu Jalasjärvellä, tekee mutkan Ilmajoelle kunnes Antti Rahnasto -niminen jälkeläinen pääsi ilmeisesti kotivävyksi sitten isännäksi Flygarin tilalle Mustasaareen eli Korsholmiin. Viimeistään seuraava sukupolvi alkoi käyttää sukunimeä Flygar. 

Varmasti näissä vaiheissa kotikieleksi vakiintui ruotsi. 

Sittemmin eräs jälkeläisistä avioitu Koivulahteen (Kevlax), joka nimestään huolimatta oli vielä 1960 lähes täysin ruotsinkielinen. Se kuuluu nykyään Mustasaareen. Elämä jatkui monta sukupolvea Koivulahdessa  Axelin isoäitiin saakka. Äidin tiedot ovat yksityisyyden suojassa, mutta Axel on syntynyt Vöyrissä. 

Axel on lapsieni kahdestoista serkku. 

Kaikki kuusi yhteistä kantaesivanhempaa ovat mitä ilmeisimmin suomenkielisiä. Tosin kahden nimet eivät ole tiedossa. Minulle ei tässä tutkinnassa paljastunut yhtään ruotsinkielistä esivanhempaa. 

Kaikissa tapauksissa on menty naimisiin kielimuurin yli. Kaikilla kolmella ruotsinkielisellä on sukupuussaan joku suomenkielinen ja sitä kautta taaksepäin enemmänkin. Kun vilkaisin heidän sukupuitaan, oli niissä joitakin suomenkielisiä nimiä. Jotkut näyttivät suomenkielestä sorvatuilta, kuten Storkarhu ja Honga. Kevinillä oli aika vähän sukutietoja Genissä. 

Näiden tapausten valossa näyttää siltä, että suomen- ja ruotsinkieliset pysyttelevät omissa piireissään. Jos joku siirtyy kielirajan yli, suku ja elämä jatkuu siinä uudessa piirissä. 

Tämä oli aika työläs matka. Genin parissa työskentely on aika hidasta. 

Mukava oli kuitenkin tehdä tällainen sukujuurien syväluotaus. Jotenkin tunnen vahvistuneeni. 

#kai #barabadabastu #euroviisut #suomenruotsalaisuus #vöyri #suku #sukulaisuus

 

 

 

Rakkaat naiset, en ymmärrä teitä ...

 

Image by Bernd Saße from Pixabay

... mutta se johtuu vain aivokurkiaiseni puutteellisuudesta. 

Siihen, miten joskus toimitte tai mistä keskustelette, ei patriarkaatin asentoon luutuneiden  aivosolujeni vääntövoima riitä. 

Ajattelumme erossa on jotakin mystisen tavoittamatonta. Tiedän. Jos pystyisin toimimaan kuten te, saisin lisää vuosia elämääni. Se ei kuitenkaan onnistuisi mitenkään, koska, no, minulta puuttuu aivoistani ne feminiinisyyden aarteet, joilla elämää venytetään. 

Koska elämä on elämän tavoite, pidempi elämä on parempi kuin lyhyt. 

Naiseus on normi, miehisyys on poikkeus. 

Kummallista! Joka toinen meistä on epätavallinen. 

Image by Gabriela Piwowarska from Pixabay

Olen kerännyt teille tämän päivän juhlistamiseksi kuvia kukista ja kukkakimpuista, jotka ovat minusta kauniita tai erikoisia tai sekä että.

Yllä oleva kukkanen on kaunis, mutta pelottavan salaperäinen. Uhkaavakin, kuin Mata Hari. Ei voi tietää, mitä tuolla pimeydessä piilee. 

Image by Deborah Hudson from Pixabay

Tämä leidi on niin ihana, että ainakin joka toinen mies menettää järkensä, kun tapaa. Hän hymyilee ja on heti tavattaessa kuin olisi vanha ystävä. Kun kohtaat hänet, on kuin aurinko tulisi esiin pilven takaa. Hän ei suutu koskaan, eikä edes korota ääntään. Kun elämä murjoo, voit pyytää päästä tämän Leelian lepotuoliin saamaan lohdutusta. Jos haet särmikästä seuraa, jatka etsintää. 

Image by Anja from Pixabay



Tämä kimppu on naapurintyttö, jonka kanssa olet riidellyt leluista hiekkalaatikolla. Aikaa on kulunut, mutta hän on Facebook-kaverisi, jonka kanssa on mukava viestitellä menneestä. Hän on aina täysin ennalta arvattava ja hän ei petä sinua koskaan. Mieleesi ei koskaan tulisi lähettää hänelle kukkia. 

Image by DEZALB from Pixabay

Tässä on syöjätär, joka on pahempi kuin Mata Hara, joka välittää sinulta saadut tiedot vihahenkilöllesi.  Syöjätär vie hengen. Hän on hyvin kaunis ja rakastettava. Tuo kukka on risiini, jonka myrkky on tappavaa. 

Vuonna 1978 bulgarialainen toisinajattelija Georgi Markov murhattiin pistämällä sateenvarjolla hänen reiteensä tätä myrkkyä.

Olenpas nyt eksynyt kauaksi naistenpäivän tunnelmista. Olenko huomaamattani sairastunut piilevään misogyniaan?

Image by Ria from Pixabay
 

Tässä on neiti Seinäruusu. Hän on niin vaatimaton, ettet jälkeenpäin edes muista tavanneesi häntä. Hän puhuu vain kysyttäessä, jos silloinkaan. Jos häneltä pyytää syntymäpäivälahjatoiveita, hän sanoo, että kaikki käy. Hän alkaa suunnitella omia hautajaisiaan jo varhaisessa keski-iässä. Kaikki kukat ovat tietenkin valkoisia. Hänen hautakumpunsa hohtaa hautajaisten jälkeen kuin kasa lunta keskellä kesää. 

Image by Jan Temmel from Pixabay

Tässä on sinulle reipas ystävätär, jos vain saat hänet kiinni. Hän on aina menossa, melomassa, vaeltamassa Lapissa tai jollakin survival-leirillä. Nuorena hän on partiolainen, sittemmin kokoomusnuori kunnes lähtee vapaaehtoisena armeijaan. Hän on aina timmissä kunnossa ja juoksee Cooperin vähintään kolmeen kilometriin. Hänellä on jämerät mielipiteet, joista hän ei anna periksi. Hän rakastaa luontoa ja viihtyy suomalaisen puupellon katveessa. 

Image by NoName_13 from Pixabay

Tässä on työteliäs ihminen, vähän kuin evakkomummoni, emäntä aamusta iltaan. Aina hän on joko aloittamassa, tekemässä tai päättämässä jotakin leipomusta. Muistan vielä kuinka vikkelät olivat mummoni sormet, kun hän teki karjalanpiirakoita. Jos ylimääräistä aikaa jää, hän on varmasti jonkun neulomuksen parissa. Hän on joviaali kepulainen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta pitää jämptisti kiinni arvoistaan. 

Riemullista naistenpäivää rakkaat neidot, daamit ja rouvat!

Älkää hukatko maagista erilaisuuttanne. Muutoin meille miehille käy aika pitkäksi. 

#naistenpäivä #tasaarvo #roolit #naiseus #parisuhde 

Kuvaus Donald Trumpin tiestä tästä eteenpäin

 

Image by John Hain from Pixabay

 

Kun en jaksa kirjoittaa keskeneräistä tekstiä valmiiksi, rustaan kieli poskella postauksen miehestä, joka on saanut koko maailman pidättämään hengitystä. 

Saara veikkaa, ettei tämä juttu kiinnosta juuri ketään. Saattaa käydä niinnii tai saattaa käydä näinnii. 

Hämmästyttäviä käänteitä tapahtuu päivittäin. Mitä seuraavaksi?

Trump ilmoittaa myyvänsä tehokkainta aseistusta Venäjälle?

Hän asettaa Euroopan Nato-maille raskaita pakotteita taivuttaakseen näitä olemaan antamatta aseita Ukrainalle?

Hän ilmoittaa Euroopan Nato-maille lakkaavansa myymästä aseita niille?

Hän lopettaa Muskin satelliittipalvelun Ukrainalle ja antaa sen Venäjän käyttöön?

Hän tekee vapaakauppasopimuksen Venäjän kanssa?

Hän liittoutuu Venäjän kanssa Eurooppaa vastaan? 

Hän pakottaa Ukrainan luovuttamaan Zelenskyen Putinin vangiksi?

Hän romuttaa Naton ja jättää Euroopan Putinin armoille?

Hän lähettää amerikkalaisia sotalaivoja Itämerelle suojelemaan Venäjän varjolaivaliikennettä?

Hän uhkaa saartaa Norjan, jollei sen suurkäräjät vaihda Nobel-komitean jäsenistöä sellaiseksi, joka myöntää välittömästi Nobelin rauhanpalkinnon hänelle?

Hän pakottaa Yhdysvaltojen kongressin järjestämään valevaalit, joilla hänet valitaan elinaikaiseksi presidentiksi rajattomin valtuuksin?

Hän pakottaa Amerikan muuttamaan nimensä Donaldiaksi, Trumpicaksi tai Trumpeted States of Americaksi. 

Hän muuttaa tehtävänsä nimitykseksi "maailman keisarin".

Kun Elon Musk on saanut perustetuksi siirtokunnan Marsiin, hän nimityttää itsensä "aurinkokunnan keisariksi". 

Hän panee koko maapallon verolle siten, että hän saa itselleen 10 prosenttia kaikista tuloista?

Näillä rahoilla hän antaa alkaa rakennuttaa itselleen ja Melanialle hautapaikaksi kaksi kertaa Kheopsin pyramidin kokoista pyramidia Etelä-Dakotaan Mount Rushmoren (jolla on neljä suurta Amerikan presidentin muotokuvaa) läheisyyteen.

#trump #donaldtrump #amerikka #yhdysvallat #eurooppa #nato

Kaksi paljasjalkaista paikallista tuli minua tervehtimään

 

Fabio ja Giovanni

"Tuo tyyppi ei ole täkäläisiä. Otetaanpa selvää."

Hanhet olivat kovin tuttavallisia, suorastaan tunkeilevia. Oikean jalan lenkkarini jostakin syystä kiinnosti.

"Mä vähän pörhistelen niin tietää, että täältä pesee!"

"Nyt on reitti ummessa. Sen on pakko perääntyä."

#matkailu #trevignanoromana #rooma #lintu #hanhi #italia

Miten isovanhempieni koettelemukset näkyvät käyttäytymisessäni

 

Yllätys, yllätys! Kysymys onkin geeneistä.

Olen kuvitellut, että taakkasiirtymät eli ylisukupolvisten traumojen periytyminen toteutuu käyttäytymisketjujen kautta. Asia onkin niin, että tietty tapahtuma aktivoi jonkun geenin ja se periytyy. 

Sodat ovat kohdelleet ankarasti vanhempiani ja isovanhempiani. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista minun sukupolvessani. 

Voisinko johtaa jonkin itseäni häiritsevän reagointitapani tms. syyn edellisten sukupolvien kokemuksista?

Mahdollisesti. 

Seurasin tänään virtuaalisesti Viljami Lehtosen ansiokasta luentoa aiheesta. Se on nyt tallenteena, johon pääset yllä olevasta linkistä. 

Nyt on ilta ja väsyttää. Palaan tähän aiheeseen. 

#psykologia #trauma #periytyminen #sukupolvet #ylisukupolvinen #sota #vanhemmat #isovanhemmat #käyttäytyminen 

Vastakohdat täydentävät toisiaan? – Case Honkalat

 

Image by Julius H. from Pixabay

Saara ja minä?

Täydentävätkö nämä toisensa suloiseksi harmoniaksi??

Sopii miettiä.

(Taitavat kuvassa olla molemmat miehiä,  mutta mielikuvitellaan.)

Miltä näyttää? 

Suloinen Saara ja yrmeä Heikki? Tuo väärin päin oleva suuni lienee jonkinlainen hymy. Saara osaa lehauttaa lämpimän luontevan hymyn kuvausta varten. Minulta ei irtoa, ellei joku kerro hyvää vitsiä. 

Tässä olemme vastakohtia, mutta tällä ei liene merkitystä parisuhteen sujuvuudelle. 

Ylemmän kuvan liekehtivä ja jäätävä eivät kuvaa nykyistä tilannettamme, sillä olemme oppineet tuollaisessa tilanteessa toiminaan toisin kuin ennen. 

Ennen Saara saattoi syttyä liekkeihin, kun kuppi meni nurin. Minä vaikenin ja vetäydyin. Sen seurauksena Saaran lieskat muuttuivat revontulien kokoisiksi ja ääni tärisytti huonekaluja. 

Siinä olimme todella vastakohtia, mutta suosittelen muillekin uimista ulos moisesta parisuhdeongelmasta. 

Image by Mote Oo Education from Pixabay


Olemme molemmat introvertteja, mutta minä olen pahempi tapaus. Nysväilemme päivät pitkät  hiljaisina läppäreillämme ja näinhän sopu säilyy. Saara tosin on perheemme ulkoministeri ja viihtyy usein puhelimessa puhumassa asioista, joissa minun mielestäni ei ole mitään puhumista. Siinä täytyy kuitenkin olla jotakin salattua, koska naiset elävät pidempään. 

Jostakin syystä Saaralla tulee useammin asiaa minulle kuin päinvastoin. Jos minulla on jokin ajatus, se täyttää koko pääni, eikä Saaran ääni mahdu korvistani sisään. Tai sen verran tihkuu, että totean jonkun häiriön olevan läsnä, mutta mitään ymmärrettävää ei juuri pääse tajuntaani tai no, ehkä mekaanisesti. 

"Sä et ikinä kuuntele!"

Kun on asiaa jollekin, joka ei ole läsnä, turvaudumme kännykkään ja se saa aikaan hälytysäänen siellä, missä tavoittelemamme henkilö toivottavasti on. Linja aukeaa ja kumpikin kuulee, mitä toinen sanoo. 

Kun Saara tulee luokseni kertomaan asiaansa, ei tule mitään hälytystä, koska hän alkaa suoraan esittää asiaansa ja minun päähäni ei mahdu mitään. 

Ei hätää. Saara kyllä pitää huolen siitä, että päähäni tulee tilaa. 

Minusta olisi kuitenkin kätevää, jos hän vaikka kilistelisi jotakin kelloa tullessaan tai soittai kännykällään ja kysyisi, onko päässäni tilaa ja ovatko korvani auki. 

Tämä ero on niin vähäpätöinen, että sen kanssa voimme elää. 


Minä olen sotkupytty, Saara ei. Tunnustan, että en pidä rutiineista ja olen altis kiusaukselle tehdä jotakin siivousta ja järjestämistä mukavampaa. Kerroin toissapostauksessani, että minä hukkaan ja Saara löytää. Tämä liittyy myös sotkuisuuteen, koska jos tavarat ovat esillä, jopa minä saatan joskus löytää jotakin etsimääni.

Jos minä olisin sinkku, kotonani saattaisi olla lattia täynnä tavaraa, mutta yhdessä kerroksessa, koska muutoin ne eivät näy ja olisivat siis hukassa. Tavaroiden keskellä kulkee polkuja, jotta pääsen kulkemaan jääkaapin, tiskipöydän, makuuhuoneen ja vessan väliä. Muualla tuskin tarvitsee kulkeakaan. Jos sellainen tarve tulee, siivouslastalla on kätevä tehdä tilapäisiä uria. 

Jos Saara pakkaa ostoksia jääkaappiin, tavarat tulevat siistiin järjestykseen ja pysyvät paikoillaan. Minulle riittää, että saan tavarat sullottua miten kuten kaappiin ja olen tyytyväinen
, jos ovi tukee ruokia niin ettei se aukea. 

Minä olen myös niitä aviomiehiä, jotka eivät löydä jääkaapista etsimäänsä, jos se on vaikkapa maitopurkkien takana. 

Tähän yltiöjärjestyksen ja sotkuisuuden väliseen ristiriitaan olemme sopeutuneet. Saara pitää järjestyksen kaikkialla muualla ja sietää sen, että sängyn vieressä minun puolellani kaaosteoria toteutuu. 

Nyt jollakin saattaa tulla mieleen, että Saaran pitäisi emansipoitua ja kasvattaa minut sisäsiistiksi.

Ei tarvitse, koska tämä sujuu näin aivan hyvin. Kysykää vaikka Saaralta. Hän on syntynyt pullollaan järjestysgeenejä. Järjestys on hänelle luontainen tarve. Hän voi paremmin järjestäytyneessä maailmassa ja hänellä on motiivi asetella tavaroita paikoilleen.

No myönnetään, että voisi hän hiukan kouluttaa minua. Kysyttäessä hän antaisi minulle korkeintaan 5, 5 arvosanaksi, jos sitäkään. Kouluttaminen ei kuitenkaan olisi motivoivaa koululaisen lahjattomuuden ja uppiniskaisuuden vuoksi.  


Odottakaahan, kun pääsen retostelemaan Saaran puutteita (onko niitä?). 




#parisuhde #vuorovaikutus #työnjako #järjestys

Image by Alexandra_Koch from Pixabay