Asumme täällä aika pienessä kerrostalossa. Huoneistoja on vain muutama. Alakerroksesta pääsee hissin vierestä avaimella tilaan, jossa on astia roskapusseja varten.
Roska-astiaan mahtuu tuollaisia pusseja ehkä neljä, ja sitten alkaa kukkuroituminen.
Kun olimme palaamassa taideviikolta, tuli samassa ovenavauksessa taloon kypäräpäinen nuorimies. Tervehti meitä kohteliaasti. Ajattelin hänen olevan menossa johonkin talon asunnoista.
Hän kuitenkin kipaisi hakemassa roska-astiasta kolme roskapussia ja poistui ulos. Hänellä täytyi olla avain mukanaan, koska hän pääsi käymään roska-astialla.
Mitä ihmettä? Lähtikö hän ajamaan kolmen pussin kanssa kohti kaatopaikkaa?
Saimme eilen selityksen vuokraisännältämme. Kaverin tehtävänä oli viedä pussit ulos jalkakäytävälle. Hän saattaa viedä sinne myös koko roska-astian. Kaveri käy siirtämässä roskat joka päivä tai lähes joka päivä. Jäteauto kiertää sitten keräämässä roskat pois.
Kai tämä on järkevää näissä olosuhteissa. Ehkä pihoissa on huonosti tilaa roska-astioille. Ilmasto on täällä tunnetusti lämmin. Ehkä roskat on sen vuoksi kerättävä näin usein.
Kuulimme isännältä myös, että talossamme on hiljaisuus klo 12-14. Ei ole meillä tullut mieleen. Kyse on siesta-ajasta. Ajatella, että tapa elää yhä. Isäntämme oli meillä hoitamassa pari pientä asiaa ja odotti, että lähellä oleva parturiliike avautuu taas siestan jälkeen.
Sairaan rakas elämä
Since 2014
torstai 22. maaliskuuta 2018
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
Picassolla kylässä
Antibesin Musée Picasso toimii vaikuttavan näköisessä linnassa Välimeren äärellä. Rakennus on aikaisemmin kantanut tunnetun aatelissuku Grimaldin nimeä, jonka Picasso siis on syrjäyttänyt. Suvun erään haaran edustaja hallitsee Monacoa.
Picassollakin on luontainen yhteys tähän rakennukseen. Hänellä on ollut siinä työtila lyhyen ajan.
Museossa on muidenkin taiteilijoiden kuin palavasilmäisen nimikkohenkilön teoksia.
Picasson työt eivät useinkaan herätä minussa voimakkaita tunteita, mutta niissä on jonkinlainen täydellisyyden tuntu.Ne ovat äärimmäisen hallittuja, mitään ei voi muuttaa.
Huomaatko kuinka punnitsevasti Picasso katsoo sinua?
Jean Leppien on kiinnostava uusi tuttavuus. Kuuluu olleen peräti Kleen ja Kandinskyn oppilas. Hänen teoksensa kutsuvat minua luokseen.
tiistai 20. maaliskuuta 2018
Ikivanha Antibes
Taideviikkomme viimeinen kohde oli Antibes. Välillä matkamme edistyi kehnosti.
Antibesin perustivat marsellelaiset jo ennen ajanlaskun alkua. Marseillen puolestaan perustivat aikoinaan kreikkalaiset. Muinaisilla kreikkalaisilla oli kaupungin kasvaessa tapana lähettää osan asukkaistaan jonnekin muualle perustamaan uutta siirtokuntaa. Oletan, että Antibeskin on syntynyt tämän tradition toteutuksena.
Antibesin nimi oli alunperin Antipolis eli vastakaupunki. Nimi johtui siitä, että paikka oli tavallaan Enkeltenlahden toisella puolella olevaa Nizzaa vastapäätä.
Sain autokuntamme ajoneuvon parkkiin rantaan lähelle Picasso-museota. Kiertelimme jonkin aikaa rannassa ja vanhassa kaupungissa. Kävimme myös lounaalla.
Tässä kuvasatoa kierrokseltamme.
Antibesissa torikauppiaiden ei tarvitse tuoda huonolla säällä sadekatosta mukanaan.
![]() |
| Kännykkä taas improvisoi |
Sitten menimme Picasso-museoon, mutta siitä myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











































































