Puhti vähenee, kun piikki viivästyy

Lähdin eilen lenkille, jolla ajattelin noudattaa tavanomaista hölkän ja kävelyn vuorottelua. Suuntasin meren rantaan ja lähdin Cap d'Antibesin läntistä reunaa etelään reittiä, jota äskettäin ajoimme vastasuuntaan. 180 askelparia juoksua, 90 paria kävelyä ja niin edelleen. Turussa tapanani on istua puolivälissä puistonpenkillä katselemassa vuosisatoja nähnyttä linnaa. Siinä vaiheessa minulla on yleensä runsas viisitoista juoksurupeamaa takana.

Etelään ajamisen vuoksi liikuntarytmini on ollut hetken harventunut. Kävelyllä olen ollut pariin kertaan. Noin viikossa ei kunto laske vielä mihinkään. Nyt kuitenkin tuntui, että juoksu ei suju. Annoin kahdentoista rypistyksen jälkeen periksi. Syynä täytyy olla alentunut testosteronin taso.

Juoksu-urani näin eläkeläisenä on vielä aika lyhyt. Joskus keväällä taisin aloittaa. Sitä ennen olin tehnyt kävelylenkkejä. Kunto ei nouse kuten nuorena, mutta nousee kuitenkin.

Ei huvittanut runnoa sisulla. Matkalla oli pitkiä, joskin loivia, ylämäkiä. Mietin olisiko pakonomaisesta juoksemisesta tällaisessa tilanteessa edes mitään hyötyä. Voisiko kunto kehittyä varastoon ja purkautua vauhdiksi, kun mieshormoonitaso on taas kunnossa?

Päädyin niemen eteläosaan, jossa on luonnonpuisto. Muilta osin niemi on täynnä kalliita asuntoja. Löysin uskomattomia näkymiä, mutta niistä paremmin myöhemmin.

Yritin tänään selvittää soittamalla eri paikkoihin, miten voisin saada taskussani kulkevan puhtiannoksen sisääni. Täällä Ranskassa on yksityisiä sairaanhoitajayrityksiä. Sain yhteyden sellaiseen, soitin apteekkiin ja keskussairaalaan. Nyt tiedän, että en saa piikilleni pistäjää ilman lääkärinmääräystä. Apteekissa tulostetut englanninkieliset reseptit jäivät valitettavasti Suomeen.

Reseptit ovat omakannassa, mutta suomeksi. Selvitän huomenna, voidaanko ne lähettää englanninkielisinä apteekista tai hematologian poliklinikalta sähköpostiini.

Keho toimii huonosti ilman testosteronia. Kännykkäni mittasi minulle eiliselle päivälle yli 18.000 askelta. Tuntuu, että fysiikkani myös palautuu eilisestä tavanomaista hitaammin.

Kesäinen on Antibesin talvi

Yllä on panoroimalla otettu kuva parvekkeeltamme. Vasemmalla on paikallinen roomalaiskatolinen pyhäkkö l'église du Safré-Coeur d'Antibes. 

Rappuume ei ole kenellä tahansa asiaa.

Lähdimme ajelulle tänään. Ajattelimme kiertää Antibesin niemen myötäpäivään, mutta ajauduimmekin sen läntiseen tyveen. Rannalla oli ihmisiä viettämässä aurinkoista lauantaipäivää. Joku uikin meressä.

Rannalla oli outoja kikkareita. Meille jäi epäselväksi, mitä ne ovat.

Ajoimme sitten vastapäivään niemen ympäri vanhaan kaupunkiin. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan. Videossa näkyy taustalla lumipeitteisiä vuoria.

Kaupungin toreilla on jouluisa meno. Orvokit täällä silti kukkivat.


Tähtään yhä kahteen säännölliseen postaukseen viikossa (ti ja pe).  Luultavasti laitan sattumanvaraisesti juttuja muinakin päivinä. Viime tiistai oli  rankka matkapäivä ja illalla etsimme ruokapaikkaa Grenoblessa - turhaan. Juttu jäi tekemättä.

Kemoaivo etsii piikittäjää Antibesissa

Minulle soitettiin aamulla Tyksin hemapolilta. Luulin kännykän herättelevän minua, mutta kun kuulin hiljaista puhetta, ymmärsin vastata.

Minulle kerrottiin, että testosteronitasoni on alhaalla. Verikoe otettiin 11.12.  ja sen jälkeen olen käynyt hematologin puheilla. Silloin kaikki oli kunnossa, mutta ehkä tulokset eivät olleet tältä osin vielä valmiit. Parempi myöhään ...

Piti selvittää, onko piikitysväli ollut määrättyä yhtä kuukautta pidempi, mikä selittäisi alhaisen tason. Muussa tapauksessa väliä olisi ehkä tihennettävä kolmeen viikkoon. Viimevuotinen almanakkani on Suomessa, joten soitin Keskustan terveysasemalle Turkuun. Linjalla oli jonossa yli 40 henkilöä. Valitsin takaisinsoiton, joka on ennenkin toiminut hyvin.

Selvisi, että olen käynyt piikillä viimeksi 7.11. ja sitä ennen 1.10.2019. Venynyt väli, mutta sitä seuraava vasta onkin, koska joulukuun käynti on unohtunut kokonaan. Hienoa, että pidetään huolta.

Minulle kerrottiin myös päivä, jolta olin siirtänyt piikityksen esteen vuoksi, ja se uusi aika, johon en ollut tullut. Kemoaivo tunnustaa unohduksen.

Testosteronituotannostani tuhottiin puolet, kun ensimmäisen syöpäni kotipesä poistettiin. Täydennystarve todettiin joskus viime kesänä.

Minulla on kolme piikkipakkausta mukanani, mutta ruiskeen antajalla pitää olla sairaanhoitajan koulutus. Saara oli saanut Rivieran suomalaiset -ryhmän kautta suosituksen tiettyyn meitä lähellä Antibesissa olevaan laboratorioon. Sinne menimme.

Bonjour. Excusez-moi, mes je parle lentement. Pouvez-vous me donner une injection? Minulla oli ruiskelaatikko mukana. Tässä paikassa ei alkeellisen ranskan puhuminen herättänyt sympatiaa, mutta sain käyntikortin, jonka osoitteeseen minua kehotettiin menemään. Ymmärsivät kuitenkin.

Toinen asiakas ryhtyi asianajajakseni. Hän vaihdatti kortin toiseen, jonka osoitteen pitäisi olla lähempänä meitä. Hän tarjoutui myös soittamaan ja varmistamaan, että paikka on auki. Myöntymiseni jälkeen hän soitti, mutta asiaan ei saatu varmuutta. Ilmeisesti sieltä vastasi nauha.

Saara meni asioille ja minä lähdin Infirmiere Liberaleen. Liike ei ollut katutasossa, mutta seinässä oli kyltti. En päässyt porttikongin ovesta sisään. Yritin soittaa, mutta en onnistunut.

Etsin kännykkäni karttaohjelmalla lisää laboratorioita. Lähdin Laboratorie Barlaan. Ohjelma kuljetti minua sinne ja tänne. Lopulta se väitti minun olevan perillä, mutta paikalla ei ollut mitään merkkejä laboratoriosta eikä muistakaan liikkeistä.

Menin erääseen apteekkiin kysymään neuvoa. Sain taas käyntikortin Infirmiere Liberaleen. Nyt onnistuin saamaan yhteyden numeroon, mutta siitä vastasi automaatti. Kello lähestyi neljää. Taitaa jäädä piikki saamatta tähän hätään. Maanantai on loppiainen.

Päätin suoda itselleni kofeiinittoman kahvin. Istuin ulkopaikalle erääseen kahvilaan. Seinään oli kirjoitettu liitutaululle yhden, kahden ja kolmen jäätelöpallon hinnat. Yritin tilata tarjoilijapojalta yhtä kahvini seuraksi. Kuulin, ettei niitä ole saatavilla talvella. Paikalliset ilmeisesti arvaavat, ettei kyseiseen liitutauluun pidä uskoa tähän aikaan. Sain kahvin seuraksi kuitenkin tavallista runsaamman annoksen suklaata. Jätin euron verran tippiä.

Olin ajatellut käydä lenkillä tänään, mutta päätin korvata sen vähintään 10.000 askeleen kävelyllä. Kännykkäni mittaa niitä. Osa oli jo koossa. Suuntasin rantaan.

Kaupungilla oli paljon turisteja, keski-ikäisiä pariskuntia toppatakeissaan kuten me. Joillakin oli lapsia mukana.

Saavuin satamaan, jossa oli miljoonaluokan veneitä kylki kyljessä. Ilma tuntui tihkuvan testosteronia. Minulla oli sitä taskussakin, mutta kun pitäisi saada verenkiertoon. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta kalliiden veneiden nimistä? Yhdessä oli huumoria: Plan B.

Näiden paattien omistajilla ei ole huviveneitä läheisessä muskelivenesatamassa

Jatkoin rantaa kaakkoon ja ennen pitkää tunsin dé-jé vu:ta, joka ei ollut oikeaa, koska olen käynyt paikalla kaksi vuotta sitten. Vierailimme silloin paikallisessa Picasso-museossa.

Oikeanpuoleinen torni kuuluu Picasso-museoon

Palasin asuntoomme. Tein pienen ylimääräisen lenkin, jotta sain askelmat kokoon.

Välähdyksiä matkalta etelään

Pitkä ajomatka on nyt takana. Saavuimme tänään Antibesiin.

Poikkesimme matkallemme jollekin noista Saksan baanoilla ajaville tarkoitetuista keitaista. Tällä oli maksullinen, hyvin hoidettu wc, erillisen brändin alla toimiva ketjubusiness. Suihkunkin olisi voinut ottaa. Maksoin itseni sisään ja etenin määrätietoisesti ensin oikealle ja sitten kääntyen vasemmalle toimittaakseni asiani, kun kuulin takaani: Hallo. Käännyin ja näin kenties 80-, ainakin 75-vuotiaan harmaatukkaisen ja -viiksisen miehen seisovat siistissä uniformussa, katsovan minua merkitsevästi ja kutsuvan minua etusormeaan koukistaen suuntaansa. Hän pelasti minut oikealle osastolle.

Palatessani näin hänen siistivän paikkoja vastakkaisella puolella. Menin hänen luokseen ja ojensin hänelle kaksieurosen. Hänen kasvoilleen levisi lähes autuaallinen hymy tippini vähäisyydestä huolimatta. Ajatelkaa. Hän menee joka päiväksi töihin vessaan. Hän tekee tärkeää työtä palvelemalla meitä muita. Ehkä hänellä on franchising-sopimus kyseiseen kohteeseen.


Liikenne jumitti ja jouduimme lähes pysähtymään. Näimme viereisellä lievästi kohoavalla niittytilkulla naisen juoksemassa terrierin perässä. Hänen selässään oli jokin teksti, mutta siitä ei saanut heti selvää. Polizei, siinä luki. Sitten näimme jonkinlaiseen huomioliiviin sonnustautuneen miehen samalla asialla hihna kädessään. Seuraavan koiran perässä oli samantapaisesti pukeutunut mies, jolla oli hyvin pitkävartinen haavi käsissään. Tien varressa oli poliisiauto vilkut päällä ja pienen matkan päässä siitä rekka.

Minkälainen tarina tästä syntyy mieliinne?

Kuvitelkaa jonkun ajavan kahtasataaviittäkymmentä, mikä on Saksassa mahdollista, ja näkevän terrierin baanalla.


Moottoritien yllä oli kevytliikennesilta, joka piirtyi siluettina aurinkoa vasten. Sen päällä kulki kaksi ehkä toisella kymmenellä tai teini-iässä olevaa poikaa. Osa siluettia hekin. Vasemmanpuoleinen työnsi ostoskärryä ja oikealla oleva kantoi pitkää lautaa.


Erään keitaan pisuaarien yläosassa oli videoruutu. Tällaisellakin hetkellä mieltä voidaan viritellä ostoksiin. Yhdessä osassa pyörivää videota opastettiin parin havainnekuvan avulla kiinnittämään huomio omaan ruutuun sen sijaan, että seuraisi miten toimitus sujuu viereisellä pisuaarilla. Seuraavassa osassa mainostettiin jotakin sisustamiseen liittyvää järjestelmää. Viimeisessä osassa mainostettiin kahvia tai jotakin siihen liittyvää. Kuvitelkaa mielessänne. Cappuccinoa kupissa pinnallaan asiaankuuluva kuvio ja alla alkuperäisessä käytössä oleva pisuaari. Kahvituotteen brändi ei jäänyt mieleeni. Siihen olisi saattanut kiinnittyä mielessäni hieman erikoinen vivahde.

Alles in Ordnung

... kännykkäni suhteen.

Soitin aamulla Dna:n asiakaspalveluun. Langoilla oli leppoisasti jotakin murretta puhuva henkilö, joka kuunteli rauhallisesti. Hänkin totesi, että kännykän asetuksien säätämistä on vaikea auttaa puhelimitse. Hän sanoi menevänsä kysymään asiasta esimieheltään. Palattuaan hän sanoi siirtävänsä puhelun jollekin ongelmanratkaisuosastolle tai muulle sellaiselle. Seuraavalle puhekumppanille oli jo kuvattu tilannetta. Hän kehotti sammuttamaan laitteen ja irroittamaan siitä sim-kortin. Se ei ollut tullut mieleeni minulle eikä kummallekaan edellisistä puhekumppaneista. Minua ohjeistettiin myös kokeilemaan sim-korttini toimivuutta vaimoni iPhonessa.

Sammutin Honorini, poistin siitä sim-kortin ja palautin sen. Käynnistin kännykkäni ja se alkoi heti virota henkiin. Karttasovellukseni ei edelleenkään näyttänyt karttaa, mutta tuntui toimivan muutoin. Matkakumppanimme Milla kehotti minua päivittämään sovelluksen, mikä keino tepsi.

Minun täytyy oikaista eilistä purnausta siten, että Dna:n järjestelmät ovat palvelleet meitä vuosikaudet erittäin hyvin sekä kännyköissä että tietokoneissa.

Eräs ystävämme tarjosi meille päivällisen kotonaan Luxenburgissa ja nyt yövymme samaisen pienen valtion lentokentän lähellä Ibis-hotellissa.

Huomenna aiomme ajaa Grenobleen, johon kumppanimme jää vaihto-opiskelijaksi kevätkaudeksi.

Valitusviesti DNA:lle - miten käy?

Olemme matkalla autolla Antibesiin. Tulimme Gracella Turusta Tukholmaan. Laivamatka meni hyvin paitsi siltä osin, mikä ilmenee alla olevasta valitusviestistäni DNA:lle. Siinä voi olla epätarkkuuksia ja se on kirjoitettu hieman tuohtumuksen vallassa. Asia harmittaa minua. Ruudun yläreunasta sipaisemalla kuulemma pitäisi tulla esiin yhtenä vaihtoehtona GPS, mutta sellaista ei näy. Katsotaan millainen tarina tästä tulee, jos tulee.

Nyt vietämme yön Lyypekissä.


Hei

Olen hyvin tyytymätön. Olen matkalla Ranskaan, jossa aiomme viipyä kolme kuukautta Matkalla Viking Gracella Tukhomaan menetimme vaimoni kanssa syystä tai toisesta kännykkäyhteytemme. Hänellä on iPhone ja minulla Honor 9. Aamulla neuvontaanne. Vaimoni yhteys tuli sivusta kuunnelten kuntoon ja asiakaspalvelijanne halusi kaarreella loppua kohti, kun kuuli, että matkakumppanimme yhteys toimii (hänellä ei ollut ongelmia) ja vaimoni yhteys tuli kuntoon. Vaimollani on myös Dna-yhteys. Olen 65-vuotias ja kahden syövän kokenut eläkeläinen. Aivoni eivät ole sytostaattien jälkeen parhaassa iskussa. Voi olla koettelevaa yrittää keskittyä saurassani ongelmaani. Asetuksia tutkittiin sieltä, täältä ja tuolta, mutta yhteys ei nyt sunnuntai-iltana toimi vieläkään. Toivoisin asiakaspalvelijanne olevan niin perillä Android-maailmasta, että osaa auttaa minua saamaan luurini kuntoon. Minua ei kiinnosta Ruotsissa toimivan kumppaninne mahdolliset ongelmat.

En ymmärrä, miksi luurini karttasovellus osaa antaa ääneen reittiohjeita, mutta ei näytä karttaa. Hätäpuheluita kuulemma voisi soittaa. Jotakin GPS-asetusta piti kuulemma pitää muuttaa, mutta en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt sellaista luuristani. Minun ei mielestäni pitäisi osata sellaista tehdä.

Honor on minulla siksi, että myyjänne tai tuotteitanne kaupannut sai vaimoni ja siinä sivussa minut uskomaan Honorin olevan vaimolleni hyvä ratkaisu. Sen piti toimia Macbookin kanssa ilman ongelmia. Ei pitänyt paikkansa. Vaimoni ei innostunut Honorista ja se päätyi minulle, koska siinä on hyvä kamera. Sain mukana Androidin ja Macbookin yhteensopimattomuusongelmat.

Vastaatte näihin ilmoituksenne mukaan neljän päivän aikana. Aamuisen kokemukseni jälkeen minua ei huvita soittaa uudestaan palveluunne. Jos viitsin, voin ilmoittaa sinne, että lukekaa tämä viestini.

Olen ilmeisesti ilman puhelin yhteyttä vähintään sen ajan ellei joku kilpailijanne osaa auttaa minua tänne matkalle.

Olemme lähettäneet teille pitkän ajan kuluessa säännöllisesti rahaa. Meillä oli verkkoyhteyskin Welhosta lähtien, mutta vuonna 2017 muutimme nykyiseen osoitteeseemme, jossa on edullinen yhteys taloyhtiön kautta kilpailijaltanne.

T. Heikki Honkala

Mitä tarkoittaa ilmastotieteilijöiden konsensus?/Skeptical Science -sivusto

Hesari vastaa tänään lukijoiden lähettämiin ilmastonmuutosta koskeviin kysymyksiin.

Yhdessä käsiteltiin ilmastotieteilijöiden konsensusta eli sitä, että heistä 97 prosenttia uskoo ihmisen teoilla olevan vaikutusta ilmastonmuutokseen. Prosentti perustuu John Cookin ja hänen kumppaneiden vuonna 2013 julkaisemaan yhteenvetoon. He tutustuivat 11.904 tutkimuspaperiin, jotka koskivat ilmastonmuutosta. Nämä kaikki olivat vertaisarvioituja. Tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijat ovat arvioineet artikkelit.

Nelisentuhatta eli noin kolmasosa otti kantaa ihmisen vaikutukseen. Näistä 97,1 % piti asiaa todistettuna, 1,9 % oli päinvastaista mieltä ja yksi prosentti ei ollut varma.

Herää kysymys, kuka tämä John Cook on. Hän on australialainen kognitiotieteilijä, joka perusti vuonna 2007 Skeptical Science -nimisen sivuston, jossa analysoidaan enemmistön ilmastonmuutosta koskevan näkemyksen vastustajien argumenttien ansioita. Sivuston ideana on esittää merkittävien hahmojen kriittisiä kommentteja ja kertoa kustakin, mitä tiede siitä sanoo. Cook rahoittaa sivuston ylläpidon omilla ja lukijoilta saaduilla lahjoituksilla.

Skeptical Science -sivustolla on luettelo, jossa vastataan yleisyysjärjestyksessä 197 konsensusta koskevaan kriittiseen väittämään.

Väittämä numero kuusi: "Mallit ovat epäluotettavia." Väite on peräisin tohtori Freeman Dysonin artikkelista.

Lyhyt vastaus kuuluu näin: "Vaikka ilmastomalleissa on epävarmuuksia, ne kuvaavat menneisyyttä onnistuneesti ja ovat tehneet ennustuksia, jotka on jälkeenpäin vahvistettu havainnoin." Tätä seuraa pidempi selostus. Artikkelin voi valita lyhyenä tai keskipitkänä versiona. 

John Cookin sivustolta on helppo etsiä vasta-argumentteja vasta-argumentteihin. Lukijan on tässäkin tapauksessa vaikea suhtautua lähdekriittisesti asiaan, jos ei ole asiantuntija. Ainakin lyhyt vastaus väitteeseen numero kuusi vaikuttaa nasevalta.

Cook on itse saanut koulutuksen aurinkotutkimukseen. On hieman hämmentävää, että hän on kuitenkin kognitiotieteilijä. Tämä saattaa tarkoittaa, että hän tekee poikkitieteellistä tutkimusta.

Riemukasta ja levollista joulua kaikille!

Vietämme joulua Porvoossa läheisien seurassa.

Mahdollisen tulevan pääministerin käsitys ihmisarvosta

Miten ihmisen arvo punnitaan?

Tätä aihetta vältämme. Ei ole tapana verrata yhden ihmisen arvoa toisen ihmisen vastaavaan, eikä kiistää jonkun ihmisarvoa. Mielestäni ihmisarvo on itsestään selvä asia ja inhimillisen elämän lähtökohta.

Jussi Halla-aho on tarttunut toimeen jo vuonna 2005 blogikirjoituksessaan "Ihmisarvosta". Hän kiistää, että ihmisellä olisi sinänsä mitään ihmisarvoa. Hänen ainoa arvonsa on instrumentaalinen. Halla-ahon mukaan "Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä."

Hän asettelee nimeltä mainiten tiettyjä tunnettuja henkilöitä viitteellisesti hierarkiseen järjestykseen heidän hänen arvionsa mukaisen instrumentaalisen arvon mukaan. 

Halla-ahon mukaan ihmisen arvo siten muodostuu hänen merkityksestään yhteisön elinvoimalle.

Hän määrittelee periaatteensa perusteella taiteilijat, papit ja poliitikot pääsääntöisesti turhiksi. Lainaus: "Mutta jos vene alkaa vuotaa, pidän selvänä, että yli laidan on heitettävä ensimmäisenä vähäarvoisin lasti, ts. taiteilijat ja kielentutkijat." Maanviljelijöitä, rakennusinsinöörejä, käsityöläisiä, luonnontieteilijöitä ja lääkäreitä hän pitää tärkeinä. 

Minun instrumentaalinen arvoni olisi ilmeisesti nollan alapuolella, koska olen eläkkeellä. Mikä oli instrumentaalinen arvoni silloin, kun sairastin leukemiaa? Mikä on vammaisena syntyneen lapsen instrumentaalinen arvo. 

Halla-aho pitää ihmisten eriarvoisuutta selviönä "Sen sijaan, toisin kuin egalitaristit kuvittelevat, eriarvoisuudesta ei seuraa vähempiarvoisten kaasuttaminen, ellei kaasuttamiselle ole muuta pätevää syytä.", hän toteaa. Miten kukaan voi kirjoittaa tuollaista? Sanojen kaiku on kauhea. 

En tunne sinänsä erityisen ylentäväksi ruotia Jussi Halla-ahon vuosia sitten julkaisemaa kirjoitusta. Koen sen tärkeäksi siksi, että hänestä saattaa tulla pääministeri seuraavien vaalien jälkeen. Tämä on tärkeää myös siksi, että hänen ja hänen johtamansa puolueen suosion nousu vaikuttaa mielestäni pelottavasti muiden poliitikkojen arvopohjaisiin päätöksiin. 

Suomen keskusta on puheenjohtajansa johdolla päätynyt niputtamaan al-Holin suomalaislasten äidit Syyriaan jätettäviksi. Siis ilman yksilöllistä tarkastelua siitä, mikä on kunkin lapsen etu ja mihin äidit ovat syyllistyneet. Kokoomus ja kristilliset säestävät oppositiosta. On selvää, että äiteihin liittyvät turvallisuusriskit on punnittava ja niiden aiheuttamia toimenpiteitä on harkittava, mutta silti. Nippupäätöksellä tuomitaan lapset äidittömiksi tai jäämään keskitysleirin kaltaisiin olosuhteisiin. Ovatko muutkin kuin perussuomalaiset poliitikot huomaamattaan päätyneet punnitsemaan ihmisarvoa instrumentaalisesti?

A-studiossa näytettiin Isis-taistelijoita, joita oli sullottu vankilahuoneisiin kuin karjaa, tai oikeastaan tiheämmin. Ihmettelin, miten ilma riittää noin ahtaissa tiloissa. Yksi vähäpukeinen mies näytti lähes keskitysleirin asukkaalta. Toimittaja kutsui vankeja ihmisraunioiksi. Suuri osa heistä on varmasti vaarallista väkeä ja voi vain arvailla, mihin he ovat syyllistyneet. Kysyn kuitenkin, miten eurooppalaisista arvoista puhuvat ihmiset voivat katsoa tyynesti tällaista. Eikö heillekin kuuluisi oikeudenmukainen, länsimaisiin arvoihin perustuva oikeudenkäynti ja sen mukainen kohtelu? Vai onko heiltä riistetty heidän ihmisarvonsa? En missään tapauksessa puolustele heidän tekojaan, mutta tuottaako kostonhimo mitään hyvää? Länsimaille on instrumentaalisesta näkökulmasta hyödyllistä jättää vangit, heidän vaimonsa ja ilmeisesti osan lapsistakin köyhien kurdien hoteisiin. 

Mikä meitä vaivaa? 


PS: Halla-aho on koulutukseltaa kielitieteilijä ja nykyään hän on poliitikko. 

PPS: Harmillista, että en saa tekstiä korjatuksi samaan fonttiin. Kirjoitusalustalla se on yhtenäinen. Kummallista ettei tätä Bloggerin vikaa korjata. 



  

Jäännöstauti 0

Olin tänään 3,5-vuotiskontrollissa. Kaikki hyvin. Jäännöstautia ei ole. Tämä todettiin verikokeella. Hemoglobiini on 151.

Jäännöstaudin taso on käsittääkseni hyvin tärkeä indikaattori. Sain hyvän lukeman heti siirteen saatuani. Eräs sairaalakaverini sai huonomman eikä hän ole enää keskuudessamme. Tämä on ankara laji.

Olen kiitollinen ja onnellinen. Samalla kysyn, miksi juuri minulle kävi näin hyvin. Vastaus tiedetään vain tuolla ylhäällä.


Päivälleen 80 vuotta sitten isoisäni Yrjö Jylhäsaari sai tulikasteensa Pelkosenniemen taistelussa, joka oli yksi merkitykseltään suurista yhteenotoista talvisodassa. Iltasanomien verkkosivuilla on kattava artikkeli (Talvisodan unohdettu voitto: Katso videolta, miten "resupekkarykmentti" löi puna-armeijan eliittiyksikön Pelkosenniemellä) aiheesta.

Taidenäyttely Nizzassa

Lähdemme ensi viikon lauantaina kohti Ranskaa. Menemme autolla, jonka samalla siirrämme Etelä-Ranskaan, josta Espanjassa asuvista omistajista toinen hakee sen meiltä. Olemme saaneet Facebookin kautta kolmannen hengen mukaamme. Jaan hänen kanssaan ajovuorot. 

Olen lupautunut järjestämään taidenäyttelyn Nizzan vanhassa kaupungissa olevassa ravintola Mi Casassa. Kaikki työt eivät ole vielä valmiita ja öljyväreillä tehtävien pitää ehtiä kuivuakin. Päätimme laitattaa kehykset kahteen tussipiirustukseen ja yhteen tussi/akvarellityöhön. Vasta kolmannella kysytyllä kehystäjällä oli aikaa hoitaa asia ennen kuin lähdemme. 

Työt saavat olla esillä puolitoista kuukautta. 

Minun pitäisi ehtiä vielä ratkaista, miten saan mdf-levylle tekemäni työt seinälle. Yhden kannatinparin ostin jo, mutta minun olisi löydettävä niiden kiinnittämiseen riittävän lyhyet ruuvit. Levyn paksuus on seitsemän millimetriä. Ostopaikassa ei ollut sopivia eikä Motonetistä löytynyt kyllin lyhyitä. Sunnuntaina lähdemme jälkeläisiä tapaamaan. Menemme ensin Loviisaan ja sitten joulua viettämään Porvooseen. 

Itse olen soppani keittänyt.

Al-Holin äidit ja lapset

YK:n ihmisoikeuksien kansainvälisen julistuksen seitsemäs artikla kuuluu seuraavasti:

Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

Moni on saattanut huomata, että nuo hienot periaatteet ovat nykyään kuolleita kirjaimia. Keskustelu Suomen velvollisuuksista al-Holissa olevia äitejä ja lapsia kohtaan vahvistaa asiaa. 

Lainsäädäntö on sitä varten, että sen mukaan toimitaan eteen tulevissa tilanteissa. Se tuskin Suomessakaan noudattaa joka kohdassa ihmisoikeuksien julistusta, vaikka mitä ilmeisemmin pitäisi. 

Mainittua tilannetta koskeva lainsäädäntö on kuitenkin julkisuudessa esiintyneen asiantuntijan mukaan olemassa. Nyt asiasta halutaan tehdä poliittinen päätös tarkoitushakuisista syistä. Syinä ovat mitä ilmeisemmin perussuomalaisten kannatuksen nousu ja pelko poliittiseen vastuuseen joutumisesta, jos lain noudattamisesta sattuisi seuraamaan jotakin ikävää. 

Keskusta haluaa ottaa lapset, mutta jättää äidit. On helppo päätellä, että jos näin yritettäisiin toimia, äidit eivät luopuisi lapsistaan. Näin voitaisiin kerätä pisteet lapsimyönteisyydestä ja samalla välttää heidän vastaanottaminen. 

Kulmuni esitteli puolueen kannan ja samalla puhui hyytävästi sopivan lainsäädännön löytämisestä etukäteen halutun tuloksen perusteiksi. 

Kokoomus on jo lähtenyt perussuomalaisten kelkkaan tekemällä heidän kanssaan yhteisen välikysymyksen ulkoministerin asiaan liittyvistä toimista. En osaa ottaa kantaa hänen henkilöstöjohtamistaitoihinsa, mutta näin puusta katsoen vaikuttaa, että hän on laittanut alaisensa selvittämään asiaa, jota heidän kuuluukin selvittää. Olenko väärässä? 

En ole tähän mennessä äänestänyt vasemmistopuolueita, enkä haluaisi vakaumuksellisista syistä vastakaan. Missä ovat vaihtoehtoni?  

Ruotsissa muut puolueet eivät ole lähteneet ruotsidemokraattien kanssa hallitukseen. Kyse lienee  arvojen ristiriidasta. Suomessa todennäköisesti siihen ryhdytään, koska ollaan kovin pragmaattisia. Samalla joudutaan perussuomalaisten vangiksi, koska näiden on saatava oma jälkensä hallitusohjelmaan. 

Juridisesti jokainen on syytön oikeuden edessä, kunnes toisin todistetaan. Nyt al-Holin äidit niputetaan syyllisiksi etukäteen ilman, että heistä tiedetään juuri mitään. Heitä ei haluta edes Suomeen vastaamaan teoistaan, koska on kätevämpää jättää heidät vankeuteen, jossa he jo ovat. Todisteita ehkä saataisiin helpommin Haagin kansainvälisen tuomioistuimen prosessissa, mutta antaako se oikeuden olla yrittämättä tuoda pulassa olevia Suomen kansalaisia kotimaahan? 

Jotkut vetoavat siihen, ettei konsulikyydillä ole tapana tuoda ketään, jos ovat itse toimineen piittaamattomasti. Torstain Hesarissa oli artikkeli konsulitoimen historiasta: Reppanoita, rikollisia ja ruumiita. Sen mukaan näin on kuitenkin ollut tapana toimia. Kuluja on peritty, joskaan se ei aina ole onnistunut. Kai al-Holin suomalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.

Al-Holin äideillä saattaa olla pöyristyttäviä näkemyksiä. Niin on monella Suomessakin olevalla suomalaisella. Jonkun mielestä minun näkemykseni voivat ovat sellaisia. Meidän on kuitenkin velvollisuus elää sovussa keskenämme. 

Yhteiskunta toimii lakien varassa. Se ei voi panna kansalaisiaan vankilaan varmuuden vuoksi ilman todella hyviä perusteita. Pelkkä epäily ei riitä.

Se ettei jotkut halua edes suomalaisia lapsia tänne, on yksinkertaisesti käsittämättömän sydämetöntä.   

Jos olen väärässä, oikaiskaa. 

Napoleon siellä ja Napoleon täällä ...

"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat." Napoleonista maalattiin klassismin aikaan runsaasti muotokuvia ja hänen taistelujaan kuvattiin valtavissa maalauksissa. Napoleonkulttia!

Ingres 1806

On epäoikeudenmukaista arvostella napoleonmaalareita nykyisestä arvomaailmasta

käsin. Meidän pitäisi pystyä asettumaan tuolloisten tilanteeseen ja arvioida tapahtumia

vain sen perusteella mitä tuolloin oli tiedossa ja mitä tulevaisuudesta uskottiin.  

David 1800

Gérard, Gros ja Ingres olivat kaikki Davidin oppilaita. Kun oppi-isä maalasi 

Napoleonia, miksi eivät myös oppipojat? 

Gros 1796-1797

Näiden maalausten valossa Gros näyttäisi olleen ensimmäisena asialla, mutta lienee näitä muotokuvia muitakin.

Gérard 1805

Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin 8. syyskuuta 2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa. Artikkelia on hieman editoitu.

Miksi kävit rautakaupassa?

Minun piti koota strutsinmuna, vastasin. Sisareni tiesi, että minulla ei yleensä ole asiaa rautakauppaan. Siksi hänen uteliaisuutensa heräsi.

Tarkoituksena oli tehdä maalaus, jota ei ole tehty perinteiselle suorakaiteen muotoiselle pohjalle. Päätin uhrata strutsinmunan, jonka olin ostanut joskus vieraillessani strutsifarmilla.

Hollantilainen taiteilija Piet Mondrian on kuuluisa teoksistaan, joissa ona suorakaiteen muotoisia punaisia, sinisiä, keltaisia, valkoisia ja mustia kenttiä.

Piet Mondrian 1921
Wikimedia Commons

Päätin soveltaa Mondrianin tyyliä pohjalle, joka ei todellakaan ole tasainen. Ajatus tuntui helpolta toteuttaa, mutta oli kaukana siitä.

Suorat linjat on tapana maalata maalarinteipin avulla. Onnistuu helposti tasolle, mutta yritäpä tehdä kaarevalle pinnalle. Kaikki tuntui olevan oletettua vaikeampaa. Jatkoin härkäpäisesti työtä.

Keksin alustaksi hylätyn lampunkuupan.

Ensin putosi lattialle kuuppa ja hajosi. Sitten kävi munalle samoin. Kohtalo tarttui tähän taiteelliseen prosessiin. Tälle teokselle alkoi syntyä tarina. Kaiken kukkuraksi tulin tallanneeksi munan sirpaleita vielä pienemmiksi.

Lähdin rautakauppaan ostamaan liimaa. Ostin samalla ratkaisumassaa alustan painoksi. En ymmärtänyt, että tarvitsen ratkaisumassan levittämiseen työkalun. Se minun piti käydä erikseen ostamassta.

Ajattelin munan tarvitsevan jonkin tuen, jotta se pysyy pystyssä alustan varassa. Päätin uhrata vanhan pensselin.

Joku sanoi, että Japanissa särkynyt esine koristellaan kullalla (tai ainakin kullanvärisellä). Ajatusta on kuulemma sovellettu Mauno Koiviston hautapaadessa.

Yritin sekoittaa öljyväreillä kullanväristä, mutta tuntui hankalalta. Kävin kolmessa Turun keskustassa olevassa taidetarvikkeita myyvässä liikkeessä, mutta ilman onnea. Soitin neljänteen. Sielläkään ei ollut, mutta luvattiin tilata.

Alustan liimaaminen kokoon sujui helposti. Munan ei.

Maalasin alustan kultaiseksi.

Annoin kohtalon osoittaa uuden suunnan. Päätin pitäytyä Mondrianin väreissä, mutta maalata alueet koottujen sirpaleiden mukaisesti.

Olin ottanut sirpaleet tarkoin talteen, mutta ne loppuivat kesken. Hämmästyttävää, että puuttuvat osat ovat läheltä toisiaan.

Sirpaleiden rajoja on paikoin vaikea erottaa. Otin kuvia ja suurensin niitä nähdäkseni tarkemmin.

Strutsinmunalla on luonnon muovaama täydellinen muoto. Ihminen tuntee itsensä avuttomaksi yrittäessään korjata sitä, kun se on rikkoutunut. Kahdella palasella on yksi ainoa liitosasento. Vaikka yritin olla huolellinen, viimeinen kehältä puuttuva palanen ei välttämättä aina sopinutkaan paikalleen.

Mondrian on hionut suorakaidemaalaustensa sommittelut lähes täydellisiksi.

Hän taitaa nauraa minulle haudassaan.

Ajatuksia suomalaisuudesta (puhe itsenäisyyspäivänä 2019)

Hyvät juhlavieraat. Tänä itsenäisyyspäivänä pohdin tässä puheessani suomalaisuuden olemusta. Mitä suomalaisuus tarkoittaa? Peilaan asioita hieman omaan sukuhistoriaani. Olen itse historian harrastaja, mutta onneksi vaimoni on kulttuurihistorioitsija. Hän on katsonut perääni, kun olen kirjoittanut tätä. 

Aihetta voidaan tarkastella geenien, maantieteen, kielen ja identiteetin näkökulmista. Euroopan historian professori Laura Kolben mukaan kansan olemus syntyy kulttuurista, laista, uskonnosta ja tavoista, mutta ei geeneistä.

Hänen mukaansa suomalaisuus on kansallisaatteen nosteessa muotoutunut kansallinen identiteetti. Se on rakennettu samaan tapaan kuin muutkin kansalliset identiteetit Euroopassa. Keskeisin rakennusaines on historia, jota tehdään korostamalla joitakin tapahtumia. Suomessa ne ovat talvisota ja Kalevala, joka on tavallaan maamme esihistoria. 

Kalevalan fiktiiviset runot saattavat olla peräisin parin kolmen vuosituhannen takaa, talvisodan alkamisesta on kulunut 80 vuotta. Jos hypätään Kalevalasta suoraan talvisotaan, jää paljon olennaista väliin.

Mistä tämä kaikki alkoi? Nykykäsityksen mukaan Suomenniemi on ollut asuttu jääkauden jälkeisestä ajasta lähtien eli noin 10.000 vuotta, siis jo paljon ennen Kalevalan aikoja.

Geenit

Suomalaiset ovat geeneiltään epätyypillinen eurooppalainen kansa. Meillä on samaa dna-ainesta jopa kiinalaisten kanssa. Silti näytämme eurooppalaisilta. Tämä selittynee sillä, että tulijoita on ollut idän lisäksi etelästä ja lännestä. 

Kirjallisiin lähteisiin perustuvaa tietoa alkaa olla vasta toiselta vuosituhannelta. Dna-tutkimuksen perusteella tiedetään, että itä- ja länsisuomalaisten perimä eroaa toisistaan enemmän kuin saksalaisten ja englantilaisten, siis kahden omaperäisen kansakunnan. 

Minun isäni on kotoisin Karjalankannakselta ja äitini Satakunnasta. Minussa yhdistyy suomalaisten itäinen ja läntinen perimä. 

Maantiede

Suomen valtiolla on tarkat rajat. Suomalaisuus on kuitenkin valtiota vanhempi asia. Se ei noudattele tarkasti kulloisiakin rajoja. Tämä ilmenee siinäkin, että minun perimästäni puolet tulee nykyrajojen ulkopuolelta. 

Noin vuonna 1000 Suomen alueella on asunut ehkä muutama kymmenen tuhatta asukasta, yhteensä ehkä saman verran kuin Kaarinassa tai Salossa nykyään. Heitä on kalmistolöytöjen perusteella asunut muutamana keskittymäna Varsinais-Suomessa, Näsijärven, Päijänteen ja Saimaan tienoilla sekä Laatokan luoteispuolella. Elämä oli kyläkeskeistä. Kylien ulkopuolella saattoi olla vaarallista liikkua. Löyhät heimot tekivät sotaretkiä toistensa alueille.

On vaikea ajatella, mitä suomalaisuus on ollut noina aikoina. Ei ollut mitään valtion kaltaista antamassa yleistä turvaa. Ihmiset eivät varmaankaan osanneet ajatella kuuluvansa johonkin kansakuntaan. Luultavasti samastuttiin omaan kylään tai perheeseen. Kylät olivat tiiviitä ennen isojakoa ja peltokaistaleet olivat niiden ympärillä. Asuttiin ahtaasti. Ujostella ei tarvinnut, koska illalla ja yöllä oli melkein aina pimeää. Teitä ei tässä valtakunnan osassa ollut kuin kymmenkunta, Suuri rantatie eli Kuninkaantie, Hämeen härkätie ja muutama muu. Teiden ulkopuolella kuljettiin vesitse ja hiihtämällä. 

Ruotsin ja Novgorodin välisessä Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 raja vedettiin Karjalan Kannaksen halki Saimaan kautta Raahen tienoille. Osa suomalaisista jäi tuon rajan itäpuolelle. 

Raja oli noihin aikoihin hyvin epämääräinen käsite. Sitä on sen jälkeen aseteltu milloin mihinkin. 1700-luvulla rajan eteläinen osa vedettiin Kymijokeen. Venäjän alaisuudessa olevia suomalaisalueita kutsuttiin sittemmin Vanhaksi Suomeksi ja se palautui osaksi ”Emä-Suomea”, kun Suomesta oli tullut Venäjään kuuluva autonomia. 

Lappi kuului muuten ennen autonomian aikaa Västerbottenin lääniin. Suomea ja saamea siellä toki puhuttiin. Niitä puhuttiin myös Tornionjoen länsipuolella.

Kieli

Suomen kansalaisista suurin osa puhuu suomalais-ugrilaisten kielten ryhmään kuuluvaa suomea, kun taas valtaosa eurooppalaisista puhuu indoeurooppalaisia kieliä. 

Kävin toissa syksynä ruotsinkielisillä keskustelutunneilla, joita veti suomenruotsalainen opettaja. Suuri osa osallistujista oli ulkomaalaisia. Eräässä tilanteessa tunsin ulkopuolisuutta, kun kävi ilmi, että opettajaa myöten merkittävä osa muista läsnä olleista puhui kotikielenään jotakin indoeurooppalaista kieltä, toisin kuin minä. 

Kieli kuuluu varmasti identiteetin syvimpiin osiin. Minä en osaa millään muulla kielellä ilmaista itseäni yhtä hyvin kuin suomeksi. Kieli on melkein kotimaani. 

On muistettava, että merkittävä osa suomalaisista puhuu äidinkielenään ruotsia. Minullakin, suomenkielisellä suomalaisella, on pikkuisen ahvenanmaalaisia ja ruotsalaisperäisiä juuria. Minua ei siis olisi ilman ruotsia puhuneita ihmisiä. Kielen merkitys on identiteetille suuri, mutta suomalainen identiteetti käsittääkseni yltää yli kielirajan. Suomenruotsalaisuudella on toki omat erityispiirteensä. Saamea ja muitakin kieliä täällä puhutaan, mutta ryhmät ovat pieniä.

Se, että maallamme on kaksi virallista kieltä, on erityistä. Tällainen on harvinaista Euroopassa. 

Laki

1000-luvun lopussa alkanut laaja eurooppalainen ristiretkiliike suuntautui Pyhälle maalle, Espanjaan ja Baltiaan. Ruotsalaiset pystyivät Baltiaan suuntautuneen liikehdinnän ohessa liittämään nykyisen Suomen eteläisiä osia omaan hallintoonsa, mitä helpotti se, ettei täällä ollut yhtenäistä valtiota. 

Ruotsikin tosin oli pitkään hyvin hajanainen ja epävakaa maa.

Ruotsiin liittyminen on todennäköisesti ollut suomalaisille siunaukseksi. Valtion osana oleminen on tuonut turvallisuutta ja järjestystä. Riitatapauksissa ei ole saanut tukeutua oman käden oikeuteen ja armeijaa on ylläpidetty muiden valtioiden hyökkäysten varalta. Näiden kehittyminen on toki vienyt aikansa. Voimme tietenkin spekuloida, millainen kehitys olisi ollut, jos ruotsalainen vaihe olisi jäänyt väliin, ja Suomesta olisi kehittynyt heti oma valtio. On mahdotonta tietää, miten pieni maa olisi menestynyt suurempien välissä. 

Suomalaisten elämää kehysti ruotsalainen laki itsenäistymiseen asti. Autonomian aikana venäläiset antoivat vanhojen lakien olla voimassa. Ajateltiin, että näin toimien suomalaiset olisivat säyseämpiä alamaisia. Sortovuosien aikana tämä käytäntö alkoi horjua. 

Ruotsissa ei ollut maaorjuutta kuten Keski-Euroopassa. Tältä osin suomalaiset talonpojat olivat varsin hyvässä asemassa. Maatilan isännyys tai emännyys oli hyvin tavoiteltu asema. Väestön kasvaessa 1700- ja 1800-luvuilla, torppariudesta tuli yksi elinkeino muiden joukkoon. Se oli päivätyövelvoitteineen aika ankara elämänmuoto.

Uskonto 

Paitsi lain, myös uskonnon osalta Suomi on hyvin ruotsalainen maa. Ruotsalaisten tuoma katolinen kristinusko korvasi vähitellen suomalaisten pakanauskonnon. Suomi eli Itämaa omaksui Ruotsin osana myös luterilaisuuden. Meitäkin kutsutaan vanhoillislestadiolaisiksi ruotsalaisen papin mukaan. Itäistä vaikutusta edustaa Suomen ortodoksinen kirkko, joka on toinen kansankirkkomme ja jolla myös on lainsäädännöllinen asema. 

Hallinto toimi pitkään suurelta osin kirkon kautta. Pitäjät ja seurakunnat toimivat toisiinsa sulautuneina. Uutiset kerrottiin sunnuntaisin saarnatuolista. Autonomian ajan alussa vannottiin jumalanpalvelusten yhteydessä uskollisuutta tsaarille. 

Tavat ja kulttuuri

Historian saatossa meihin on juurtunut omanlaisemme elämäneetos. Arvostamme rehellisyyttä, vaatimattomuutta ja täsmällisyyttä. Nautimme luonnosta. Tämä ilmenee esimerkiksi kesämökkeilynä. Metsää tosin pelättiin ennen vanhaan. Luotamme toisiimme. Olemme hieman individualisteja. Suomeen tuleva ulkomaalainen saattaa kiinnittää huomiota siihen, että asiat toimivat Suomessa hyvin. Talot ovat tiiviitä, joten sisällä ei palella kuten monissa lämpimämmissä maissa. Vieraat jättävät kengät eteiseen.

Miesten ja naisten työt olivat ennen tarkoin määritellyt. Muistan kuinka mummoni totesi, kun vaihdoin vaippoja tms. että ”ukki ei olisi tuota tehnyt”. 

Sauna ei ole suomalainen keksintö, mutta me suomalaiset olemme varmasti maailman ahkerimpia saunojia. Pääsiäisenä Suomessa syödään ulkomaalaisia kummastuttavaa mämmiä. Vieraille tarjoillaan täällä monenlaisia herkkuja, mutta  niiden ottamista kursaillaan. Pöytään meneminen on hidasta. ”Ei minua varten tarvitse keittää kahvia.”

Arjen elämä lienee yleisesti ottaen ollut hyvin samanlaista Pohjanlahden kummallakin puolella. 

Suomalaisuuden syntyminen  

1800-luvulla Euroopassa voimistui ajatus kansallisvaltioista. Se on hallinnollinen yksikkö, jossa puhutaan yhtä kieltä ja jossa vallitsee yhtenäinen kulttuuri. Esimerkiksi Saksan valtio syntyi vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Suomessa idea sai aluksi kannatusta enimmäkseen ruotsinkielisen eliitin keskuudessa. Elias Lönnroth keräsi vanhaa kansanrunoutta suurelta osin silloisten rajojen ulkopuolelta ja kokosi niistä kansallisen aarteemme Kalevalan. Suomi sai yhdellä iskulla suuren menneisyyden. Aleksis Kivi kirjoitti romaanin Seitsemän veljestä, joka tavallaan symboloi metsäläissuomalaisten sopeutumista yhteiskuntaan. Runeberg loi hävityssä sodassa taistelleessa fiktiivisessä Sven Tuuvasta myytin itsepäisestä suomalaisesta sotilaasta. Samantapaisia hakkaa päälle -sotilaita kuvasi Sakari Topelius Valskärin kertomuksissaan, jossa kerrotut fiktiiviset tapahtumat sijoittuvat 30-vuotiseen sotaan. Väinö Linna vahvistaa tavallaan samaa teemaa Tuntemattomassa sotilaassaan. Suomen yllättävä menestys 1900-luvun sodissa on tuonut todellisuuspohjaa käsitykselle. Kun vierailimme Saaran kanssa ensimmäistä kertaa Puolassa 1970-luvulla, eräs rouva kiitteli meille suomalaisten sotilaiden urhoollisuutta. Puolan kohtalo oli tunnetusti toisenlainen toisessa maailmansodassa.  

Kansallisvaltioinnossa on tehty silmänkääntötemppu. Kärjistän nyt hieman, mutta olemme unohtaneet pitkän yhteisen historiamme ruotsalaisten kanssa ja korvanneet sen Kalevalalla. Suomalaiset ovat ruotsalaisina taistelleet 30-vuotisessa sodassa pitkin Keski-Eurooppaa, Kaarle XII:n mukana Narvassa, Pultavassa ja Norjan tuntureille ja niin edelleen. Emme kuitenkaan näe Ateneumissa maalauksia, joissa kuvataan näitä tapahtumia. Niiden sijaan näemme teoksia Kalevalan myyttisistä sankareista, jotka taitavat olla taruolentoja. Usein puhutaan Ruotsi-Suomesta, mutta sen nimistä valtiota ei ole koskaan ollut. 

Selvä suomalainen identiteetti on kehittynyt vasta 1800-luvulta alkaen. Prosessi on ollut hieman suoraviivainen. Oikea suomen kieli kehitettiin länsimurteista. Rajat ovat muovautuneet vähitellen eri sopimuksissa. Ne eivät ole syntyneet kielirajoille. Niitä on tosin yritetty siirtää niille. Jostakin syystä niitä ei ole yritetty työntää Torniojoesta länteen alueille, joilla on perinteisesti puhuttu suomea. 

Suomen lippu, Maamme-laulu, Sibeliuksen musiikki, Kalevala ja Gallen-Kallelan maalaukset ovat aika tuoreita symboleja. Millainen oli esimerkiksi 1700-luvun loppupuolella Satakunnassa tai Karjalankannaksella asuneen suomea puhuvan taviksen identiteetti? He eivät tienneet näistä symboleista mitään.

Itsenäistyminen ja 1920-luvulla alkanut koulunkäynnin pakollisuus ovat vaikuttaneet Suomeen valtavasti. Koululaitos laittoi kaikkien säätyjen lapset samoihin luokkatiloihin ja opetti heille, mitä kaikkea suomalaisuus sisältää. Kaikki tulivat tietoisiksi historiastamme ja kansallisista symboleistamme. Mieliin virittyi jotakin erityistä sisältävä suomalaisuus. Oma maata haluttiin puolustaa. 

Kun etsin sopivaa isänmaallista laulua tämän puheeni yhteyteen, huomasin, että ne ovat aikansa lapsia. Suomi on kaunis, mutta köyhä. Elämä on raatamista, ja erityisesti isien uljaita tekoja arvostetaan. Laulut ovat syntyneet lujittamaan tuoreen valtion kansan yhtenäisyyttä. Maakuntalaulutkin ovat aika nuoria.  

” On maamme köyhä, siksi jää”, ”… sinun puolesta elää ja kuolla, on halumme korkehin.”, ”… voi vainolaisen hurmehellä peittää maan.”, ”Terve urhojen maa …” , ”Korpees raivio, kultavainio, raatain luoda nyt meidän vuoro on. ”Nuorukaiselle kuolla kuuluu …” ja niin edelleen. Nyt luettuina nämä lainaukset kertovat, miten hyvin Suomi on menestynyt. 

Kun minä synnyin vuonna 1954 Torniojoen lähettyvillä olevan talon kamariin, Suomi oli vasta 36-vuotias eli vuoden vanhempi kuin kuopuksemme nyt. Suomi on hämmästyttävän nuori maa. Vaimoni vanhemmat olivat syntyneet tsaarinaikana. 

Summa summarum

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei suomalaisuutta voida palauttaa johonkin alkuperäiseen geeniperimään eikä tiukasti rajattuun maantieteelliseen alueeseen. Suur-Suomi -unelmat on haudattu. Pääkieli on hyvin erityinen, mutta laillinen rakenne, uskonnollinen perintö sekä tavat ja kulttuuri ovat hyvin pohjoismaisia. 

Itsenäisyyttämme on aikanaan koeteltu ankarasti ja sen edestä on annettu kallis uhri. Minunkin äitini isä kaatui talvisodassa. Olemme syvästi kiitollisia kaikille maatamme puolustaneille,  ajattelemme lämmöllä kaikkia sota-ajan kokeneita ja maata sen jälkeen rakentaneita. Sotien jälkeen olemme saaneet nauttia vuosikymmenten mittaisesta rauhanajasta. Elintaso on noussut valtavasti. Suomi tunnetaan kehittyneenä ja onnellisena maana, jonka kansa on koulutettua ja kielitaitoista. Me uskovaiset olemme saaneet elää turvassa kahden kuoren sisällä, kristillisen kirkon ja kristillisen valtion. Tätä kuvastaa sekin, että tasavallan presidentti puolisoineen osallistui tänään itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkossa. Saamme olla syvästi kiitollisia tästä siunauksesta. 

Suomalaisuus on kuitenkin kansallista, uskovaisuus monikansallista. Olemme ensisijaisesti uskovaisia. Isänmaa on kansallinen, jumalan valtakunta kansainvälinen. Viime vuosikymmeninä elävä usko on levinnyt moniin maihin. Omassa yhteiskunnassa on aina kehitettävää, mutta voimme tukea hyvän sanoman levittämistä ja jakaa hyvästämme myös niille, joiden asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä. Srk:lla on tilit sekä lähetystyöhön että humanitääriseen apuun uskovaisille ja monien järjestöjen kautta voimme auttaa muitakin. 

Maailma tuntuu levottomalta ja on kaikenlaisia uhkakuvia. Niin on ollut ennenkin. Jumala on suonut meille kallisarvoisen isänmaan, joka pitää meistä huolta ja jonka hyväksi voimme ponnistella. Häneen voimme edelleen turvautua. 

Siunattua itsenäisyyspäivää teille kaikille! 

Pidin tämä puheen tänään Turun rauhanyhdistyksen itsenäisyyspäivän juhlassa. Väliotsikot vain tekstissä.