Yritin valita varoen ja pieniä määriä, mutta näin taas kävi. On vaikea valita pois, kun tarjolla on vaikka mitä. Kaikki söin, jalopenotkin, mutta tuli tarpeettoman täysi olo. Lohkoperunat olivat erityisen maittavia, silakkapihvi muhkea ja lihakastike hyvää. Leipä taisi olla paikalla tehtyä. Leivitetyn leikkeen palan olisin voinut jättää pois. Pitsaakin olisi ollut, mutta onneksi sen ymmärsin laistaa. Lisukkeita oli todella runsaasti. Kokonaisuus oli ylenpalttinen.
Minun täytyy edelleen kasvattaa itseäni, että opin syömään noutopöydästä ihmisiksi.
Kassamies vaikutti paikan pomolta. Hänellä oli kotkan silmät. Hän oli koko ajan perillä siitä, mitä tapahtuu. Kun ravintolaa lähestyi kaksi humalassa olevaa miestä, hän singahti ovelle heitä käännyttämään. Välillä hän taas houkutteli ulkoa asiakkaita. Pomon pelisilmä oli harjaantunut. Joku pariskunta sanoi tulleensa ensi kertaa. Mikäli oikein ymmärsimme, hän antoi heille ateriat ilmaiseksi. Me emme hoksanneet sanoa olevamme ensikertalaisia. Kun lounaalle tuli kaksi poliisia, hän pyöristi hintaa. Se tosin taitaa olla aika tavallinen käytäntö.
Kuka lieneekään suunnitellut ravintolan konseptin, mutta toimiva se mitä ilmeisimmin on. Ainakin ruokailijoita saapui tiheään tahtiin.
Maahanmuuttajien tulosta valitetaan, mutta jatkuvasti näemme ulkomailta saapuneita ihmisiä ahkeroimassa kebab-paikoissa, pitserioissa, etnisissä ravintoloissa ja vaikkapa parturiliikkeissä. Meilahden hematologian osastollakin oli monta ulkomaalaista töissä.
Tiedän, että maahanmuutto on monimutkainen ilmiö, eikä kaikki maahanmuuttajat onnistu kotoutumaan. Meidän ei pidä kuitenkaan sulkea silmiämme monilta onnistumisilta. Sitäpaitsi moni heistä on avun tarpeessa.
Joku ehkä haluaa muistuttaa minua realismista, mutta jos kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia, eikö kaikilla pitäisi olla ainakin samat mahdollisuudet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti