Elintaso on noussut voimakkaasti minun elinaikanani Suomessa. Minulla ei ole valittamista, koska minulla on ollut aivan hyvät oltavat, vaikka elämä 50-luvulla oli jotakin aivan muuta kuin nyt. Saan kiittää pitkää rauhanaikaa, yhteiskunnan kehitystä ja vanhempiani.
Viisi- ja kuusikymmenluvuilla lapsille ollut tarjolla juuri muita piirustus- ja maalausvälineitä kuin lyijykynät, puu- ja vesivärit sekä ehkä Sakura-liidut.
Nyt on niin monia välineitä, etten varmaan edes tiedä kaikkia. On tussivärejä, värillisiä musteita, mustevärikyniä, akvarellikyniä, akvarelliliituja, peitevärejä, öljypastelleja, kuivapastelleja, pastellikyniä, mustekuulakyniä, geelikyniä, kuitukärkikyniä, markkereita ja mitä kaikkea.
Eräällä taiteilijatarvikeliikeellä on listoillaan jopa paristokäyttöisen pyyhekumi.
Perinteisten maalausmediumien lisäksi voi käyttää akryylivärejä tai vesiliukoisia öljyvärejä.
Digitaalitekniikan kehitys on tuonut mukanaan aivan uuden visuaalisen ilmaisuympäristön. Nykyään voi piirtää ja maalata tietokoneella piirustusalustaa käyttäen. Tietääkseni on mahdollista piirtää ja maalata tavallaan suoraan ruutuun, joka tosin on taso. Tietokoneella voi imitoida akvarelleja, hiiltä ja kai mitä vain. Käytettävissä olevat ohjelmat ovat tavattoman monipuolisia. On olemassa myös peruutusvaihde. Halutessaan voi palata johonkin aikaisempaan vaiheeseen ja jatkaa siitä.
Jos haluaa, voi aloittaa teoksen perinteisillä välineillä, skannata sen jossakin vaiheessa tietokoneelle ja jatkaa työstämistä digitaalisesti. Jos siltä tuntuu, voi teoksen taas tulostaa ja jatkaa käsin, skannata taas ja niin edelleen.
Toinen visuaalinen ala eli valokuvaus on mullistunut elinaikanani vielä enemmän. Kuka kaipaa filmejä?
Ei tätä voi kuin hämmästellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti