Lämmittääkö Naantalin aurinko?

Muistan, kun minulla oli kansakoulussa housut, joiden materiaali oli hieman kiiltävää. Joku toinen koululainen sanoi housujeni loistavan kuin Naantalin aurinko. Tuollainen sanonta oli siis käytössä jo yli 40 vuotta sitten.

Olemme vaimoni kanssa nyt Naantalissa isovanhempien hommissa, mutta auringosta emme voi nauttia. Toki se tuolla pilviverhon takana hoitaa tehtäväänsä.

Kävimme tullessamme lounaalla Naantalin keskustassa Naantalin Aurinkoisessa, joka on Lounais-Suomessa toimiva kahvilaketju. Pikkukaupunki ja ketju varmaan hyötyvät sellaisesta mielikuvasta, että aurinkoa riittää.

Tosiasiassa sanonta ei ole lähtöisin tuosta taivaan kiertolaisesta, joka on elämämme välttämätön edellytys. Kaupungin sivuilla kerrotaan sanonnan juontavan 1700-luvulla olleen tullikamarin portin yläosaan maalatusta auringosta. Rakennuksen kerrotaan olleen punaisen.

Aurinkoaihe näyttää päässeen myös Naantalin seurakunnan kuvatunnukseen.

Jos oikein saivarrellaan, alkuperäiseen Naantalin aurinkoon on liittynyt muodon lisäksi jotakin muutakin lämpimään viittaavaa, koska keltainen koetaan lämpimäksi väriksi.

Olen miettinyt, että johtuuko joidenkin värien (keltainen, oranssi, punainen) kokeminen lämpimiksi siitä, että ne tuovat mieleen auringon ja tulen. Toinen mahdollisuus on, että kokemus liittyy siihen, miten eri värit imevät valoa itseensä. Tunnetusti musta imee ja valkoinen heijastaa kaiken. Tämän logiikan mukaan meidän pitäisi kokea valkoinen kaikkein lämpimimpänä värinä.

On hämmentävää, kuinka suuren lämpötilaeron voi tuntea kädellä koettamalla valkoisen ikkunanpuitteen ja hieman harmahtavan lautaseinän välillä. Valkoinen on viileämpi.

Ristiriitaiselta tuntuu. Tähän täytyy olla jokin hyvä selitys.

Se on varmaa, että aurinko lämmittää Naantalissakin, kun se paistaa siniseltä taivaalta.