Piikitettävänä

Kävin tänään terveyskeskuksessa hakemassa Pneumovax-rokotuksen (pneumokokkipolysakkaridi), joka suojaa muun muassa keuhkojani pneumokokeilta. Piikin antoi hoitaja, joka on ollut aikaisemmin hematologiaosastolla töissä.

Taas nousi esiin Helsingin ja Turun erilaiset käytännöt. Täällä kuulemma annetaan jotakin uudempaa lääkettä. Ohjelmani tosin on parin vuoden takaa, joten voihan Helsingissäkin olla käytäntö jo muuttunut.

Hoitaja sanoi, että hän haluaisi syövistä kaikkein viimeiseksi leukemian.

Hän kertoi, että kahdeksankymmentä luvulla ennen kantasolusiirteiden antamisen aloittamista selviämisennuste oli pelkillä sytostaateilla hoidettuna vain kolme prosenttia. Miltähän on tuntunut hoitaa potilaita, jotka melkein kaikki kuolevat viiden vuoden kuluessa.

Hoitaja tuntui ilahtuvan siitä, että tapasi henkiin jääneen(tosin toistaiseksi) potilaan.

Kerroin hänelle väsymyksestäni. Hänen mukaan kaksi vuotta siirteen saamisesta on vielä lyhyt aika. Saattaa ilmeisesti olla toivoa siitä, että jaksamiseni vielä elpyy.