Kotona taas. Eilinen ajo otti todella voimille, mutta selvisin. Välillä mietin, olenko jo riskirajoilla. Onneksi tie oli hyvässä kunnossa ja liikennettä aika vähän. Matkaa tuli noin 450 kilometriä. Noin pitkää päivämatkaa minun ei kannata jatkossa suunnitella.
Kiertueemme reitti oli Turku-Jyväskylä-Tyrnävä-Raahe-Tyrnävä-Oulu-Kokkola-Vaasa-Turku.
Matka onnistui, koska nukuin runsaasti ja yritimme varoa liian tiivistä ohjelmaa. Vain viimeinen päivämatka oli liian pitkä. Nyt on levon aika.
Tämä matka oli hyvä koeponnistus. Opimme vähitellen suunnittelemaan realistisia matkaohjelmia. Noin 300 kilometriä ajoa päivässä on maksimi.
Huomaan, että minun on syytä tarkistaa tapaani suunnitella ajoreittejä. Se taitaa kummuta ajoilta, jolloin Suomessa oli niin sanottuja pikateitä. Ne olivat aika suoria, kaksikaistaisia ja asfaltoituja pääteitä. Kolmostie vei Helsingistä Tampereella ja nelostie Ouluun. Nykyään Suomessa on paljon taannoisten pikateiden veroisia väyliä. Siellä, missä ei ole moottoritietä, voi siten valita useista reiteistä. Voi tutustua uusiin maisemiin. Kokkolasta olisimme voineet tulla perinteisen rannikkoreitin sijaan Seinäjoen, Parkanon ja Huittisen kautta, mutta halusimme käydä Vaasassa tapaamassa erästä viisivuotiasta neitiä ja hänen äitiään.
Tällainen matkailu on yksi eläkkeellä olemisen mahdollistamista huveista. On mukava matkailla verkkaisesti ja tavata sukulaisia sekä vanhoja ystäviä.
Muistelen erästä potilastoveria, joka on nyt poissa. Hän menehtyi viime kuussa. Tieto tavoitti minut eilen. Muistan hänet hyväntuulisena persoonana, joka oli osastollakin ahkera. Hänen kuolemansa kuuluu olleen äkillinen, joten en tiedä, johtuiko se syövästä. Voi siis olla, että hän sai jatkoaikaa syövästä, mutta terveys petti kohtalokkaasti jollakin muulla tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti