Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 18. syyskuuta 2018

Måtsatsen till tvångssvenska

Kahdeksan vuotta pakkoruotsia - mikä kätketty aarre!

Joku voi olla toista mieltä. Voi myös ajatella niin, että kun sitä on noin paljon takana, miksi sitä ei voisi myös käyttää.

Minun ruotsini on kuin jäävuori. Siitä on pieni osa pinnalla ja valtaosa piilossa veden uumenissa. Pinnalla olevaa ("Jag älskar dig" ja niin edelleen) osaan käyttää, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. On harmillista, kun jokin tarpeellinen sana on syvällä ja nousee esiin niin hitaasti, että tilanne on jo ohi, kun sen muistaa. Eikö tuolle voisi tehdä jotakin?

Ilmoittauiduin täkäläisen Arbiksen keskusteluryhmään.

1202015 SVENSK KONVERSATION B1, kvällskurs (37 €) mån. 10.9–3.12 at 17.45–19.15
4 vån. Rum 422 Kaskisgatan 5 • Kim Lindroos
Anmälning 15.8 (kl. 18) – 2.9

Håll din svenska levande! En konversationskurs för dig som kanen del men ytterligare vill förbättra dina kunskaper i svenska. Vi läser t.ex. tidningsartiklar och diskuterar. FM Kim Lindroos är utbildad lärare i svenska.

Valitsin ruotsinkielisen työväenopiston, koska halusin, että opettaja puhuu ruotsia syntymälahjanaan.

Tähän mennessä meillä on ollut kaksi istuntoa. Opetus tapahtuu samassa rakennuksessa, jossa suomenkielinen työväenopistokin toimii.

Oikein on kivaa ollut. Opettaja on oikein innostunut ja antaumuksellisesti työnsä hoitava nuorimies. Ensimmäisellä tunnilla jännitti, kun istuimme kuten luokissa perinteisesti istutaan. Asetelma laukaisi jonkilaisen syvälle juurtuneen kouluahdistuksen. Onneksi siirryimme keskustelemaan ryhmiin. Silloin homma kääntyi paljon lupsakammaksi. Eilen keskustelimme ryhmissä koko sen ajan, jonka oli läsnä. Tulin tapani mukaan hieman myöhässä.

On huomionarvoista,että melkein kaikki osallistujat ovat taustaltaan ulkomaalaisia. Monet heistä tuntuvat olevan tavalla tai toisella yliopistoväkeä.

Ei minusta kaksikielistä tule, mutta mukavaa, jos saan helpommin ruotsia ulos suustani. Ehkäpä uskaltaudun joskus myös ruotsinkieliselle maalauskurssille.

Varttuneen kansalaisen on hyvä vaivata aivojaan.

4 kommenttia:

Katriina kirjoitti...

Hyvä idea. Minäkin järkeilin sen aikanaan joskus lähes 50 vuotta sitten, että siitä oli niin paljon vaivaa opetella 8 vuotta ruotsia, ettei kannata unohtaa vaikka sille ole mitään käyttöä. Oli hankalaa ylläpitää Saksassa ruotsinkielta, ja melkein yhtä hankalaa suomenkieltäkin silloin, kun puheluita välitettiin Porin verkkoryhmään käsin. Jouluaamuna kun tilasi niin illansuussa sai sen 4 minuutin puhelun, joka maksoi 10osan kuukausipalkasta. Luin aikakauslehtiä, ajoin lomalle Ruotsin kautta (tuppasivat harmikseni väkisinkin englantia!)kerran vuodessa. Ruotsinkielen lukeminen ja kuullun ymmärtäminen kehittyi, mutta keskustelutaito ei. Vuosikymmenien aikana kommunikaatio sinne Euroopan perukoille helpottui. Nautin, että nyt voin kuunnella ja lukea netistä tarjontaa kummallakin kielellä. Suomea puhun täkäläisten tuttujen kanssa, ruotsiakin voisi periaatteessa yrittää täälläkin.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kommentistasi Katriina. Ajat ovat tosiaan muuttuneet. Netti on tuonut mukanaan paljon mahdollisuuksia kielitaidon kehittämiseen. Kasvokkain keskustelemista ei kuitenkaan taida mikään muu harjoittelu korvata.

Anonyymi kirjoitti...


Vad betyder "at" 17.45–19.15??


-Anonym

Heikki Honkala kirjoitti...

Det borde tydligt vara "kl.".