Uusi alku

Otin lusikan kauniiseen käteeni ja nappasin illalla kokonaisen unipillerin. Nukahdin minun ja vaimoni näkökulmasta ihmisten ajoissa. Heräsin varttia vaille yhdeksältä. Oloni on ollut selvästi parempi kuin eilen. Olen nukkunut kunnolla. Jostakin syystä en tuntenut aamupäivällä itseäni uneliaaksi, vaikka olin ottanut kokonaisen tabletin.

Hematologi kirjoitti kesäkuussa minulle tsolpideemitratraattia vuodeksi eteenpäin. Hänestä ei tuntunut olevan niin väliä, vaikka käyttäisin tainnutusapua jatkuvasti. Ehkä hän ajatteli, ettei eläkeläiselle ole sivuvaikutuksista suurta haittaa. Hän tuskin on tietoinen siitä, että käytän CPAP-laitetta.

Kokemukseni mukaan väsymyksessä on eri asteita. Joskus voi olla niin lopen uupunut, että on pakko mennä nukkumaan välittömästi. Toisinaan taas uuvuttaa kovin, mutta silti jaksaa olla ainakin hereillä.  Voi myös tuntea voimakasta väsymystä, mutta silti kykenee pakottamaan itsensä toimimaan. Virheitä tosin voi tulla. Lievähkö väsymys voi olla pitkäaikainenkin olotila. Asiat tulevat hoidetuiksi, kun vain puurtaa päivästä toiseen.

Tunnen itseni tällä aika hetkellä väsyneeksi, mutta aion kuitenkin käydä kävellen kirjastossa. Se saattaa virkistää.

Aion varmistaa jonkin aikaa, että saan riittävästi unta, ja sitten yritän taas ajaa tsolpideemitratraattia alas. Ehkäpä selviän sitten ilman lääkitystä tai vähäisellä uniavulla muutaman viikon. Jos väsymys kasautuu ja unirytmi menee sakaisin, joudun ottamaan taas uuden alun.

Elämää se on tällainenkin.