Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
Setiys ja tätiys
Minulla on ollut kuusi tätiä, yksi eno ja viisi setää. Elossa on vielä yksi täti ja yksi setä.
Sedät ja tädit ovat olleet osa elämääni. He ovat olleet aikuisia ihmisiä, jotka ovat suhtautuneet minuun hyväntahtoisesti. Vaikka he eivät ole vanhempiani, he ovat jotakin sinne päin. Setien ja tätien ei ole tarvinnut pitää minua ruodussa. Se on ollut vanhempieni tehtävä. Setien ja tätien kanssa on juteltu leppoisasti, kun on kohdattu. Kukapa heistä haluaisi pahaa nuorille sukulaisilleen.
Tädit ja sedät eivät yleensä kuulu päivittäiseen arkeen. Heitä tavataan silloin tällöin, kun suvussa vietetään merkkipäiviä, hautajaisia tai kyläillään muuten vain.
Jotkut sedistäni ja tädeistäni ovat asuneet samalla paikkakunnalla, joten heitä tavattiin useammin kuin muita.
Yksi tädeistäni on hoitanut minua, kun olin aivan pieni. Yksi sedistäni järjesti minulle ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeisen kesätyöpaikan Tukholmasta. Tällä reissulla tutustuin tulevaan vaimooni, joka oli myös kesätöissä naapurimaan pääkaupungissa. Toinen sedistäni junaili minut tilalleen sukuseuran hallitukseen.
Tätieni ja setieni kokemusten kautta ymmärrän maamme historiaa laajemmin kuin vain vanhempieni historian valossa. Sedistäni kaksi oli rintamalla. Kolme äidinpuoleista tätiäni olivat lottahommissa. Kaksi äidinpuoleista tätiäni oli sotalapsena Ruotsissa. Myöhemmin yhden tätini puoliso oli YK-hommissa Kyproksella.
Setäni ja tätini hakeutuivat keskenään erilaisiin ammatteihin. Yksi sedistäni jatkoi vanhempiensa jäljissä maanviljelijänä. Kaksi tätiäni päätyi avioliiton kautta maatilojen emänniksi ja yksi kauppiaan puolisoksi. Joukosta löytyy myös ostaja, kirjastonhoitaja, talonmies, opettaja, kuntatarkastaja ja kaupan asiakaspalvelija. Yhden ammattia en muista.
Setäni ja tätini ovat täydentäneet vanhemmilta saamiani tietoja sukuni historiasta. Kaikki tämä on syventänyt ymmärrystäni maamme menneisyydestä ja kehittymisestä sellaiseksi kuin se nyt on. Harmi, että en ole haastatellut edellistä sukupolvea enemmän.
Tädit ja sedät ovat merkityksellisiä ihmisiä. Kannattaa pitää heihin yhteyttä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti